Linnut ikkunassa

Lasten isoisoisä on lintumiehiä, ja isänpäiväksi piti luonnollisesti loihtia jotain. Pinterestistä bongasin kauniit aurinkonapparilinnut, joiden alkuperäislähteeseen en valitettavasti päässyt käsiksi. Miehelle kuva riitti avuksi ja koska tämän oli tarkoitus ollakin isä-lapsi-askartelu, niin sehän sopi, aurinkonapparit kun on lapsille vanha ja tuttu juttu.

Tehtiin sellainen strateginen ratkaisu, että aikuinen leikkasi kolot ja jätettiin loppu leikkaamatta tässä vaiheessa. Vaikea sanoa, oliko se hyvä vai huono idea. Tai siis leikkaaminen oli hyvä, tuohon vaiheeseen jättämisen hyödystä tai haitasta en osaa sanoa.

Isompi lapsi sai valita käytetyt silkkipaperit ja leikata aikuisen avustamana. Pienempi avusti hieman repimällä ja ruttaamalla...

Sitten liimaamaan!

Lasten työskentelyn jälkeen linnut näytti tältä. Piti vähän lisäillä liimaa ja lopulta päädyttiin laittamaan kontaktimuovi silkkipaperipuolelle, jotta linnut pysyisivät kasassa. Jos kanssasi askartelevat lapset ovat hieman maltillisempia ja jaksavat esim. kuunnella ohjeita, niin teidän linnut voivat näyttää tässä vaiheessa hyvin erilaisilta.

Isi sanoi muutaman taikasanan, ja linnut näyttävät tältä. Eikö ole mahtavaa, miten pieni muotoilu saa ikkuna-askartelun näyttämään ihan uudenlaiselta? Onneksi aurinkokin on näyttäytynyt tänä syksynä, niin eivät ole linnut olleet ihan turhaan isoukin ikkunassa.

Linnut ikkunassa

kartonkia

kynä

viivain

sakset

silkkipaperia

liimaa

Piirrä lintujen ääriviivat kartongille. Leikkaa vähintäänkin maha-aukot, ehkä jopa koko lintu valmiiksi. Tämä homma sopii aikuiselle tai isolle lapselle. Leikkaa tai revi silkkipaperista lapsen kanssa palasia. 

Levitä liimaa  lapsen kanssa linnun maha-aukon reunoille. Liimaa silkkipaperit niin, että silkkipaperin molemmat päät ovat kiinni kartongissa (tai jos näin ei käy, auta myöhemmin kontaktimuovilla, joka näkyy valmiissa työssä vähemmän kuin liimaköntit silkkipaperissa). 

Anna kuivua - painon alla ois jees, mutta sitten kantsii laittaa vaikka leivinpaperia väliin, ettet päädy liimaamaan lintuja kiinni kirjan takakanteen. Sinitarraa linnut ikkunaan.

Keilarata kotona

Meillä oli lasten kanssa projekti. Haettiin alkuun Pinterestistä vähän innoitusta (isompi lapsi haluaa ymmärtää lopputuloksenkin ennen aloittamista) ja siirryttiin kylpyhuoneeseen työskentelemään.

Materiaaleina käytettiin talouspaperirullan hylsyjä (Pinterest-äiti säästää kaiken!), sormivärejä ja erilaisia maalausvälineitä.

Pienempikin innostui maalaamaan - tosin pääasiassa lattiaa. Onneksi meidän kylpyhuoneen lattia on äärimmäisen helposti putsattava!

Projektin innoittamana isompikin innostui bodypaintingistä, ilmeisesti 3D-maalaaminen innoittaa tähän joka kerta. Vähän meinas kyllä mua stressata, että noinkohan vaan lähtee saippuallakaan kuivasta ihosta pois, mutta kyllä se ihan tarpeeksi hyvin lähti.

Illalla maalin kuivuttua (kiitos lattialämmitys!) päästiin testaamaan. Kuvaus oli hitusen haastavaa, kun toinen yritti keilata pallolla ja toinen käsin. Kumpikin kiljui jippiitä ja nauroi ja tanssi onnesta, joten projekti oli vallan onnistunut.

