Pikapikapikapikaleikki: VILLIPUTKI!

DIY-mutsi säästää kaiken tarpeellisen. Esimerkiksi talouspaperirullan hylsyt, koska niistähän voi tehdä vaikka mitä, kuten... ööh... niin. No, lapsi purki pahvirullat mutsin kätköistä, joten ajattelin keksiä jotain. 

Keksin tämän:

Pitkä putki, josta voi pudottaa tavaroita!

Villiputki

Pahviputkia

Teippiä

Kulkusia, palloja, pompomeja, autoja, mitä vaan (äänekäs on parempi)

Teippaa putket pitkäksi putkeksi, näytä leikkijälle eka pudotus. Leikkijä juoksee ja nauraa ja tanssii onnesta. Leikki on villiputki, koska leikkijä menee villiksi ja sekoaa ilosta.

Luottokorttimaalausta

Meillä on ollut kiireinen kevät - ei ole ollut juurikaan rentoja kotipäiviä, eikä siksi olla tarvittu hupsutteluhommiakaan viihdykkeeksi. Yhtenä iltana tarvittiin kuitenkin jotain tekemistä nopeasti, ettei mene ihan hölmöilyksi ja hermoiluksi koko miehen työreissun ilta. Selasin nopeasti Pinterestististä sopivat kansioni ja päädyin Happy Hooligansien raappamaalaukseen. 

Teipatessani papereita kylppärin lattiaan tuli sellainen fiilis, että N kaipaa tähän kyllä jotain tehtävää... Se kun tykkää saada asioita tehtyä eikä niinkään välitä maalailusta sellaisenaan. Siirrellessäni pienempää artistia toisella kädellä kauemmas piirsin nopsaan tällaisen alkukuvan.

N osasi heti sanoa, mikä on homman nimi: "Tuo auto ajaa metsään ja sillalle ja sitten sen omaan kotiin". Ja totta, tuo oli tehtävän idea. Haravat on hämäykseksi/tehtäväksi pienemmälle...

Aluksi Nipsua sai vähän ohjeistaa pitämään korttia pystymässä. Tämä on hyvä tehtävä siinä mielessä, että tulee käsillä treenattua ehkä sellaista otetta ja liikettä, joka ei ole niin jokapäiväistä lapselle.

Kun tie oli valmis, siirryttiin ajamisvaiheeseen. Ongelmallisinta koko hommassa oli isoveljen (ja vähän äidinkin) näkökulmasta saada nyt-jo-taapero pysymään poissa tehtäväalueelta... Eli mutsi ois ehkä voinut keksiä pienemmälle jonkun oman tehtävän, ens kerralla skarppaan siinä.

Raaputusmaalausreitti

Paperia

Maalarinteippiä

Vanhentuneita kortteja tai muita raaputukseen sopivia juttuja

Sormiväriä

Kynä

Autoja

Teippaa paperi(t) lattiaan, pöytään tai tiehen (kesällä ulkona!). Piirrä jonkinlainen tehtäväreitti, jos epäilet artistin sellaista toivovan. Kippaa paperille sormiväriä läjäksi. Kutsu artisti paikalle. Tarvittaessa voi ohjeistaa, mutta kiinnostavaa on tietysti myös toimia lapsilähtöisesti eli antaa lapsen tulkita tapahtuman luonteen.

* Tämä on tietysti myös loistava tilaisuus saada lapsi puhumaan ja ehkä laajennettua sanavarastoakin, jos sellainen on ajankohtaista... Aloituskuvan voi suunnitella sen mukaan.

* Loistava idea on myös laittaa läikkiä useampaa väriä ja tehdä väriensekoitustestiä. Tai ottaa ihan taiteilun kannalta, jos on tarvetta esim. lahjalle.

Työ, kun artisti ja apumies olivat siirtyneet pesemään autoja. Revin työn siis lattiasta irti ja kierrätin roskiin... Nämä meidän hommat on pääosin "tärkeintä on tie eikä määränpää", eli fokus ei ole lopputuloksessa vaan tekemisessä. Tällä tekniikalla sais kyllä hienoja lahjoja ja taulujakin... Ja kortit on helppo pestä puhtaaksi, joten ehkä pitää testatakin myöhemmin jotain muuta. ;)

Ne Keksit eli Elisan maailman parhaat suklaacookiet

On reseptejä ja on Reseptejä. Epäilen noin kaikkien tietävän, että meillä tehdään ja rakastetaan yksiä tiettyjä keksejä. Eka kertaa me on syöty niitä Elisan tekeminä - olivat kuulemma pikaratkaisu Google kaverina, mutta en usko! Kuitenkin niitä oli salaa kehitelty vuosikausia... Kunnia näistä ei kuulu minulle, mutta jaan reseptin silti.

