Äänimuistipeli eli kasa erilaisia rytmimunia

Vauva on hirveän hyvä alibi. Joskus vanhemman pitää uhrautua syömään take away -ruokaa, joskus suklaamunia, jotta lapsi saa kehittäviä leluja. Tästä leikistä on kiittäminen ystävääni E:tä, jota julkeasti kopioin tekemällä äänimuistipelin. 

Äänimuistipelin idea on simppeli: tarvitaan samanlaisia, vaikeastiavattavia purkkeja, joihin kätketään ääntä tuottavia juttuja. Sitten lapsi voi heilutella niitä pareja etsien. Tämä toimii parivuotiaalle muutamalla parilla, vauva heiluttaa tyytyväisenä mitä tahansa sen kummempia miettimättä (köyh idearikkaan rytmimuna).

Tarvikkeet:

Parillinen määrä tyhjiä purkkeja (meillä Kindereistä, kiitos esikoisen)

parillinen määrä erilaisia äänentuottajia (meillä amaranttia, kulkuset, nopat, riisiä?)

Tyhjennä (ja putsaa tarvittaessa) purkit. Lisää äänikamat purkkeihin, sulje purkit. Heiluttele, esittele isommalle lapselle muistipeli-idea.

Punajuuripesto

Meillä on uusi hurmaava (aikuisten) herkkuruoka: punajuuripesto! En edes muista, miksi googlailin punajuurireseptejä - varmaan oli ostettu terveyshenkisinä ihmisinä punajuuria kaupasta odottamaan pilaantumista jääkaappiin... Törmäsin Kädenvääntöä-blogin punajuuripestoreseptiin, ja siitähän tuli herkullista. Itse asiassa niin herkullista, että tehtiin sitä poikasen synttäreille hodaribaarin kasvisvaihtoehtoon.

Punajuuripesto

(Muokattu Kädenvääntöä-blogin reseptistä)

1-2 punajuurta

1 yksikyntinen valkosipuli

1 dl pinjansiemeniä

1 dl oliiviöljyä

0,5 dl parmesaania raasteena tai lastuina

pippuria

Keitä punajuurta tunti, ehkä vähän enemmänkin. Tämän voi tehdä myös edellisenä päivänä, jos silloin on paremmin aikaa.

Pilko valkosipuli, paahda pinjansiemeniä ja valkosipulia kuivalla pannulla. Pinjansiemenet kuulemma palavat helposti, joten kannattaa sekoitella koko ajan. Kun niistä irtoaa rasvaa (kiiltelee) ja väri muuttuu vähän, olet valmis. Kippaa herkut heti lautaselle tai muuhun astiaan, ettei kuuma pannu jatka paistamista ja mokaa koko hommaa.

Kuori ja pilko punajuuri. Laita kaikki yhteen astiaan, surauta sauvasekoittimella mössöksi ja nauti esimerkiksi tuorepastan kanssa. 

Punajuuripesto säilyy jääkaapissa ilmatiivissä purkissa noin viikon, kun otat sitä aina puhtaalla lusikalla.

Sydänkranssi

Ystävänpäivä on ihan kohta täällä. Näin Suomesta katsottuna Pinterestin juhlapyhäintoilu on välillä omituista - halloweenit ja kiitospäivät ja ystävänpäivät on siellä ihan hössötyspäiviä, tosin vuosi vuodelta intoilu lisääntyy Suomessakin. Me tehtiin joululahjoiksi sydänkransseja, The Imagination Treen sydänmobilen innoittamina. Nämä sopivat mainiosti myös ystävänpäivään, ja taidetaankin tehdä kotioveen yksi tällainen.

Ensin pitää leikata sydän pahvista. Meillä taisi olla apuna iso piparimuotti. Tehtiin pohjia tuplamäärä, liimattiin kaksi vastakkain.

Käytettiin maalaamisessa sormivärejä (koska ne on tehokkaita ja me laiskoja). Mies ja teini tuputtelivat, pienempi tykkäsi enemmän pensselistä, kun ei halua sormien sotkeentuvan ollenkaan. Tällainen maalaaminen oli hänestä selvästi kivaa puuhaa, kun oli selkeä tavoite ja hyvä lopputulos oli saavutettavissa (vrt. piirtäminen, joka on vähän haastavaa).

Leikkijän päätehtävä, narun pyörittely, ei yllättäin ollutkaan hänestä yhtään kivaa. Kaikista parhaiten hänet sai motivoitua siihen piilottamalla narukerän sisään hämähäkin, joka tarvitsi apua seitin luomisessa...