Tarvikkeet:

Talous- tai wc-paperirullan hylsyjä

maalia

(maalausvälineitä)

pallo

Maalaa rullat, anna kuivua. Asettele rullat sopivalla tavalla. Ohjeista leikkijä(-t), huomioi turvallisuus, anna mennä.

* Jos kaapista ei löydy kymmentä tyhjää rullaa noin vaan (just in case joku ei säästä niitä jotain tarkoitusta varten askartelukaapissa), niin vähemmälläkin pärjää. Jos keilat on rivissä, niin todennäköisyys osua (ainakin) yhteen kasvaa. Ehkä.

* Luonnollisesti keiloja voi koristella, jos on vähän enemmän sellaista tyyppiä kuin meidän seurue. Eläimiä on helpohko tehdä, numeroimalla saa lisää käyttötapoja, piirtämällä tai liimaamalla silmät saa jo jotain ideaa noihin...

Nutellahko - sokeriton, pähkinätön suklaalevite

Syyskuussa sain idean sokerittomasta syyskuusta. Ihan muuten vaan, ja mieskin suostui. Lokakuun alussa sitten iski totuus:

Ladataan

Do you have any #sugarfree recipes? I mean sweet things. Maple syrup is ok, honey too. @fazersuomi #fazer #brunberg

Näytä Instagramissa

Nimittäin sokerittomien herkkujen valikoima on lähikaupoissa suurin piirtein sama kuin kymmenen vuotta sitten. (Sokerittomuus on muuten himpun verran helpompaa, kun oma mummo oli diabeetikko, joten melko monet tarjolla olevista brändeistä on tuttuja tuossa mielessä, eikä tarvi ihan jokaista tuoteselostetta syynätä kaupassa.) Tarkoitus ei siis ole viettää herkutonta kuukautta, vaan välttää valkoista sokeria. Sovittiin ennen kuun vaihtumista, että vaahterasiirappi ja hunaja on ok, samoin kylässä ei tarvi alkaa syynäämään tuoteseloisteita. Miehen ei myöskään tarvinnut kysellä työiltamenossa ainesosia, ja mekin käytiin silloin hampurilaisella... Kun tää kuukausi on ihan vaan huviksi, niin vältetään turhaa hankaloittamista, eri asia jos ois joku syy.

Tuon herkkukuvan kommenteissa sain kaveriltani vinkin Deliciously Ella -blogista, josta löytyy hyvän olon reseptejä. Testattiin heti seuraavana päivänä kauppareissun jälkeen kaakaoquinoasuklaata, tosin ko. kaupasta ei löytynyt "puffattua riisiä" eikä quinoaa, joten teimme herkut spelttihunajamuroista. Mun makuun ne olivat vähän liian makeita, muttei olla löydetty kaupoista ykkösvaihtoehtoani riisiä, joten pitänee tehdä reissu Ruotsin puolelle jossain vaiheessa...

Resepti on kuitenkin pelastanut sokerittoman kuukauden, sillä (nuokin on varsin katoavaa naposteltavaa esimerkiksi kahvin kaverina ja) samasta kamasta saa sokerittoman, pähkinättömän Nutellan eli suklaalevitteen. Ollaan ihan hullaannuttu tähän kamaan, ollaan oikea nutellahko. ;) Ja mikä parasta, suklaalevitteen tekee nopeasti ja äänettömästi toisen vanhemman peitellessä lapsia nukkumaan. Jää varmasti tämän kuunkin jälkeen meidän valikoimaan, koska minä en pähkinäallergisena voi oikeaa Nutellaa syödä.

(Näyttää kakalta, maistuu namnamnamilta.)

Ainoa rasittavahko homma reseptissä on mantelivoin tekeminen, kun sitäkään ei kaupasta löytynyt. Onneksi google lauloi sen olevan helppo homma, eli manteleita voi ensin paistaa (ilman mitään öljyjä) hetken pannulla, sitten monitoimikoneeseen ja poraillaan niin kauan, että mantelit ovat muuttuneet tahnaksi. Ja testattu on - minimyllyosa ei toimi, se murskaa mantelit pieniksi ja jättää homman siihen.