Reseptin pohja on Kotikokki-palvelusta löytyvä metsänvartijan lisäämä American chocolate cookie. Varsinainen juttu näissä on kuitenkin suklaa, joka on Fazerin Lontoonrae-levy. 

Maailman parhaat suklaakeksit
(pohjana tämä resepti)


150 g margariinia/voita (tai noin 1,5 dl juoksevaa margariiniä)
1 dl sokeria
1 dl fariinisokeria
1 tl vaniljasokeria
----
2 munaa
---
3 dl jauhoja
1 rkl kaakaota
1 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
---
levy Fazerin Lontoonrae-suklaata

Ota voi/margariini pehmenemään huoneenlämpöön (juoksevaa voi käyttää sellaisenaan). Myös munat voi ottaa lämpenemään ihan hyvin. Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen.

Leikkaa suklaa paloiksi. Laita rasva ja sokerit yleiskoneeseen vatkautumaan vaaleaksi kuohkeaksi mönjäksi, älä kuitenkaan tee tätä huolella ja vaivalla vaahdoksi, vaan jätä homma puolitiehen. Siivilöi kuivat aineet yhteen kippoon, sekoita ne keskenään. Sekoita munat hyvin sokeri-voi-seokseen. Sekoita kuivat aineet mukaan. Sekoita lopuksi käsin suklaat sekaan.

Tee lusikoiden avulla taikinasta nökäreitä leivinpaperille (pellille). Keksit leviävät, jätä siis tilaa. Paista 200 asteessa noin 9 minuuttia.

* Taikinaa voi myös pakastaa. Kun pitää taikinaa ensin hetken jääkaapissa ja tekee sitten taikinasta pötköjä kelmuun, voi vieraiden tai herkkunälän yllättäessä laittaa uunin lämpenemään ja leikata pötköstä paloja suoraan uuniin (olen paistanut pari minuuttia kauemmin). Itse asiassa näin kekseistä tulee kauniimpia, mutta rakenne ei tunnu suussa yhtä kivalta. Keksit leviävät näin vähän vähemmän. Yhden reseptillisen voi puolittaa, jolloin satsi on noin pellillinen kerrallaan.

* Tuplataikinasta saa siis tupla-annoksen - osan voi laittaa pakastimeen. Koska suklaa laitetaan vasta lopuksi, voi tuplaversioon käyttää hyvin erilaisia suklaita. Suklaa- ja rasvavalinnoilla tästä voi tehdä erittäin helposti laktoosittoman. Alkuperäisessä versiossa on pähkinää, mutta pähkinätön on vähän allergiaystävällisempi.

* Taikinaa voi pitää siis yönkin jääkaapissa. Pidän yleensä yhtä pellillistä paistaessa taikinan odottamassa kylmässä. Tämä taikina tykkää enemmän kylmästä kuin kuumasta!

* Myös Maraboun minttukrokantti toimii erittäin hyvin, jos haluaa välttää lakua tai ihan vaan vaihtelua.

* Bonuskevätvinkki: kerhojen vetäjät saivat meiltä jouluna näitä keksejä saatetekstillä "Kiitos, kun keksitte kivoja juttuja!"


muokattu 09/09/14:
Lisätty maininta siitä, ettei kannata vatkata rasvaa ja sokeria kunnolla vaahdoksi. Vaahdotin ne nimittäin viimeksi ensimmäistä kertaa ikinä kunnolla ja lopputuloksena mies kysyi järkyttyneenä, mikä niissä kekseissä on mennyt pieleen. Pakastetutkin lösähtivät soikeiksi pötköiksi, vaikka taikina oli levännyt jääkaapissa yön ennen pötköttämistä.

