14.5.2014

Pikapikapikapikaleikki: VILLIPUTKI!

DIY-mutsi säästää kaiken tarpeellisen. Esimerkiksi talouspaperirullan hylsyt, koska niistähän voi tehdä vaikka mitä, kuten... ööh... niin. No, lapsi purki pahvirullat mutsin kätköistä, joten ajattelin keksiä jotain. 

Keksin tämän:


Pitkä putki, josta voi pudottaa tavaroita!

Villiputki

Pahviputkia
Teippiä
Kulkusia, palloja, pompomeja, autoja, mitä vaan (äänekäs on parempi)

Teippaa putket pitkäksi putkeksi, näytä leikkijälle eka pudotus. Leikkijä juoksee ja nauraa ja tanssii onnesta. Leikki on villiputki, koska leikkijä menee villiksi ja sekoaa ilosta.

13.5.2014

Luottokorttimaalausta

Meillä on ollut kiireinen kevät - ei ole ollut juurikaan rentoja kotipäiviä, eikä siksi olla tarvittu hupsutteluhommiakaan viihdykkeeksi. Yhtenä iltana tarvittiin kuitenkin jotain tekemistä nopeasti, ettei mene ihan hölmöilyksi ja hermoiluksi koko miehen työreissun ilta. Selasin nopeasti Pinterestististä sopivat kansioni ja päädyin Happy Hooligansien raappamaalaukseen

Teipatessani papereita kylppärin lattiaan tuli sellainen fiilis, että N kaipaa tähän kyllä jotain tehtävää... Se kun tykkää saada asioita tehtyä eikä niinkään välitä maalailusta sellaisenaan. Siirrellessäni pienempää artistia toisella kädellä kauemmas piirsin nopsaan tällaisen alkukuvan.


N osasi heti sanoa, mikä on homman nimi: "Tuo auto ajaa metsään ja sillalle ja sitten sen omaan kotiin". Ja totta, tuo oli tehtävän idea. Haravat on hämäykseksi/tehtäväksi pienemmälle...


Aluksi Nipsua sai vähän ohjeistaa pitämään korttia pystymässä. Tämä on hyvä tehtävä siinä mielessä, että tulee käsillä treenattua ehkä sellaista otetta ja liikettä, joka ei ole niin jokapäiväistä lapselle.


Kun tie oli valmis, siirryttiin ajamisvaiheeseen. Ongelmallisinta koko hommassa oli isoveljen (ja vähän äidinkin) näkökulmasta saada nyt-jo-taapero pysymään poissa tehtäväalueelta... Eli mutsi ois ehkä voinut keksiä pienemmälle jonkun oman tehtävän, ens kerralla skarppaan siinä.


Raaputusmaalausreitti

Paperia
Maalarinteippiä
Vanhentuneita kortteja tai muita raaputukseen sopivia juttuja
Sormiväriä
Kynä
Autoja

Teippaa paperi(t) lattiaan, pöytään tai tiehen (kesällä ulkona!). Piirrä jonkinlainen tehtäväreitti, jos epäilet artistin sellaista toivovan. Kippaa paperille sormiväriä läjäksi. Kutsu artisti paikalle. Tarvittaessa voi ohjeistaa, mutta kiinnostavaa on tietysti myös toimia lapsilähtöisesti eli antaa lapsen tulkita tapahtuman luonteen.

* Tämä on tietysti myös loistava tilaisuus saada lapsi puhumaan ja ehkä laajennettua sanavarastoakin, jos sellainen on ajankohtaista... Aloituskuvan voi suunnitella sen mukaan.
* Loistava idea on myös laittaa läikkiä useampaa väriä ja tehdä väriensekoitustestiä. Tai ottaa ihan taiteilun kannalta, jos on tarvetta esim. lahjalle.