Nutellahko - sokeriton, pähkinätön suklaalevite

(Deliciously Ellan reseptiä mukaillen)

noin 0,8 dl kaakaojauhetta

6 rkl vaahterasiirappia

5 rkl kookosöljyä

2 rkl mantelivoita (eli tahnaksi asti murskattua mantelia)

Mittaa ainekset kasariin ja sekoita vähän samalla kun kuumennat tasaiseksi liejuksi. VALMISTA!

* Sekä mantelivoi että valmis Nutellahko säilyvät ainakin jääkaapissa ilmatiiviissä purkissa. Nutellahko on jäykähköä jääkaappisäilytyksen jälkeen, mutta leviää ihan ok riisikakullekin.

* Juoksevana Nutellahkon voi levittää suoraan riisikakuille tai sekoittaa sekaan muroja. Sokerittomia muroja löytyy ihan automarketista ainakin Sunspeltin hunajamuro ja Taivalkosken Myllyn TalkMURU.

Aakkoskuvahaaste

Lokakuu on välikuu. Kesän lämpö on jo ihan ohi, mutta ihan vielä ei ole sosiaalisesti hyväksyttyä panostaa jouluun... Joten kiva pikku projekti tulee tarpeeseen. Oon välillä tehnyt Instagramissa Fat Mum Slimin Photo A Day -haasteita, ja tänään alkavan lokakuun kuvahaaste sopi minulle ja N:lle kuin nenä päähän: aakkosvalokuvahaaste!

 Ideana on siis ottaa joka päivä valokuva annetusta teemasta ja jakaa se jossain tägillä #fmsphotoaday (Fat Mum Slim kuva päivässä). Minä olen tähän asti jakanut omat kuvani Instagramissa ja vähän rajatummalle porukalle Facebookissa.

Milssonmanit

Tässä on N:n ensimmäinen kuva. Kun kerroin, että tänään on aiheena A niinku mikä?, niin vastaus oli heti selvä: auto. Oltiin jutellessa tulossa kävellen (rattailla) kerhosta kotiin, mutta N halusi ottaa kuvan vasta kotona, leluautoista. Samalla katsottiin Autot 2 -elokuvan parhaita kohtia dvd:ltä. N asetteli autot, otti kuvan mun puhelimella (jotta saan jaettua sen helposti), valitsi Instagramissa filtterin ja reunat.

Huomenna aiheena on B niinku... 

Suklaajätskimutamuovailuvaha

Okei, myönnän. Muhun on iskenyt kotimuovailuvahahulluus. Etsin sitä täydellisen täydellistä muovailuvahareseptiä... Aiempia kokeiluja on jo muutama takana, nyt oli vuorossa mudalta näyttävä kaakaoihanuus.

Itse asiassa mies teki tämän ja sanoi tekovaiheessa, ettei enää ikinä tee tätä tyhmää muovailuvahaa, mutta perui lausunnon muovailuvahan valmistuttua. Samassa yhteydessä minä myönsin, että reseptin puolittaminen olisi sittenkin ollut hyvä idea.

Tämä muovailuvaha on ehkä suunniteltu mudaksi, mutta me leikittiin jäätelökioskia. Suklaa on Nipsun suosikkijätski!

Pikkuvelikin pääsi mukaan leikkiin, mutta hän ei oikein diggaile näistä muovailuvahahommista, koska muovailuvaha on pahaa. Hän tykkää enemmän syödä vaikkapa näkkäritaikinaa.

Kokonaisarvio on, että koostumus on ihana, tuoksu on ihana, satsi on valtavan (liian) suuri ja tällä on kiva leikkiä, mutta tekemisvaihe on tuskaisa käsivarren lihaksille ja hermoille.