Linnunpesäbrowniet

Meillä Iran browniena tunnettu vakileivonnaiseni sai pääsiäisen ja poikasen synttäreiden kunniaksi uuden muodon; Pinterestistä bongasin idean brownielinnunpesistä, ja mielestäni se sopi mainiosti kevääseen ja juhlaan. Tosin nämä eivät laskeutuneet ihan tarpeeksi, vaan piti lusikalla vähän avustaa liiskaamalla keskikohtaa. Haastavinta oli irroitus oikealla hetkellä, ettei kostea leivos hajoa eikä jää kiinni... Tosin saa ne irronneet palat aika mukavasti kiinni ihan painelemalla.

Linnunpesäbrowniet

(Pari muffinssipellillistä)

200 g voi tai margariini200 g tumma suklaa
1,5 dl vehnäjauhoja
1 dl kaakaojauhe
100 g minttukrokanttisuklaata (normaalisti laitan 50 g sekä valkosuklaata että maitosuklaata)
3 kananmunaa
3 dl sokeria

Sulata voi tai margariini kasarissa, sammuta liesi ja lisää tumma suklaa sekoittaen. Sekoita kunnes seos on tasaista. Paloittele minttusuklaa. Vaahdota munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Voitele muffinssipelti (tai silikoninen versio).

Kaada hieman jäähtynyt suklaaseos munavaahdon sekaan. Kääntele sekaisin varovaisesti (okei, käytän aina yleiskoneen ykkösvaihdetta, koska oon laiska). Sekoita keskenään jauhot ja kaakaojauhe, siivilöi suklaaseokseen ja sekoita tasaiseksi. Sekoita mahdollisimman vähän (eli käytän yhä ykköstehoa). Kääntele sekaan lopuksi paloitellut suklaat. 

Laita taikina muffinssipellin koloihin ja paista 175 asteessa vähän alle puoli tuntia. Älä ylipaista; sisuksen kuuluu olla pehmeä. Jos pesien keskustat eivät laskeudu, auta lusikalla tms. Anna jäähtyä jonkin verran ennen pesien irroitusta, mutten browniet hajoavat. Jos muffinssipeltiä ei ole, mutta piparimuotti tai pyöreä stanssi löytyy, niin toki voi paistaa yhtenä kakkuna ja ottaa siitä pyöreät palat. Browniet säilyvät ilmatiiviissä rasiassa jääkaapissa jopa viikon.

Oooooh, ikiomat pannukakut!

Aika usein herkkuhommissa pienet oivallukset on niitä isoja. Niin tämäkin: pannukakut muffinssivuoassa!

Minusta lähes kaikki on parempaa muffinssivuoassa - haukkukokoisempi, sotkuttomampi, nams. Näin Pinterestissä The World According to Eggface -blogin idean pienistä henkilökohtaisesti maustetuista pannareista ja toisaalta myös Real Mom Kitchenin Mini German Pancakesit, ja kun jääkaapissa oli menossa huonoksi mustikoita ja päärynöitä, niin päätin vihdoinkin kokeilla.

Ideana oli siis kokeilla kahta juttua yhtä aikaa: "henkilökohtaisia pannukakkuja" ja toisaalta sitä, että kun vuoan täyttää puolilleen, niin keskiosa jää lättänämmäksi... kun jääkaapissa oli myös vanhentumassa vaniljakastiketta. Puolikkailla muffarivuoilla saa siis pannukakusta kätevästi kuppimaisen, jolloin kyytiin saa kastiketta, kermavaahtoa tai vaikka jäätelöä.

En nyt jaa reseptiä, kun mun normaali resepti on hyvin terveyshenkinen (ruokalusikallinen sokeria, ei rasvaa) ja nyt käytin guuglattua överireseptiä... Muffinssipeltivertailua kuitenkin sen verran, että Tefalin Jamie Oliver -pelti voittaa Kaiserin halpispellin noin miljardi–nolla. Ei jää kiinni, puhdistuu helposti jne. Suosittelen satsaamaan, koska muffinssipellin putsaaminen on tajuttoman rasittavaa.

Auringonnappaaja (eli naapurisuoja)

Nyt paistaa kevätaurinko, joten mikäpä ois parempi kuin auringonnappaaja ikkunaan. Idea on varmasti tuttu kaikille koulusta tai jostain: aurinko paistaa ihanasti silkkipaperin läpi.

Hommat aloitettiin lapsen toiveella: junat sai törmätä lehtikasaan ensin kaikessa rauhassa (ja kissa katsoa).