Tarvikkeet:
Jämä-/pakkauspahvia
Mattoveitsi ja/tai sakset
maalia
liimaa
narua/lankaa
(kulkuset tai muuta koristeita)

Piirrä pahviin sydän ja sen sisälle toinen, leikkaa irti. Tämä vaihe on hyvä tehdä aikuisen (tai ison lapsen aikuisen valvonnassa). Paksusta pahvista oli aikuisellekin haastava homma saada siisti. Jos haluat tehdä tuplapaksun, käytä valmista versiota mallina toisen piirtämisessä. Kannattaa muuten suunnitella niin, että mahdollinen tekstipuoli liimautuu toiseen tekstipuoleen, ettei tarvitse saada pahvissa olevaa tekstiä piiloon (mistäköhän tiedän...). Erityisesti, jos kyseessä on kiiltäväpintainen pahvi.

Maalatkaa pahvit. Pensseli on kiva tarkkuusharjoitus, tuputus on nopea, sormillakin onnistuu. Liimatkaa yhteen, kun maali on kuivunut.

Langasta/narusta kannattaa leikata lyhyehkö pätkä, jonka lapsi pystyy vielä hallitsemaan. Toisaalta lankojen päättely on haastavaa (jos haluaa tehdä kaksipuolisen kranssin eli päättelee ne sullomalla langan päät pahvin koloihin), joten tuollainen narukeräkin on aika kiva juttu. Ja tosiaan - meillä vähän alle kolmivuotias oli kiinnostunut enemmän narukerähommasta kuin pyörittelemään pitkää lankaa yhtään mihinkään.

Lankaa/narua/kerää siis pyöritetään pahvin ympäri, kunnes kaikki naru on kadonnut. Sitten vain uutta pätkää kehiin. Meillä aikuinen auttoi liikuttamaan sydäntä, ettei kaikki mennyt yhteen läjään.

Tuossa alakuvassa on yksi kransseista miehen ja pojan lopetettua työnsä. Ylimmässä kuvassa on sama kranssi sen jälkeen, kun äiti vähän viimeisteli sitä... Eli päättelin langat siistimmin ja lisäsin kulkuset roikkumaan. Nuo kulkuslangat on pyöritelty ihan samoin kuin kaikki muukin, ja se roikkuu tuossa "irrallaan", eli lanka on vain pyöritelty pari kertaa ympäri. Näin ystävänpäivän alla kranssiin voi lisätä jotain ihan muuta, vaikka nimikirjaimia tai sydänpiparimuotit.

Junaraiteilla on lunta!

Olin bongannut Instagramista @kaciart:in idean pumpulista lumena junaradalla. Eilen lähikaupassa muistin kassajonossa idean ja ostin pumpulia (tosin ei ollutkaan palloja, vaan levyä). Aamulla pohjustettiin leikkiä katsomalla YouTubesta Tuomas Veturia.

Nipsusta tämä oli kyllä ensin ihan liian jännää. Katseli keittiön puolelta ja kyseli pumpulista, miltä se maistuu ja tuntuu... Otettiin "lumi" junaradalta ja leikin autoilla siinä. Autot jäivät jumiin ja veturit tulivat pelastamaan niitä. Sitten Nipsu tuli tuomaan minulle autoja ja vetureita ja vaunuja, lopulta leikkikin vähän itse. Ei mikään iso hitti toistaiseksi, mutten yhtään yllättyisi, jos Nipsu huomenna ihan vaivihkaa leikkisi yksin tuttuja satuja.

P niinku Pisa

Pitkästä aikaa aakkoshaasteen parissa. Nipsu on jo pari päivää kulkenut Aapine-kirjan kanssa ja pyytänyt leikkiä. Loppuvuodesta tämä vähän jäi, kun meillä oli niin paljon kaikkea, mutta nyt on tylsistytty kotona oikein urakalla, joten tekemisiä alkaa olla ikävä. Tänään, kun mies oli lähdössä töihin, päätin pikakeksiä seuraavan kirjaimen piristämään pientä koti-ikävöijää.

Vuorossa oli P ja N tunnisti allaolevasta heti, mikä oli teemana...

Nimittäin P niinku Pisa! Nipsu tykkää rakennuksista, ja Pisan torni on myös Autot-leffojen Reippaat reissaajat -kirjassa. Mulla tuli Nipa-maailman P:stä mieleen eka Pisa, ja kirjoitin Pinterestin hakuun tower craft.