Työ, kun artisti ja apumies olivat siirtyneet pesemään autoja. Revin työn siis lattiasta irti ja kierrätin roskiin... Nämä meidän hommat on pääosin "tärkeintä on tie eikä määränpää", eli fokus ei ole lopputuloksessa vaan tekemisessä. Tällä tekniikalla sais kyllä hienoja lahjoja ja taulujakin... Ja kortit on helppo pestä puhtaaksi, joten ehkä pitää testatakin myöhemmin jotain muuta. ;)

2.5.2014

Ne Keksit eli Elisan maailman parhaat suklaacookiet


On reseptejä ja on Reseptejä. Epäilen noin kaikkien tietävän, että meillä tehdään ja rakastetaan yksiä tiettyjä keksejä. Eka kertaa me on syöty niitä Elisan tekeminä - olivat kuulemma pikaratkaisu Google kaverina, mutta en usko! Kuitenkin niitä oli salaa kehitelty vuosikausia... Kunnia näistä ei kuulu minulle, mutta jaan reseptin silti.

Reseptin pohja on Kotikokki-palvelusta löytyvä metsänvartijan lisäämä American chocolate cookie. Varsinainen juttu näissä on kuitenkin suklaa, joka on Fazerin Lontoonrae-levy. 


Maailman parhaat suklaakeksit
(pohjana tämä resepti)


150 g margariinia/voita (tai noin 1,5 dl juoksevaa margariiniä)
1 dl sokeria
1 dl fariinisokeria
1 tl vaniljasokeria
----
2 munaa
---
3 dl jauhoja
1 rkl kaakaota
1 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
---
levy Fazerin Lontoonrae-suklaata


Ota voi/margariini pehmenemään huoneenlämpöön (juoksevaa voi käyttää sellaisenaan). Myös munat voi ottaa lämpenemään ihan hyvin. Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen.

Leikkaa suklaa paloiksi. Laita rasva ja sokerit yleiskoneeseen vatkautumaan vaaleaksi kuohkeaksi mönjäksi, älä kuitenkaan tee tätä huolella ja vaivalla vaahdoksi, vaan jätä homma puolitiehen. Siivilöi kuivat aineet yhteen kippoon, sekoita ne keskenään. Sekoita munat hyvin sokeri-voi-seokseen. Sekoita kuivat aineet mukaan. Sekoita lopuksi käsin suklaat sekaan.

Tee lusikoiden avulla taikinasta nökäreitä leivinpaperille (pellille). Keksit leviävät, jätä siis tilaa. Paista 200 asteessa noin 9 minuuttia.



* Taikinaa voi myös pakastaa. Kun pitää taikinaa ensin hetken jääkaapissa ja tekee sitten taikinasta pötköjä kelmuun, voi vieraiden tai herkkunälän yllättäessä laittaa uunin lämpenemään ja leikata pötköstä paloja suoraan uuniin (olen paistanut pari minuuttia kauemmin). Itse asiassa näin kekseistä tulee kauniimpia, mutta rakenne ei tunnu suussa yhtä kivalta. Keksit leviävät näin vähän vähemmän. Yhden reseptillisen voi puolittaa, jolloin satsi on noin pellillinen kerrallaan.

* Tuplataikinasta saa siis tupla-annoksen - osan voi laittaa pakastimeen. Koska suklaa laitetaan vasta lopuksi, voi tuplaversioon käyttää hyvin erilaisia suklaita. Suklaa- ja rasvavalinnoilla tästä voi tehdä erittäin helposti laktoosittoman. Alkuperäisessä versiossa on pähkinää, mutta pähkinätön on vähän allergiaystävällisempi.

* Taikinaa voi pitää siis yönkin jääkaapissa. Pidän yleensä yhtä pellillistä paistaessa taikinan odottamassa kylmässä. Tämä taikina tykkää enemmän kylmästä kuin kuumasta!

* Myös Maraboun minttukrokantti toimii erittäin hyvin, jos haluaa välttää lakua tai ihan vaan vaihtelua.

* Bonuskevätvinkki: kerhojen vetäjät saivat meiltä jouluna näitä keksejä saatetekstillä "Kiitos, kun keksitte kivoja juttuja!"


muokattu 09/09/14:
Lisätty maininta siitä, ettei kannata vatkata rasvaa ja sokeria kunnolla vaahdoksi. Vaahdotin ne nimittäin viimeksi ensimmäistä kertaa ikinä kunnolla ja lopputuloksena mies kysyi järkyttyneenä, mikä niissä kekseissä on mennyt pieleen. Pakastetutkin lösähtivät soikeiksi pötköiksi, vaikka taikina oli levännyt jääkaapissa yön ennen pötköttämistä.