O niinku omena

O-päivää aloittelimme niin, että Nipsu katsoi päiväunilta heräillessään Netflixistä Touhulan arvoituksien Jättiläisomenan arvoituksen (Busytown Mysteries: The Big Apple Mystery). Siinä on iso omenakyltti vierii minne sattuu, joten O niinku omena oli päivän teema. 

Olin ajatellut tehdä reittitehtävän johonkin päivään, ja tähän se sopi loistavasti. Poikien katsoessa Richard Scarryä tein palikoista keittiöön radan.

Nipsu innostui! 

Omenaa oli jännä pyörittää, kun se meni vähän minne sattuu.

Melkein perillä.

"Omena loiskahti veteen!"

Ja sitten varsin epäyllättäin rata tuhoutui.

Tukkirekka, leikkien jeesusteippi, oli tietysti mukana hommissa.

Sitten Nipsu rakensi itse Eiffel-tornin ja uuden reitin.

Vauvakin sai oman omenaleikin, mutta oli niin nopea, etten useista yrityksistä huolimatta saanut kuvaa leikin alusta eli omenasta Martin kyydissä. Vauvasta leikki oli ihana, kun molemmat leikkivälineet liikkuivat vähän.

Leikin lopussa maisteltiin molempien poikien kanssa omenaa ja lopulta leivottiin omena-kookospuusteja. Pulla oli kokeilu kaapista löytyvillä aineksilla, hauska ja raikas vaihtoehto peruskorvapuustille.

Koko Suomi leipoo (muovailuvahasta)!

Ollaan alettua katsoa varsin myöhäisheränneesti Koko Suomi leipoo -sarjaa Katsomosta. Lapsiystävällisenä se on hyvä sarja; ei tarvitse odottaa isomman nukahtamista ensin. Laitoinkin yhtenä aamupäivänä se pyörimään telkkariin ja kaivoin mansikkamuovailuvahan jääkaapista. Alustin siihen vähän lisää jauhoja silikonialustalla ja valmistelin leikkiä sen verran, että pyöräytin tyhjään kananmunakennoon kuusi muovailuvahamunaa.

Tämä leikki oli niin ihana, etten ehtinyt saada ennen-kuvaa.

Leipomishomma oli molemmille pojille yhteinen leikki. Vauva aloitti leivinpaperin rapistelulla, Nipsu kananmunahommilla.

Vauvanen testasi muovailuvahaa yhden lipaisun verran ja päätti, että vispilä on parempi juttu.

Kokeneena leipojana Nipsu tiesi, että kananmunat pitää laskea. Parasta hänestä tässä leikissä oli kananmunien lastaaminen mittakippoon, niiden laskeminen ja kaataminen takaisin leipomiskulhoon, jotta homman sai aloittaa alusta.

Vauva tykkäsi leivinpaperin lisäksi erityisesti vispilästä. Myös muffinssivuoat olivat kivoja, mutta ne ovat vähän liian suussasulavia vauvakäyttöön.

Leipomisleikki oli superkiva sekä vauvasta, pojasta että äidistä. Molemmat pojat viihtyivät ja samalla harjoittelivat vaikka minkälaisia taitoja. Muovailuvahaleikkien hyödyistä voi muuten lukea lisää The Imagination Tree -blogista. Koristeeksi tms ajattelemani kaupan muovailuvaha jäi käyttämättä - kuten oikeassakin leipomisessa, Nipsu oli tässäkin kiinnostunein leipomisvaiheesta, eikä uunin jälkeen tapahtuvat asiat kiinnostaneet ollenkaan.

N teki N-päivänä näkkäriä

N niinku näkkäri, tai näkkäripipari, kuten me Nipsun kans näitä sanotaan. Näkkäripipareita nämä on siksi, että N on arka maistaja, piparit herkkua ja nämä tehdään piparimuotilla - näkkäripiparit on siis turvallisia herkkuja. Tein näitä ekan kerran lapsille evääksi, mutta me vanhemmatkin ihastuttiin tähän terveelliseen arkiherkkuun. Resepti on Pullahiiren (vanhasta?) blogista.

Nipsu tosin tykkää näistä lähinnä raakana. On kyllä tosi omituista, että ällölöllöjä ja lähmää vihaava N ylipäätään maistoi tätä taikinaa aikoinaan ekan kerran, mutta ehkä vielä oudompaa on, että tämä on hänen mielestään tosi-tosi hyvää, siis ihan tanssittavan hyvää, nimenomaan raakana.

Nipsu pyysi minulta sydäntä epämääräisten reunarepimistensä tilalle.

N vei äidin sydämen.

