25.10.2016

Gradu pikavauhtia

Onhan se gradukin yksi vuori

Kirjoitin gradun. Kirjoitin gradun nopeasti. Okei-okei, mun on pitänyt kirjoittaa se jo noin sata vuotta, mutta viime talvi oli varattu aikaa juuri opinnäytetyöhön. Sitten mun lähiomainen sairastui, sairaus paheni, muutuin saattohoitajaksi, järjestin hautajaiset sukulaisten kanssa, hoidin kuoleman jälkeen tapahtuvia asioita. Siihen se talvi menikin. En saanut edes haettua jatkoaikaa opiskeluun... joten oli pakko unohtaa ajatukset ja tunteet ja tarttua toimeen. No, rehellisesti sanottuna noin yhtenä iltana horjui oma usko, mutta ylipäätään tiesin pystyväni tähän, jos vain yliopiston suunnalta löytyisi joustoa.

aineiston kerääminen sorsastamalla eli crowdsourcing Twitterissä

Vaikeinta ja tärkeintä oli rajata aihe niin, että gradu lyhyessä ajassa oli mahdollista. Minä käytin graduuni aikaa maaliskuun alusta toukokuun puoliväliin. Jossain vaiheessa päädyin googlen avulla Juha T. Hakalan Ajattelua ja IDEOita -blogin mielettömän hyvään tekstiin Pro gradu sadassa tunnissa, ja näin jälkikäteen laskettuna tuo aikamäärä täsmäsi aika hyvin munkin työhön.

Koska parhaat vinkit on parhaita vinkkejä ja näin gradun jälkeen on paljon viisaampi tiettyjen juttujen suhteen, ajattelin astua taas blogin suhteen harha-askeen jakamalla ne, vaikka onhan tämäkin mutsin pikapika -juttuja. 

Gradu vaatii kahvia

Panosta aiheen rajaamiseen ja aineiston valintaan.

  • Valitse itsellesi tuttu teoria ja sieltä vielä joku helppo palanen, eli esimerkiksi lokerointia (nelikenttiä on maailma pullollaan). Mulle käyttämäni teoria oli aiemmasta opintokokonaisuudesta tuttua. Itse asiassa sain päättää sen aiheen itse - jos on mahdollista, niin tuollainen Special Issue -kokonaisuus kirjallisuuskatsauksena valmistelee hyvin graduun.
  • Minulle oli todella tärkeää myös se, että aihe oli todella selkeästi rajattu (se nelikenttä), eli tiesin tarkkaan, mikä minun tehtäväni on, jolloin tehtävä oli mekaaninen ja siten nopea. Aiemmin mainitun blogin ohjeiden vastaisesti mulla oli Suomessa toistaiseksi melko tuntematon teoria (nousussa kyllä muualla maailmassa), mutta työskentely oli selkeää, kun testasin olemassa olevaa teoriaa uudessa kontekstissa.
  • Teorian suhteen Vinkkejä hyvään graduun -slideista löytyi hyvä ohje: pyri kuin juna kohti sinun tutkimustasi, älä jaarittele kaikkea mahdollista aiheeseen vähän liittyvästä teoriasta. Nykyään gradun voi tehdä vaikka artikkelimuotoisena eli sivumäärä ei ole (ei pitäisi olla) arviointikriteeri. Taitava rajaaminen kertonee osaamisesta enemmän kuin viisi sivua enemmän aiheeseen liittymätöntä teoriaa.
  • Jos on kiire, niin valitse sellainen tutkimusmetodi ja aineisto, että aikataulu on sinusta itsestäsi kiinni. Eli ei haastatteluja, nopea lukija valitsee aineistoksi valmiin tekstin (välttää litteroinnin). Mun aineisto oli ohjaajan motivoima, sillä hän ehdotti, että käyttäisin jotain jo olemassa olevaa aineistona.
  • Luonnollisesti aineistomuodon tuttuus nopeuttaa myös - jos et ole ikinä käyttänyt Twitteriä ja haluat tehdä nopeasti opinnäytetyön, älä ota aineistoksi twiittejä.
  • Mun aiheen rajaus eteni seuraavaa rataa: 
    • Mua kiinnosti työtekijöiden omaehtoinen työpuhe sosiaalisessa mediassa
    • Yritin löytää (jo syksyllä) aiheeseen liittyvää teoriaa
    • Perehdyin psykologisiin sopimuksiin ja työntekijän äänen teoriaan ajatuksena soveltaa molempia 
    • Huomasin, ettei molempien soveltaminen oikein toimi (vaikkeivät olekaan varsinaisesti ristiriidassa)
    • Ohjaaja suositteli aineistoksi jotain muuta kuin haastatteluja, ja julkiset twiitit olivat minulle helppo ja tuttu valinta
    • Päädyin työntekijän ääni -teorian "alateoriaan" työntekijän äänen kategorioista, jotta työ olisi nopea ja mekaaninen suorittaa.