Kaakaomuovailuvaha

(I Can Teach My Child -blogin ohjeella)

4 kuppia jauhoja

1 kuppi kaakaota

5 kuppia vettä

2,5 kuppia suolaa

6 rkl etikkaa

10 rkl öljyä

Sekoita kuivat aineet, lisää loput aineet. Keitä kattilassa keskilämmöllä, sekoita samalla. Tätä kestää tajuttoman kauan ja käsi väsyy ja hermot menee ja lupaat itsellesi, ettet enää ikinä tee muovailuvahaa itse etkä ainakaan sellaista, jota ei sekoiteta koneella. Lopulta mönjään tulee oikea koostumus, ja se on valmista siinä vaiheessa, kun ei tartu sormiin. Lopeta keittely ja sekoittaminen vihdoinkin, anna jäähtyä hetki, jotta voit vaivata taikinaa hetken. Anna jäähtyä loppuun vaikka keittiöpyyhkeen alla. Säilytä ilmatiiviissä pussissa tai rasiassa. 

HARKITSE VAKAVASTI RESEPTIN PUOLITTAMISTA. Ylimmässä kuvassa on permanenttussi paljastamassa mittakaavaa...

Mutta:

Säilyvyys ei ole parhaasta päästä mun mielestä... Tai koska jääkaapissa ollut setti on tahmainen, niin heitin sen pois. Ehkä se ois elpynyt jauhoilla tai jotain, mutta meni tuo nyt yhden huonon päivän pelastajanakin. Eli säilyvyys on sama kuin kaikilla muilla paitsi Jell-Olla, joka oli erittäin hyvä.

Mausteinen mustikkakku (sis. paljon kesäkurpitsaa!)

Mun tädillä on harrastus, nimittäin hän on tosi kova poimimaan mustikoita. Saatiin lahjaksi kaksi ämpärillistä herkullisia mustikoita, joten ensin oli luvassa perkaamista ja sitten reseptien etsintää... Mustikoiden perkaaminen on muuten ensin todella zen ja sitten ei enää ollenkaan.

Pakastettiin toki iso osa marjoista, mutta pakastinosan pienuudesta johtuen osasta tuli mehua, hilloa ja... MUSTIKKAKESÄKURPITSAKUIVAKAKKU. Kyllä, luit oikein (ja ehkä tuosta otsikostakin). Oltiin miehen kanssa kumpikin ensin hieman epäileviä. Mies epäili tätä pinaattimuffinssien tapaiseksi herkun katinappaukseksi, mutta maistamisen jälkeen suusta lipsahti aidon yllättynyt: "Tämähän on hyvää! Niinku banaanikakkua!" ja kuulemma töissäkään kaverit ei varmasti arvais, että kakussa on kesäkurpitsaa.

Resepti on Pinterestin kautta bongattu, löytyy All Recipes -sivustolta käyttäjältä Laujra. Päädyin tähän vaihtoehtoon lähinnä siksi, että aineet löytyivät kaapista...

Mausteinen mustikkakku

(Resepti All Recipes -sivustolta käyttäjältä Laujra)

3 munaa

2,5 dl öljyä, juoksevaa margariinia, sulatettua voita tms

3 tl vaniljasokeria

5,5 dl (!) sokeria

5 dl raastettua kesäkurpitsaa (noin yksi iso kesäkurpitsa)

7,5 dl jauhoja

1 tl suolaa

1 tl leivinjauhetta

1/4 tl ruokasoodaa

1 rkl kanelia

5 dl mustikoita

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Voitele ja korppujauhoita kaksi leipävuokaa (tai tee kuten minä: kastelet vähän leivinpaperia, ruttaat sitä ja laitat sen vuokaan). Raasta kesäkurpitsa.

Sekoita munat, öljy ja sokerit. Lisää sekaan kesäkurpitsa. Sekoita jauhot, suola, leivinjauhe, ruokasooda ja kaneli keskenään, lisää aiempaan seokseen. Kääntele lopuksi sekaan mustikat sen verran varovasti, etteivät kaikki hajoa.

Kaada taikina leipävuokiin, paista reilu tunti (noin 1 h 15 min taisi olla meillä), kunnes kakut ovat kiinteitä ja kypsiä. Hammas- tai cocktailtikulla voi kokeilla. Jos tikkuun tarttuu märkää, raakaa taikinaa, kakku on raaka. Muuten se on kypsä. Anna jäähtyä noin 20 minuuttia vuoassa ja ota sitten pois vuoasta jäähtymään loppuun. Kakku sopii varmasti mainiosti teen kanssa syysiltoihin!