Näkkärit Pullahiiren tapaan:

3 dl lämmintä vettä

1/2 pss kuivahiivaa

1 tl suolaa

3 rkl öljyä

5 dl vehnäjauhoja

3 dl ruisjauhoja

Sekoita jauhot keskenään ja muut aineet keskenään. Sekoita jauhot nesteeseen yleiskoneen kulhossa. Vaivaa hyvin. Kohota liinan alla noin puoli tuntia.

Laita uuni lämpenemään 250 asteeseen. Kauli taikina ohueksi, minä olen tehnyt sen monessa osassa. Mitä ohuempi, sitä parempi! Käytä piparimuotteja apuna. Isoista saat leipiä (tai voit vain leikellä saumankohdat levyyn, jos haluat), pienistä näkkärinaksuja. Pistele reikiä, jollet halua näkkäriesi pullistuvan. Me on rei'itetty isot ja annettu pienien pullistua. Halutessasi voit painella sormisuolaa kiinni leipäkekseihin.

Paista noin viisi minuuttia, kunnes näkkärit saavat hieman väriä. Sammuta uuni, mutta anna leipien kuivua jälkilämmössä vielä noin 45 minuuttia.

Mmmm! Mansikkamuovailuvahaa!

Keittiössä tapahtui jänniä, sillä oli M:n vuoro! Olin pohtinut jo pitkään kotitekoista muovailuvahaa - lähinnä tosin siitä näkökulmasta, että mitä järkeä, kun kaupastakin saa halvalla. 

Ajattelin kuitenkin, että tämä voisi olla kiva yhteinen leikki vauvalle ja isommalle, jos vaan muovailuvaha olisi vauvaystävällisempää. Myös tuoksuva versio kiinnosti sitruunaleikkiriisin jälkeen. Pinterestin kautta olin tutustunut mm. Modern Parents Messy Kids -blogin Jell-O'a hyödyntävään muovailuvahaan, mutta koska viinikivi (cream of tartar) on Suomessa apteekkikamaa ja sinnekin pitäisi erikseen tilata, niin tämä oli vähän jäänyt. Lattemamman blogista löysin kuitenkin suomennetun version, ja siis leivinjauheellakin muovailuvaha oli onnistunut.

M on siis mansikkamuovailuvaha!

"Kato, siitä tuli iso mato!"

"Nyt siitä tuli etana!"

Vauvanen puolivuotias oli oikeastaan veljeään kiinnostuneempi tästä ihanan herkullisesta köntistä. Vähän hän yritti maistellakin, mutta suola tyrmäsi ne yritykset äidin kaverina. Suola poislukien tämä on vauvaystävällinen, mutta meidän herkkusuuvauvankin suola karkotti kyllä ekasta maistamisesta jo ennen äidin väliintuloa.

Tällä kertaa en listaakaan reseptiä tähän, vaan suosittelen tsekkaamaan ne Lattemamman ja MPMK:n blogit, koska niissä on ihan loistavat kuvitetut reseptit. Muut ainekset löytyvät kyllä kotoa, jos muistat kaupassa sen Jell-O'n. Lisähuomautan kuitenkin, että sitä mönjää saa sitten keitellä ihan tajuttoman kauan (lähempänä puolta tuntia kuin viittä minuuttia) ja jauhoja täytyi ainakin minun lisätä ihan reilusti jäähtymisen jälkeen, eli tuo reseptin jauhomäärä on vaan alkupiste. Tämä ei siis ole mikään meidän ex tempore -tyyppien ideaalihomma.

Nipsun mielestä parempi ämmähomma oli muuten MELU, nimittäin helmikoru ja peltiroskis...  kunnes roskis meni roskikseen.

L niinku sairaalaleikki eli lääkäri

L niinku lääkäri!

Nipsu on vähän pelännyt sairaalaa sen jälkeen, kun äiti ja pikkuveli oli siellä pitkään pois kotoa (eli veli syntyi). Pikkukoulussa on kuitenkin leikitty lääkärivälineillä, ja nyt leikkiin on innostuttu kotonakin. L niinku lääkäri -leikissä pikkuveli on hyvä potilas (vähän niinku Pipsa Possussa!), kunhan vaan riittää muuta viihdettä...

Ällölöllökakku

Muistatteko sen mutakuoppatyömaan, jonka oli tarkoitus olla liivatekakku? Niin vähästä en lannistunut, vaan ostin uudet liivatteet. Tavoitteena oli saada elintarvikevärillä värjätty liivatekakku, jonka sisällä on leluja kaiveltavaksi. Toivoin leikin sopivan sekä 2,75-vuotiaalle ja puolivuotiaalle, ja koska oltiin flunssaisia, lisäsin piparminttuaromia avaamaan hengitystä... Meillä tällaiset sotkuleikit tehdään lämmitetyllä kylpyhuoneen lattialla juuri ennen kylpyä/suihkua.