Valmis gradupohja on tie onneen! Ja kahvi!

Ohjeita ja apua ei koskaan voi olla liikaa!

  • Googlaa lisää hyviä ohjeita. Oman tiedekunnan sivuilta kannattaa etsiä muun muassa tiedostopohjaa valmiilla asetuksilla ja niitä juuri tämän tiedekunnan viittausohjeita, mutta esimerkiksi Helsingin yliopiston sivujen alta löytyy varsin kannustavat Vinkkejä hyvään graduun ja Gradun rakenne. Ja tuo mainittu Pro gradu sadassa tunnissa luo uskoa! Pohjatyöhön käytetty aika voi tuntua haaskaukselta, mutta aika moni haaskaa aikaa myös Wordin säätöihin sitten myöhemmin - kerralla oikein tehtyä ei tarvitse korjata myöhemmin.
  • Tärkeintä ja vaikeinta (heti aiheen rajauksen jälkeen) on rakenne. Minä päädyin ihan klassiseen ratkaisuun tasapainottamaan tässä hetkessä olevaa aineistoa ja aihetta.
  • Omaan ohjaajaan kannattaa pitää hyvät välit. Pitää kiinni aikatauluista, infota välillä, joustaa tarvittaessa, huokua itsekin uskoa työn valmistumiseen. Ilman todella joustavaa ja kannustavaa ohjausta gradu näin tiukalla aikataululla olisi ollut mahdoton.

Sorsastus

Twitter-spesifiä gradujuttua:

  • Mulla oli aineistona 21 998 twiittiä seitsemältä eri informantilta. Kaikki olivat kiinnostavia tyyppejä, mutta tähän vaiheeseen meni ihan tajuna aikaa. Jos aineisto olisi tullut vaikka jonkun hashtagin kautta, aineisto olisi ollut vähemmän työlästä eli kaikki twiitit liittyisivät graduaiheeseen. Käytännössä aloin kirjoittaa gradua, vaikka analyysi oli kesken (saturaatiopiste oli kyllä ohitettu tunteja sitten), koska twiittien selaaminen tekstitiedostona uudelleen ja uudelleen oli todella puuduttavaa.
  • Edelliseen liittyen: älä aliarvioi sorsatuksesi voimaa. Mun kahteen pyyntöön ehdotettiin 74 twiittaajaa, joten karsiminen järkevästi, teorian tukemana, seitsemään, oli ihan hyvin. Suosittelen myös toistamaan oman kysymyksen eri aikoina, jolloin eri ihmiset huomaavat sen.
  • Latasin informanteilta Twitterin tarjoamat noin 3200 twiittiä All My Tweets -palvelun kautta, sillä sieltä pystyy lataamaan kenen tahansa julkiset twiitit. Sitten copypastetin twiitit Google Docsiin. Jos tekee vastaavaa, niin ei kannata antaa systeemin laittaa linkkejä, jos niitä ei tarvitse, koska mulla ohjelmat kaatui siihen... Tarvittaessa löysin twiitit tarkennuksia varten Twitterin hakutoiminnolla.
  • Teorialähtöinen sisällönanalyysi toimi twiittiaineiston kanssa.

Luontomaisema zenittää

Muuta:

  • Tunne itsesi opiskelijana: mulla toimii parhaiten se, että saan tehtyä pitemmän pätkän putkeen eli vaikka lähemmäs vuorokauden kunnon paineessa... Ja luontomaisema.
  • Artikkelit löytyy pääosin netistä ja ovat siellä tuoreita, vanhemmatkin löytyy Nellistä. Isot kirjakasat on turhia.
  • Salli itsellesi myös taukoja. Sekä minitaukoja työn välissä että päiviä, jolloin et avaa tiedostoa.
  • Jos meinaa tökätä homma, niin tee muuta osuutta välillä virkistyäksesi.
  • Usko itseesi! Se onnistuu kyllä! Jos just nyt homma tuntuu hajoavan käsiin, niin luota sen kuuluvan prosessiin; timantti siinä vain hioutuu. Aihepaperin ja raakaversion ei tarvitse olla sama kuin lopullinen työ, niiden on tarkoitus auttaa sitä kohti. You can do it!