Helmimadot

Meillä sataa vettä, joten on hyvä päivä siivota vähän askartelukaappia... joka on siis se paikka, johon kaikki epämääräinen roina tungetaan. Sieltä löytyi myös yhden leikin alku.

Nipsu ei ole yhtään diggaillut tästä hommasta, siis lajittelusta eikä myöskään pujottelusta. Nyt tyyppi kuitenkin innostui hommasta ihan valtavasti.

Tosin tää versio oli niin piece of cake, että samalla pystyi katsomaan telkkaria ihan hyvin.

Minä päättelin valmiit pötköt madoiksi. Ehdotin myös silmien liimaamista, mutta tyyppi ei halunnut. Ehkä pitää kokeilla uudelleen Nappimatoakin, jahka löydän sen jostain... No, osa askarteluhyllyistä on yhä siivoamatta.

Samaan aikaan toisaalla pikkuveljellä oli oma helmileikkinsä. Kaksi kippoa, joista toinen oli ensin tyhjä ja toinen täynnä helmiä. Touhussa kului aika mukavasti, ja lopuksi helmet oli hirveän ihana heittäen ropistella ympäri keittiötä.

Helmimadot:

isoja helmiä

helmien väriin sopivia piipunrasseja

astia helmille

(liimattavia irtosilmiä)

Pujottele piipunrassiin helmi pohjalle, "päättele" siistiksi (ja turvallisemmaksi). Kippaa helmet johonkin kippoon ja esittele idea leikkijälle. Päättele mato siistiksi piipunrassin tai helmien loputtua. Voitte myös liimata silmät valmiille madolle (tai piirtää ne tussilla).

* Homman voi toki tehdä ilmanvärilajitteluakin.

* Samalla tekniikalla voi tehdä lahjaksi korujakin.

Kaneliraparperimuffinssit

Meillä on raparperi pihalla, joten raparperiä on. Raparperit on miehen hommia, ja yhtenä iltana mies leikkasi kaikki raparperit. Päädyin etsimään reseptejä Pinterestistä. Ekana toteuttamislistalle pääsivät nämä kaneliraparperimuffinssit, joista tulikin miehen ykkösherkku. Minä itse olin ensin sitä mieltä, että kaneli vie raparperin makua outoon suuntaan, mutta kaikkeen tottuu. Ja muffinssit on kivaa vaihtelua piirakkaan ja kiisseliin ja varsinkin chutneyihin ja hilloon, joiksi meidän raparperit on tähän asti päätyneet lähes sataprosenttisesti. Syksyisiin iltoihin nämä varmasti sopii ihan loistavasti teen kaveriksi.

Kaneliraparperimuffinssit
(resepti Fine Cooking -sivustolta)

1 1/2  kuppia (n. 3,75 dl) pilkottua raparperiä
2 kuppia (n. 5 dl) jauhoja
3/4 kuppia (vajaa 2 dl) sokeria
2 1/2 tl leivinjauhetta
1/2 ruokasoodaa
1/2 tl suolaa
2 tl vaniljasokeria
1 tl kanelia
1 kuppi (n. 2,5 dl) ranskankermaa (käytän itse 2 x Pirkan 150 g)
8 rkl juoksevaa (tai sulatettua ja jäähdytettyä) margariiniä
2 munaa
(Päälle kanelisokeria)


Pilko raparperit. Laita uuni lämpenemään noin 205 asteeseen.

Sekoita kuivat aineet (listassa jauhoista kaneliin) keskenään. Sekoita märät aineet (listassa ranskankermasta muniin) keskenään. Lisää märät kuiviin aineisiin. Sekoita, mutta älä työstä liikaa, eli aineiden sekoittuminen riittää. Lisää raparperit.

Laita muffinssipeltiin paperiset vuoat. Jaa taikina vuokiin. Tällä tulee yksi pellillinen eli 12 muffinssia. Vuoat tulevat täyteen. Laita päälle kanelisokeria (alkuperäisen ohjeen 3 rkl sokeria ja 1/2 tl kanelia on minusta vähän liikaa).