.

Kontaktimuovi on hauska matsku; sitä on kiva tunnustellakin vähän.

Leikin järjestäjältä tämä vaatii tietynlaista sotkunsietoa... Ainakin meillä, kun vauvanen on innokkain tekijä.

Ikkunassa tämä kolmiovärisekoitus pääsee oikeuksiinsa. Kauneuden lisäksi meistä nämä on kivat siksi, ettei illalla näy meiltä kaikki koko naapurustoon ja silti voi pitää verhot auki... ja koska ulkona on ollut niin kylmä, etten ole tarennut pestä ikkunoita (vielä).

Auringonnappaaja:

Silkkipaperia
Kontaktimuovia
Sakset
Sinitarraa

Leikkele silkkipaperia palasiksi, kolmiot toimii tosi hyvin. Sinitarraa kontaktimuovi lattiaan tahmapuoli ylöspäin. Kutsu taitelijat paikalle, ota suojapaperi kontaktimuovista ja aloittakaa hommat. Toiset ehkä asettelevat näitä, meillä palat lensivät paikoilleen... Värisade! Valmiiseen työhön voi laittaa toisen samanlaisen kontaktimuovipalan päälle tai jättää laittamatta, kumpi vaan itsestä kivemmalta tuntuu.

Ystävänpäiväksi tehtiin mummille sydän, pääsiäiseksi voi tehdä vaikka nurmikkoa ja munia:

Lisäys 9.4.:

Hallittu hysteria -poppoohan oli jo ehtinyt testata tätä, hieno juttu ja sovellusideoita siis lisää täältä.

Kirkuvan vihreät muffinssit

Muistan, kun mummoni teki Kati Napan Huomenta Suomi -ohjeilla sitä sun tätä. Kaava meni aina samoin. "Tein pannaria..." (yleisö ilahtuu) "...Kati Napan ohjeella" (yleisö pettyy). Syy: herkulta kuulostavaan ruokaan oli laitettu jotain terveellistä, joka siihen ruokaan ei kuulu. No, nyt musta on tullu (paitsi äitini, myös) mummoni.

Tein nimittäin muffinsseja. PINAATTIMUFFINSSEJA. Mutta ne maistuu ihan hyviltä. Pakko kyllä myöntää, että miehestä nämä eivät varsinaisesti kilpaile bravuurieni kanssa, mutta kelpaa. Ja lukekaa resepti! Helppoa ja hämmentävän terveellistä herkunnälkään. Ehkä saattavat huijata jopa jonkun lapsen syömään enemmän terveellistä - Nipsu luulee, että nämä on tehty hänen muovailuvahastaan, joten ei ole suostunut edes maistamaan. Alun perin minä innostuin tekemään näitä, koska näiden ulkonäkö oikein huutaa kevättä.

Mama Say What?! -blogissa on ohje selkeine vaihekuvineen. Mun taikina oli kuohkeampaa ja löysempää kuin siellä, mutta en antanut sen häiritä... Eikä niitä kuvia tarvi välttämättä käydä kurkkimassa, sen kun rusauttaa tulemaan, tämä on nimittäin helppo ja nopea homma.

Pinaattimuffinssit
(Ohje muokattu Mama Say What?! -blogista)

1 prk Muksu-omenasosetta (mikä tahansa sokeriton omenasose/-hillo käy, mutta nuo on 100% omenaa ja halpa)
1 muna
2 tl vanilliinisokeria
2,5 dl tuoretta pinaattia (noin-määrä)
1 dl sokeria
2 rkl öljyä
--
3,75 dl jauhoja
1 tl leivinjauhetta
1/2 tl ruokasoodaa
1/2 tl suolaa

Lämmitä uuni 175 asteeseen.
Laita kuusi ensinmainittua raaka-ainetta (viivan yläpuolella) tehosekoittimeen, sekoita pinaattikeitolta näyttäväksi liejuksi.
Sekoita loput aineet keskenään.
Yhdistä seokset.
Laita voideltuihin muffinssivuokiin (saattaa tarttua paperisiin).
Paista 12–17 minuuttia.
Voit hyvin pakastaa muffarit ja ottaa sieltä välipalaksi tarvittaessa.

Valkosuklaapäällinen vois toimia kans, jos tekee mieli herkuttaa näitä.