Ja se gradu - sain erinomaisen arvosanan huolimatta työn sivumäärästä. Jos haluat ihan lukea sen, aihe on siis Työntekijän ääni Twitterissä (jäi sattuneesta syystä vähän työotsikko), niin graduni löytyy täältä.

24.10.2016

Päivä Helsingissä lasten kanssa vol. 25930

Nyt hupsutellaan blogin teemasta vähän sivupoluille, mutta epäilenpä, että nämä sivupolut ovat jatkossa pääosassa. Sivupolut vievät usein hyviin juttuihin! Aiemmin olen tehnyt meidän perheen reissuista koosteen kavereille Facebookiin, mutta miksenpä kertoisi niistä täälläkin - jaettu ilo on moninkertainen ilo. Ja jaetut ideat hyödyttävät useampaa.

Koko homma alkoi siitä, että meidät oli kutsuttu kylään Espanjaan, Nerjaan. Meidän tsekkaillessa (vihdoinkin) lippuja, halvimmat suorat lennot Helsingistä Malagaan maksoivat meidän perheeltä (2 x aikuinen, 5 v ja 3 v) 2400 €. PELKÄT LENNOT. Koska matkapäivät olivat kutsun suhteen määrätyt, ei muiltakaan lähikentiltä löytynyt oikein mitään järkevään hintaan ilman yöpymisiä kesken matkan. Tässä vaiheessa hoksasin, että Lontoosta on halpa lentää Malagaan ja Helsingistä Lontooseen. Tuo lentokierros säästi yli tonnin - no okei, menihän sitä rahaa Lontoossa, mutta mieluummin käytimme sen lapsen monivuotisen haaveen toteuttamiseen.

Kuten meidät tuntevat tietävät, nämä meidän matkaprojektit ovat usein esimerkiksi otsikolla aurinkoloma Espanjassa, mutta lopputulema sisältää kaupunkiloman ja sukulointia, kun se tuli niin kauhean paljon halvemmaksi ja nähdään samalla sit sekin. Tällä kertaa menimme yöjunalla Helsinkiin, jossa mies oli päivän töissä ja me ystävien ja sukulaisten kanssa, illalla junailtiin lentoaseman hotelliin, aamulla lennettiin Lontooseen. Seuraavana iltana jatkettiin Espanjaan, jossa lomailtiin viisi yötä, josta jatkettiin Helsinkiin mummilaan ja sukulaishäihin. Koko reissu kruunattiin lasten toiveella eli päiväjunalla leikkivaunussa. Ja kyllä, vähän väsytti siinä vaiheessa. 

Mutta homma siis alkoi Helsingistä. Tai no jos ihan tarkkoja ollaan, niin käveltiin kotoa bussipysäkille (näkyy kodin ikkunasta) ja siitä alkoi matkaketju, jonka seuraava vaihe oli yöjuna. Aamulla ihan liian aikaisin muut jatkoivat mummilaan (varmaan sporalla), mä käväisin hakemassa Stockan Hulluilta päiviltä kuopukselle toppatakin.


Aamupalan jälkeen suunnattiin HAM Helsinkiin ihastelemaan Yayoi Kusaman maailmaa. Sekä minä että esikoinen diggailtiin eniten huoneista, kuvan kurpitsahuone taisi olla suosikki. (Kuopus nukkui rattaissa koko reissun.) Kiitos taas, Museokortti!

Yayoi Kusaman Häivytyshuone HAM kulma

Itse näyttelyn ulkopuolella, HAM:in kulmassa on osallistava ilmaisteos, Häivytyshuone. Onneksi anoppi tiesi HAM:in ilmaispuolen sijainnin (back in the days siinä oli joku meksikolainen pikaruokala tms.), koska museon nettisivuilta ja näyttelyn seiniltä sen selvittäminen oli lievästi vaikeaa mulle ainakin. Kävijämääristä päätellen koko Häivytyshuone meni ihan ohi suurimmalta osalta. Kuvassa pilkuilla täyttyvä häivytyshuone perjataina 14.10.2016 puolen päivän jälkeen. Ovella saa oman pilkkutarran liimattavaksi kaikista sopivimpaan paikkaan.