Paista 205 asteessa noin 18-22 minuuttia, kokeile tikulla kypsyyttä. (Jos tikkuun jää ihan valuvaa taikinaa, muffarit on raakoja.)

*Onnistuvat nämä ilman muffinssipeltiäkin, mutta silloin muffarit todennäköisesti leviävät. Ilman paperisia vuokia kannattaa voidella pelti kunnolla.

Tuomas maalissa ja kylvyssä

Suosikkijuttuja pitää aina välillä tehdä uudestaan. Kulkuneuvojen maalaaminen ja peseminen on yksi N:n mielestä parhaita leikkejä.

Aikuisista leikki on hyvä, koska siinä aikuinen saa aikaa kylvettää rauhassa ensin pikkuveljen...

N tykkää katsoa YouTubesta Tuomas-veturista kertovia videoita, ja itse asiassa useammassakin tarinassa Tuomas käy pesulla. Kun pestiin Tuomaksen pää, niin lapsenkin hiustenpesu sujui helposti samalla vaahdotuksella.

Auto- tai junapesula

vettä sietäviä leluja

sormiväriä

pensseleitä, siveltimiä tms

kylpyvaahtoa muovikipossa

Anna leikkijälle maalia sopiva määrä (kaikki todennäköisesti menee - meillä on filmipurkin kokoisia maalitörppöjä) ja siveltimiä. Kun leikki alkaa olla valmis, esittele pesula. Kannattaa samalla pestä lattia, jos väriä on roiskunut tai mystisesti maalautunut ympäriinsä.

Toimii muuten varmasti myös kauneushoitolana barbeille/nukeille, mutta kannattanee testata ensin värin tarttuvuus hiuksiin...

Vesimaalaus

Joskus järjestettyyn leikkiin on joku syy... Kuten esimerkiksi se, että lapsi on kotiovella niin jätskissä, että vanhempi haluaa aikalisän, joka toivottavasti myös vähän puhdistaa lasta. Pari päivää sitten kävi niin. Onneksi muistin kaapissa olevan maalarisetin, jonka olen joskus hamstrannut leikkejä varten.

Pesuvadillinen vettä ja maalaritarvikkeita!

Ilmeinen idea oli maalata katuliituilut pois, mutta jonkun aikaa tohkeissaan maalattuaan N ideoi omia juttujaan.

Ensin N maalasi ihan kaikkeen "kesälomamerkin".

Kolmas homma oli kirjoittaa seinään kaikkia kesälomalla tehtyjä juttuja. Samalla muisteltiin yhdessä, mitä kaikkea onkaan tehty ja missä seikkailtu.

Mitä pikkuveli sitten puuhaili? No läiskytti ihan onnessaan.

Lisäksi pikkuveli treenasi kastelukannun täyttämistä. (Ja kyllä, osa bodyn selästä jäi kuivaksi.) Kylpy tuli tarpeeseen, ja isoveli maalaili vielä kylpyhuoneessakin...

Pompompurkki 2

Nipsun taaperovaiheessa pompompurkki oli yksi suosikeista. Laitoin sen talteen, johonkin hyvään talteen, ja nyt mies sai toteuttaa uuden version.

Uusi pompompurkki on tehty vispipuuropurkkiin ja siinä on kaksi reikää kahdelle eri kokoiselle pompomille.

Taapero on ihan ok innostunut, mutta pienempi kolo on ihan turha, koska hän ei ole tyhmä. Uudessa pompompurkissa on helppo ja vaikea kolo.

Pompompurkki

kertakäyttömuovipurkki

sakset tai mattoveitsi

pompom-askartelupalleroita

Leikkaa purkin kanteen pompomin mentävä kolo, anna purkki lapselle. Auta kannen avaamisessa ja sulkemisessa.

Suosittelen myös tsekkaamaan edellisen version, joka koostui kahdesta pizzerian salaattikiposta ja yhdestä kannesta... Tämä kahden kolon systeemi kun ei oli muutos, muttei ehkä kehitys.