Vihdoinkin onnistunut ällölöllökakku!

Nipsun kauhistunut reaktio oli heti kakkua kipatessa: "tämä ei ole minun suosikkini, minä en halua olla täällä kylppärissä, minä haluan mennä keittiöön!" Tuuteli-vauva sen sijaan tutki löllöä innolla.

Tämän lähemmäs ällölöllöä Nipsu ei suostunut, eli suihkutti pikaisesti yhtä lelua puhtaaksi. (Oli siis pesuhetki, siksi "pakko-osallistuminen".)

Tuuteli lähmi ja tutki ällölöllökakkua tohkeissaan.

Tarvikkeet:

kakkuvuoka tai muu astia

liivatelehtiä

vettä

autoja, dinoja, eläimiä, kirjaimia tms (huomioi puhdistus!)

elintarvikeväriä ja piparminttuaromia halutessasi

Liota liivatelehdet kylmässä vedessä ohjeen mukaan (laita lehdet sinne yksitellen, jotta väleihin jää vettä eivätkä ne takerru yhteen). Keitä vettä. Laske liivatteen määrä tarkkaan - sitä täytyy olla yllättävän paljon! Puristele liivatelehdistä kylmä vesi ja lisää ne kuumaan veteen, jolloin ne liukenevat. Voit ihan hyvin lisätä osan vedestä tämän jälkeen kylmänä, jotta saat seoksen jäähtymään nopeammin. Lisää väri ja tuoksu halutessasi. Liivate syö tuoksua tehokkaasti, meidän ihanasti koko jääkaapin tuoksuttanut kakku oli lähes hajuton valmiina, joten tuoksua mieluummin liikaa kuin liian vähän. 

Kakkuvuoan pohjalle kannattaa laittaa kelmu, jotta kakun saa irti helposti. Minun silikonivuokaani pohja tarttui vähän... Irtopohjavuoka toimisi varmasti mainiosti. Kun aineet on sekoitettu ja oikeassa vuoassa, voi lelut heittää sekaan (tai sitten voi odottaa hetken ja laittaa ne kun kakku on jo vähän hyytynyt). Hyydytä kakkua jääkaapissa vähintään neljä tuntia. Tämän voi siis tehdä aamulla ja leikkiä päiväunien jälkeen, tai sitten voi jo illalla varautua seuraavaan päivään.

Ohjeen sekavuudesta huolimatta kakku on tosi helppo ja nopea tehdä. Tykkään tästä, kun tämä sopii vähän kaikenikäisille... Vanhemmatkin halusivat siis vähän lällytellä tätä. Sopii mainiosti näin halloweeniin ja (loputtomaan) flunssakauteen! 

K niinku kärpässieni

No niin, nyt ollaan takas ruodussa kirjaimien suhteen; josko tästä lähtien pysyttäis järjestyksessä. Tosin sinne aakkosten loppupäähän en ole edes uskaltanut ajatella.

K alkaa moni Nipsun lempiasia - enkä viittaa nyt vain itseeni! Pikkukoulussa hän kuulemma tykkää tosi paljon Kärpässieni-leikistä, joten äidin ja isänkin piti opetella se.

Lastasin korin K-asioilla: kuorma-autolla, kaivurilla, keksillä, kirjalla, kynällä, kaukosäätimellä, karkkipaperilla (siivous samalla kertaa), kopterilla, kaakaolla ja kortilla.

Yksi leikkijöistä menee eri huoneeseen, ja muut päättävät, mikä korin sienistä on kärpässieni. Sitten piilossa ollut tulee ottamaan tavaroita yksi kerrallaan ja idea on vältellä kärpässientä. Pikkusen hölmö leikki minusta (Kim-leikissä on enemmän järkeä!), mutta jos lapsi tykkää, niin mikäpä siinä.

Haasteena leikissä oli, että Nipsu halusi pitää kädessä aina valittua kärpässientä. Toisaalta se helpotti vanhemman roolia, kun ei mennyt arvaamaan kärpässientä liian aikaisin. Lopuksi herkuteltiin kaakaolla ja keksillä onnistuneen leikin kunniaksi.

I niinku Ilotulitus

Kuten on varmaan jo tullut selväksi, Nipsu rakastaa Big Beniä, ja tämän videon myötä myös ilotulituksia:

Niinpä I on ilotulituksen kirjain. Me toteutimme ilotulitulituksen maalaamalla vesi- tai siis peiteväreillä.

Ideana on ottaa pensseliin paljon vettä ja maalia, ja räpsäyttää sitä paperille.

N piirsi lattiaan: "Kato äiti, I-kirjain!" Kehuin.

Taiteilija työssään. 