Hampurilaislounaan jälkeen siirryttiin kaveritreffeille ilmaiseen Helsingin kaupunginmuseon Lasten kaupunkiin Senaatintorin laidalle. Pääfokus seurueellamme oli selvästi tavata ystäviä pitkästä aikaa, mikä lievästi purkautui juoksemisena... Näin huoltajanäkökulmasta museo on vähän hankala, jos lapsia on enemmän kuin vanhempia, mutta kaikki viihtyivät kyllä hienosti. Me oltiin käyty tuolla vain ennen remonttia, mutta lasten puoleen remontti ei kyllä merkittävästi ollut vaikuttanut.


Ennen lähtöä kierrettiin myös museon yläkerran HAJU. Näyttelyn vieraskirjaan sai kirjoittaa myös oman hajumuistonsa Helsingistä. Museon jälkeen menimme syömään ja riehumaan serkun kanssa mummin ja vaarin luo ennen siirtymistä junalla lentokenttähotelliin.


Tavoistamme poiketen yövyimme tosiaan (Finskin pisteillä) lentoaseman Glossa. Yöjunan jälkeen ei oikein mikään kello neljän aamuherätys houkuttanut... Glon sijainti lentoaseman alakerrassa on ihana, mutta sen hintana saimme kuunnella jonkun matkatavarahihnan laukkaa pitkin yötä. Aamupalasta sen sijaan hotelli saa plussaa, sillä oikean hotelliaamiaisen lisäksi aamiainen oli mahdollista syödä voucherilla lähtöportin luona ravintolassa. Ihana helppous aikaiseen aamulähtöön, samoin kuin check in -mahdollisuus jo illalla.

10.10.2016

Lahjaksi purkki huilihetkiä


Joulu on kohta täällä! Ainakin meidän jouluintoilijoiden mielestä... Huilipurkki on kiva lahjaidea opelle, hoitajalle, tai omalle vertaistukikaverille ihan muuten vaan solidaarisuudenosoituksena.


Idea ei suinkaan ole minun, vaan bongasin sen Vauva-lehden Instagram-tililtä. Tee ite -sivun kautta löytyy Huilipurkkien etiketti pdf:nä printattavaksi. Minä käytin kuviollista teippiä ja leikkasin siksi nuo kuviolliset reunat irti, mutta voisihan nuo tulostaa suoraan tarra-arkillek


Keväällä annettiin kerho-opeille jotain-vaan-paperikarkkia, mutta tässä voi hifistelläkin. Oikeastaan vaikeinta mulle on ollut miettiä, mistä karkista juuri tämä kaveri tykkäisi... 

Avaa kansi. 
Hengitä hetki.
Huomenna on uusi päivä.


vink-vink: Jos haluat käyttää kierrätyspurkkeja (mun suosikki on tuo vimeisen kuvan pikakahvipurkki!) ja entisen etiketin liimat ei irtoa, niin klikkaa tästä itsesi poistovinkkiin.

19.5.2016

Halpa, helppo ja nopea lahja: saippua-astia hamahelmistä

saippua-alusta muovihelmistä

Tähän aikaan vuodesta monessa kodissa pähkäillään kiitoslahjoja kouluun opettajille, päiväkotiin hoitajille ja kerhoon ohjaajille. Me tehtiin hamahelmistä eli inkkarihelmistä eli silityshelmistä eli muovihelmistä saippuakippoja sukulaisille joululahjoiksi (ja samoja kippoja myös kookos-kahvi-vartalokuorintapaloille, niistä ehkä myöhemmin). Silloin ostettiin paikalliselta käsityöläiseltä käsintehdyt saippuat ja kasvosaippuat Mádaralta, nyt ostettiin saippuat ihan vain Tigeristä. Näille lahjoille tulee Tigerin saippualla hintaa reilut kaksi euroa, eli onnistuu pienelläkin budjetilla.

apuna astia, öljy ja suti

Kaikki tarvittava on tässä: muovihelmet, öljy, pullasuti, uuninkestävä astia ja saippua. Aluksi kannattaa laittaa uuni lämpeämään, 200 astetta on hyvä.

helppo lahja

Ensimmäiseksi (tai no toiseksi uunin lämmittämisen jälkeen) voidellaan uuninkestävä astia öljyllä. Meillä on käytössä Iittalan Teema-sarjan Mini tarjoiluvati (astian löytäminen ja hommaaminen oli meille jouluna haastavin homma), mutta mikä tahansa sopivaksi katsomasi käy. Huomioithan, että kaikki lasinen ei kestä uunia.