Kotitekoiset saippuakuplat

Saippuakuplat on ihania. Isompi tykkää tehdä niitä ja pienempi ihailla sekä jahdata. Meillä on käytössä lähinnä miekka ja automaatti, koska puhaltaminen on tässä yhteydessä jotenkin ongelmallista. Koska miekan tuppeen on vaikea keskittyä ja vähän samoin automaatin kippoon, saippuakupla-ainetta kaatuu melko usein...

Aiemmin en ole innostunut tekemään sitä itse, kun menekki on ollut Hyvin Vähäistä, mutta näiden uusien laitteiden ansiosta menekki on kasvanut siinä määrin, että päätin googlata ja ryhtyä toimeen.

Kotitekoisista kuplista tulee isoja kuplia, ja ne myös kestävät. Glyserolin kanssa tulisi vielä kestävämpiä, mutta sellaista ei tietenkään inspiraation iskiessä löytynyt kotikaapista. Ilmankin pärjää vallan mainiosti.

Saippuakuplat

(Resepti löytyi Pilttipiirin sivuilta)

1 dl astianpesuainetta

4 dl vettä

2 tl (tomu)sokeria

Sekoita varovasti, yritä välttää vaahtoa.

Reseptillä tulee tosiaan puoli litraa, joten ohje vois olla järkevä puolittaa. Me käytettiin tuota kahden leikki-ikäisen kanssa ja sain myös kaikki säiliöt täyteen.

Koska tällä aineella saa isojakin kuplia, voi laitteena käyttää vaikka isoa rautalangasta väännettyä renkulaa.

Katuliituilu 2.0

Kesässä on se hyvä puoli, että kun homma meinaa alkaa levitä käsiin, ulos voi mennä vaikka vain hetkeksi ennen iltapuuroa. Katuliidut on kiva tekeminen, johon pienetkin voi osallistua.

Mutta pakko myöntää, että onhan se melko tylsää, varsinkin jos tyypit eivät ole ruutuhyppelyiässä tai oikeastaan edes harrasta esittävää taidetta. Niinpä meillä on hommaan pieni (Pinterestistä tai Instagramista bongattu) muunnos:

Katuliitu ja sen paras kaveri, sumutepullo.

Kolmevuotiaasta tämä oli tositosi hyvä homma. Ymmärrän kyllä, tässä on sellainen aikaansaamisen meininki, kun ensin piirtää ja sitten saa sen siivottua pois. Tai jos ei enää jaksa, niin voi vaikka kastella isin.

Tähän on myös isommille ekstramuunnos:

Tai no meillä tämä oli pienemmän homma (koska meidän vesipyssyllä tehot on paljon sumutepulloa pienemmät), ja se sai vahingossa avattua vesisäiliön...

Kätkettyjä aarteita riisissä

Meillä on ollut kiireinen (ja flunssainen) kevät... Jossain vaiheessa otin itseäni niskasta kiinni ja valmistauduin seuraavaan päivään valmistelemalla  seuraavaksi päiväksi leikin ja syömällä suklaata.

Leikin pohjana oli aiemmin tehdyt leikkiriisit. Pinterestissä näin magneettitutkimustehtävän ja sain vähän (äidille) helpommat idean kätkentätehtävään, ja illalla kätkin ja piirtelin kamaa. N näki hommaa ovenraosta nukkumaanmennessään, ja aamulla hän tuli herättämään minut, että äiti, äiti, herää, tehdään nyt se leikki.

Leikissä oli tvisti: käsin ei saanut kaivaa, vaan apuna piti käyttää erilaisia ottimia. Tarkoituksena oli treenata niiden käyttöä ja vaikeuttaa hommaa vähän. Lisäksi piti merkitä löytyneet tavarat.

Kätköleikki:

Leikkiriisit astiassa

paperia ja kynä (ja tarroja, jos on kuten minä eli ei mikään piirtelijä)

pieniä kätkettäviä tavaroita

lusikoita, reikäkauha, pinsetit jne

Piirrä kuvat (tai tarraa), kätke aarteet riisiin. Kutsu leikkijä paikalle ja kerro, että sormet eivät saa osua riisiin.