Leikkasin siis talouspaperirullan toisen pään vinoksi, ja sitten maalasimme sen yhdessä valkoiseksi. Ajattelin ensin, että tehdään yksityiskohtia mustalla tussilla, mutta jätettiinkin se noin. Alakuvassa auto on jäänyt jumiin Pisan torniin, ja Tuomas Veturi tulee pelastamaan (Autot 2 -mukaelma).

Omenakaramelliblondie

Aloitin uuden vuoden leipomalla. (Ois pitänyt hoksata kääntää tämä kuva jompaan kumpaan suuntaan kyljelleen, niin ois ollut ilmiselvemmin I see faces.) Pinterestissä törmäsin Salted caramel blondie -reseptiin, ja muutamien kokeilujen jälkeen olen muuttanut sen omenakaramelliblondieksi. Blondie on vaalea brownie, ja koska meillä tykätään browniesta ja sitruunablondiesta, niin tämä nimi on hyvä enne.

Idea on karamellikastikkeessa, jota pyöritellään taikinaan. Omenapalojen kanssa tämä sopii meidän makuumme siinä mielessä, että leipomus ei ole lopputulokselta tasainen, vaan makuvaihteluja löytyy joka haukussa. Makeaa tämä omenasta huolimatta kyllä on.

Omenakaramelliblondie

(mukaillen Add a Pinch -blogin reseptiä)

113 g voita tai margariinia

1 kuppi (2,5 dl) sokeria

1 muna

2 tl vaniljasokeria

1/4 tl suolaa

1/2 tl leivinjauhetta

1 kuppi (2,5 dl) jauhoja
2 omenaa

reilut 1/4 dl karamellikastiketta

Ensin karamellikastike: teen sen Add a Pinch -sivun ohjeen mukaan fariinisokerista ilman suolaa. Tiivistettynä 2,7 dl fariinisokeria ja 170 g voita/margariinia sulatetaan, levyn sammuttamisen jälkeen lisätään sekaan noin 3 dl kermaa - puolitetusta kastikkeestakin jää yli.

Laita uuni lämpenemään 180 asteeseen. Ota voi/margariini huoneenlämpöön. Kuori ja pilko omenat. Laita leivinpaperi noin 20x20 uunivuokaan tai jos olet viitseliästä tyyppiä, voitele vuoka.

Vaahdota voi/margariini ja sokeri. Sekoita mukaan muna, vaniljasokeri, suola, leivinjauhe ja jauhot. Lisää lopuksi myös omenat.

Levitä mönjä uunivuokaan. Laita päälle lusikalla karamellikastiketta. Ota grillitikku tai joku vastaava, pyörittele kastiketta taikinan sisään (varo pohjaa, jos on se leivinpaperi....). 

Paista noin 30 minuuttia, mutta tarkkaile aikaa, kun ilman omenaa oleva ohje suosittelee 20-25 minuuttia. Uuniin mennessä leipomus näyttää tältä, kypsän version näkee tuosta vähän ylempää. Leikata kannattaa vasta kunnolla jäähtyneenä. Kaveriksi voi tarjota tästä jäänyttä karamellikastiketta, jäätelöä tai ihan vaan juomista. Kummasti tämä katoaa meillä jääkaapista suhteellisen nopeasti...

Vaihtelua tähän saa suolalla, jota voi joko sulattaa karamellikastikkeeseen tai lisätä uunista otettaessa ripottelemalla pintaan.

Muokattu 09/09/14:

Lisätty ainesosiin omena, säädetty kuppien muuttamista deseiksi.

Muokattu 20/09/14:

Miks kukaan ei sanonut, että nuo desikäännöksethän on yhä ihan pielessä?! No nyt pitäis olla kunnossa.

Duplotehtävät

Yksi joululahjavärkkäyksistä on Duplo-tehtävät. Kids Activities -blogista olin bongannut Lego Puzzle Bookin, ja tämä on meidän versio siitä. Pian kolmevuotias leikkijä on ollut todella innostunut näistä.

Tarvikkeet:
Duploja (tai perus-Legoja, jos käyttäjä on isompi)
Kamera (tai tulostin, jos haluat käyttää näitä - parempana löytyy mm. Instagramista)

Valitse sopiva läjä Duploja/Legoja. Tee leikkijän tasoon sopivia mallirakennelmia ja kuvaa ne (toki voi myös piirtää!). Printtaa tai teetä kuvat. Pakkaa kuvat ja Duplot/Legot mukaan ja anna tehtäväksi tarpeen vaatiessa.