Öljyä vati, ja kippaa Hama-helmet tai kopiot kippoon. Helmissä on vähän eroja: minusta Tigerin helmet sulaa aitoja Hama-helmiä kivemmin, mutta haisevat sulaessaan. Tähän saippua-astiaan meni noin tuhat muovihelmeä, eli puolikas Tigerin pussi tai kokonainen Hamoja.


Muovihelmiä ei onneksi tarvitse yksitellen latoa kulhoon, vaan pohjalta painelemalla helmet nousevat reunoista ylös suhteellisen tasaisesti. Toki voi viimeistellä yksitellen, jos haluaa selkeähkön reunan. (Jos haluaa ihan supertasareunaisen kipon, niin lämpimänä voi saksilla leikatakin.)


Ja siis kyllä, onnistuu tämä lapsillakin oikein mainiosti. Viisivuotias valitsi värit kerho-opettajien kippoihin. Tässä tulee Hama-helmistä pimeässä hohtava saippua-astia. Miksihän näitä on muuten mun lapsuudessa sanottu inkkarihelmiksi?


Tässä on alusta menossa uuniin. Kaikki on siis tasaisesti reunaan paineltuna, yläreunaa vähän tasasin yksitellen. Uunissa tällaista sulatellaan noin 10 minuuttia, kannattaa ihan kurkkia sinne sisään ja seurailla tilannetta.


Uunin jälkeen tulee vaikea osuus, pitää nimittäin malttaa. Ja kyllä, se on tässä vaikein vaihe. Jäähtynyt kippo irtoaa helposti (Tigerin helmistä tehty Hamoja helpommin). Sit ei muuta kuin pyyhkimään pölyt. Joskus oon jopa tiskannut, vaikka elintarvikekäyttöön nämä eivät luonnollisestikaan sovi.


helppo ja halpa!

Suhtauduin lapsen päättäväiseen valintaan vähän epäillen, vaikka ope varmasti onkin joskus sanonut tykkäävänsä pinkistä, mutta ruususaippuan kanssa näistä tuli varsin nätti setti.


lahjapaketit

Paketoin lahjat tällä kertaa ihan vain sellofaaniin ja tohon perusrusettiini, koska se on helppo ja näyttävä ja vaikuttava, jos ei tiedä sen helppoutta.


Kulho sulatettavista muovihelmistä:
muovihelmiä tarpeen mukaan, näissä noin 1000
uuninkestävä astia
öljyä
pullasuti

Laita uuni lämpenemään noin 200 asteeseen. Öljyä uunin kestävä astia. Kippaa suurin osa helmistä astiaan, painele pohjaan. Lopuksi tasaa reunoja lopuilla helmillä. Sulata helmet uunissa, vähän helmistä riippuen noin 10 minuuttia. Anna jäähtyä, irrota astiasta ja pyyhi kulhosta öljy. Olet valmis!

saippua-alusta


13.5.2015

Taidetta märällä liidulla

Mikäs se siinä on? No sehän on musta muurahaispomo isin työläppärillä.

Meillä on ollut kiireinen kevät, mutta nyt on ollut varsin paljon kotinössytysaikaa, kun isompi lapsi on kuumeessa. Eilen piti selata Pinterestiä ihan tarkoitushakuisesti - ensin aikuisille tsemppisuklaapatukoita (amerikkalaiset kutsuu niitä myslipatukoiksi) ja sitten lapsille tekemistä.


Joskus yksi kuva ilmaisee melko monen sanan verran ja yllä oleva kuva on juuri sellainen. Oikeastaan tämä loppu on suht turhaa, koska te, jotka olette kuin minä, olette jo hakemassa noita kolmea tarvittavaa juttua. No, hain siis Pinterestistä hakusanoilla invitation to play, ja yksi osumista oli jälleen kerran The Imagination Tree -blogista.


Ideana on siis piirtää märällä liidulla värilliselle paperille. Oikeastaan muistin tämän homman tänään tarpeeseen, kun nelivuotias (kuten kuvasta näkee!) halusi piirtää mustalle paperille. Märällä liidulla voi piirtää ja tehdä tutkimuksia. Väri vahvistuu kuivuessa.


Piirtäminen märällä liidulla paperille

liitu
värillistä paperia
vettä
(varalta pyyhe tai talouspaperia)

Muistuta lasta, että vesi kaatuu helposti. Näytä, miten märällä liidulla voi piirtää. (Juo kahvia, lue lehteä jne.)

* Halutessaan voi aloittaa kuten me, eli liimata ensin silmät.



Lisäänpä heti vielä sen verran, että liitu kuivaa ihoa tosi paljon, eli kannattaa muistaa rasvaus jälkihoitona.