Seuraavalla kerralla paperi voisi olla musta... ja voisin jopa yrittää piirtää sen Big Benin tähän.

Tarvikkeet:

Peite- tai vesivärit

Paperia

Pensseli, sivellin tms

sotkunsietokykyä

Ota pensseliin paljon vettä ja väriä, sen jälkeen räpsäytä pensseliä paperin suuntaan. Onnistuu myös pensseliä kopauttamalla, jos se on helpompi tekniikka.

H niinku helikopteri

Mutsi vähän sekoilee näiden kirjainten kanssa... Ollaan kyllä käyty kirjaimet läpi ihan järjestyksessä, mutta tänne kirjoitin jostain syystä J:n heti G:n jälkeen. No, nyt palataan ruotuun ja H:hon.

Nipsun helikopteri oli saanut jo aiemmassa leikissä laskeutumisalustan, ja tätä sovellettiin H-päivänä.

Helikopteri lähti Helsingistä (tähän oli tarkoitus laittaa postikortti, mutta se oli jossain).

Mies etsi H:lla alkavia tavaroita ja teki niille laskeutumispaikkoja ympäri kotia.

Tämä hiiri oli (mun mielestä) hauskin, koska se oli isiltä tuplamoka. "Ei se ole hiivi, se on votta!", minkä seurauksena isi heitti sen vauvan lelukoriin. "Isih!"

Kokonaisuutena tämä leikki ei ollut lapsesta mikään paras, koska se joutui etsimään paikkoja tietämättä, mitä etsi, ja sitten se keräsi kortit mukaansa ihmetellen, että mitä niillä tehdään. 

J niinku jätski ja A niinku autopesu

Aakkoskirjan J:stä ei ole paljon sanottavaa - J niinku jätski uppos nopeasti.

Nipsulla on selvästi ollut aakkoskirjaikävä, kun hän on parina aamuna hakenut kirjan ja kysynyt, että mikä päivä tänään on. Yhtenä päivänä hän vei kirjan isänsä luo, etsi A:n ja sanoi: "nyt on autopesupäivä". Ihanaa, että kirjaimet osuvat ja uppoavat, vaikkei niiden oppiminen tämän ABC-projektin tavoite ollutkaan.

Vaahtokylvyssä N hoksasi tyhjän (saippua-) purkin pulputtavan veden alla, joten sitä ihmeteltiin pitkään. 

Tuon Heli Laaksosen ja Elina Warstan Aapine-kirjan A-runo on muutenkin Nipsun suosikki. Se alkaa

Aja,
aja,
aja!
Tulissit taas kylä,
ni rakennettais maja!

Ei ihme, että lapsi osaa tuon jo ulkoa, kun A sattuu vieläpä olemaan rakkaan ystävän oma kirjain.

Pompomkokki

Pompomkokkileikki oli Nipsun oma leikki, jota äiti vähän avusti. Leikki syntyi edellisen päivän kuminauhakääröjen siivoamattomista jämistä. 

Kun näin poikasen aloittavan kokkileikin pompomeilla, vein avuksi palloraudan (tuo kädessä näkyvä, jolla voi tehdä keittiössä vaikka pariisinperunoita). Hetken kuluttua vein kokille myös toisen purkin isoja pompomeja.

Ensin Nipsu tapansa mukaan kasasi pompomit yhteen kippoon.

Sitten Nipsu teki jokaiselle perheenjäsenelle ruoan (yhdestä ja samasta pompomista). Ensin pompom laitettiin punaisen uunivuokaan, jonka kokki juoksutti omassa huoneessaan olevaan uuniin. Sitten kokki tuli muun perheen luo odottelemaan, kävi kurkkaamassa ruokaa uunissa, tuli takaisin ja haki lopulta ruoan uunista. Sitten ruoka siirrettiin kattilaan, keitettiin hetki (sohvalla), siirrettiin lautaselle ja tarjoiltiin syöjälle. Herkullista oli!

Riisinmittaussessiot

Sitruunaväririisi on ihanaa, ja väririisillä voi toki leikkiä vielä niiden sekoituttuakin. Lapsi halusi leikin, ja olin jo ajatellut mittaleikin olevan lähitulevaisuuden juttuja, joten ei muuta kuin kipot ja riisit esille.

Koska meillä leivotaan melko usein, Nipsu aloitti leikin mittaamalla aineksia.

Sitten näytin poikaselle kaatamisen, minkä jälkeen hän kaatoi riisiä kiposta toiseen.

Ja kaatoi ja kaatoi ja kaatoi ja kaatoi. Vauva nauroi vieressä ihanaa ropinaääntä, ja me vanhemmat tuoksuteltiin ja tuijotettiin lumoavaa riisiä.