9.2.2015

Tahmalähmät pois! Kotitekoinen ihmeaine lasipurkeille

Nyt on paljon liikkeellä kaikenlaisia lasipurkkilahjaideoita (gift in a jar), ja vaikka purkkeja saa kaupasta, niin edullisinta ja ekologisinta lienee kierrättää kotoa kertyvät lasipurkit. Muutaman homman tosin joutuu ennen lahjan pakkaamista tekemään.
  1. Huuhtele purkki, liota etiketti. Märkä sieniliina liottaa hyvin!
  2. Pese purkki, pesukone on ok.
  3. Irroita loput etiketin liimanneesta tahmalähmästä.
  4. Desaa purkit keittämällä. 
Vähänkin purkkihommia harrastanut tietää, mihin into hyytyy, nimittäin kohtaan kolme. Se tahmalähmä ei vaan irtoa. Pinterestistä olen antanut itseni ymmärtää, että USA:ssa tällaiseen käytetään jotain ihmeainetta nimeltä Goo Gone. Suomesta sitä ei käsittääkseni saa, enkä oikeastaan edes halua tietää sisällysluettelosta tai varoituslistasta... Mutta Pinterestin kautta löysin turvallisen DIY-version.


Tahmalähmät pois! -kotitekoinen ihmeaine
                                      Two Million Miles -blogin ohjeella

1 osa ruokasoodaa
1 osa ruokaöljyä
tiskiharja, sieni tms

Sekoita aineet, levitä lähmälle. Hiero - rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että käytin vähän karheaa/muovitettua sientä - ja pese pois. Tiskaa käsitiskiaineella (tai koneessa), jottei purkki jää rasvaiseksi.

Lopuksi purkit kannattaa ainakin ruokalahjoja varten keittää (kiehuvassa vedessä noin 10 min), jotta ne ovat varmasti puhtaita.


Kuvassa on pari siemennäkkärilahjaa Dolmio- ja Lidlin vastaavan purkissa (reseptillinen per purkki, isoihin pilttipurkkeihin puolet reseptistä), kuivumassa on purkkeja jalkakuorintaa varten.

8.2.2015

Siemennäkkäri - lahja purkissa

Joskus ystävältä saa ihan yllättäin hienon lahjan. Siemennäkkärin resepti on sellainen, popparimaiseksi herkuksi mainostettu ja havaittu, ja sopii siksi mainiosti muille ystäville eteenpäin lahjoitettavaksi.


Mikä parasta, siemennäkkäri on terveellinen herkku ja helppo lahjoitettava, ainekset nimittäin pakkautuvat helposti purkkiin. Alun perin halusin keksiä purkkilahjan, jonka saisi pakattua niin täydellisesti, että jokaisesta kodista varmasti löytyisi puuttuvat ainekset aina. Munia ei välttämättä ole aina jokaisessa keittiössä, mutta jonkinlaista öljyä ja vettä löytyy oletettavasti kaikilta.


Isot pilttipurkit ovat muuten sopivasti puolikkaan reseptin kokoisia. Me tehtiin jouluksi näitä vähän useampikin...


Siemennäkkäri

2    dl lämmintä vettä
0,5 dl öljyä
1    dl auringonkukansiemeniä
1    dl seesaminsiemeniä
0.5 dl pellavansiemeniä
2    dl jauhoja
päälle kurpitsansiemeniä ja suolaa

Sekoita kaikki aineet sekaisin ja levitä mahdollisimman ohueksi levyksi/levyiksi leivinpaperin päälle. 
Ripottele päälle kurpitsansiemeniä ja suolaa.
Paista 150°C 50 minuuttia.

Taikinaiset keksit pellillä ennen uunia.

* Taikinasta voi tehdä levyn, jonka palastelee kypsänä, valmiita leipiä tai mun suosikkeja, pikkuleipiä.

* Jauhoina voi käyttää maissi- tai vehnäjauhoja. Mahdollisia purkkipakkauksia varten kannattaa huomioida, että maissijauho menee enemmän läjään painosta, alla olevassa kuvassa maissiversio on oikealla, aineksi on kummassakin (Dolmio-)purkissa noin sama määrä (lisäsin muita vähän maissiversioon, kun meinasi jäädä niin tyhjäksi).

* Laitoin lahjapurkkeihin pääosin kurpitsansiemenet muiden sekaan, kun se ei ole niin justiinsa, vaikka ne olisivatkin ihan taikinan seassa.