Sadut eloon: Magneettimies Kaapo

Caillou Magnet Madness by turgaycompanion

Kesällä törmäsin tägiin #BringingBooksAlive eli #SadutEloon. Tämän päivän puuha oli Magneettimies Kaapo -leikki (Kaapon eli Cailloun nettisivut englanniksi). Yle Areenasta vielä pari viikkoa löytyvässä jaksossa Kaapo tutkii, mihin kaikkeen magneetit tarttuvat. Me kokeiltiin siis samaa. Yllättävän vähän löytyi meidän kotoa tarttuvia paikkoja... Ja yllättävän vaikea oli saada magneettimiestä pysähtymään kuvan verran.

Toinen magneeteille sopiva leikki on... ööh... miinaharavointi eli magnet hunt, mutta sitä kokeillaan joskus toiste.

muoks.

Tämä toimi muuten yllättävän hyvin kielellisenä juttuna, kun käytiin läpi harvemmin puhuttavia kodin paikkoja ja välineitä.

Open ended play, #invitationtoplay ja #playmatters

Suurin hupsutteluhommien aarrearkku on Pinterest, jonka kautta olen törmännyt juttuihin open ended play, invitation to play ja play matters. Minut löydät sieltä nimellä katariinam. Samoilla englanninkielisillä sanoilla voi etsiä tekemistä myös Instagramista. Minä olen Instagramissa nimellä kaaiia.

#Invitationtoplay ja open ended play on samaa sarjaa; ajatuksena on tarjota lapselle välineitä, joilla lapsia voi leikkiätouhutapuuhata ja viedä hommaa haluaamaansa suuntaan. Suomeksi kyse on siitä, että vanhemmalla on suuret suunnitelmat ja lapsi puuhaa jotain ihan muuta... Matka on tärkeämpi kuin määränpää. The Imagination Treen Anna kertoo selkeästi (englanniksi) leikkiinkutsuista.

#Playmatters on australialaisten äitibloggaajien juttu, sillä löytyy kehittävää puuhaa kotona toteutettavaksi. Instagramista on nopea etsiä helposti toteutettavia aktiviteetteja, esimerkiksi One Perfect Day -blogin juttuja löytyy myös siltä.

Käytännössä esimerkiksi sormivärit ja autot, pensselit ja napit on loistokas leikkiinkutsu.

Minä olin kopioinut tämän leikin suoraan Tot Schoolilta. Ideana on siis ajella autoilla niin, että sinisestä ja keltaisesta tulee vihreää. Nipsu kuitenkin varsin luonteenomaisesti ajeli tietä pitkin.

Vaihdoin lennosta ideaa ja neuvoin automaalaamohommiin... Mutta kuinkas kävikään, se maalin ottaminen oli tässä leikissä siisteintä.

Isi teki Nipsulle liikennevalomaalausleikin. Lopputulos oli kuulemma sateenkaari. Tekijä oli hyvin, hyvin tyytyväinen tähän:

Uusin maalauskerta sai aikaan autoradan:

Palastelua

Nipsu katselee usein YouTubesta videoita, joissa joko kootaan legoista tai geometrisista kuvioista erilaisia kulkuneuvoja. Koska kortteja tarvii aina, olemme askarrelleet valmiisiin korttipohjiin superhelppoja kortteja, joihin tekijät ovat olleet erittäin tyytyväisiä.

Tarvikkeet:
korttipohjia
värillistä paperia
kaksipuoleista teippiä (liima käy, mutta me ei olla tahman ystäviä)

Vanhemman pitää valmistautua leikkaamalla osia valmiiksi... Eli minä olen leikellyt poikasen intoillessa vieressä valmiina puuhaan. Olen koonnut ilman teippiä yhden malliversion, ja sitten Nipsu on toteuttanut ensin oman versionsa ja sitten sitä mallina käyttäen teippaillut mallin toiseksi taideteokseksi.

Kortteja kannattaa tehdä aina tuplamäärä, koska näistä tulee niin hienoja, ettei niistä malta luopua. Meillä nämä ovat olleet seinällä, kunnes kävi päiväuninukahtamisraivo. Ensin lapsi nyhti kortit, sinitarrat ja jokaisen palan irti, sitten: "Oi ei! Sotku tuli!"

Etsivähommia

Perjantaina päätin, että lauantaina vaunutellaan kaupunkiin juomaan take away -kahvia, koska se tekee meidän perheen onnelliseksi. Olin bongannut Pinterestistä idean, jonka ajattelin viihdyttävän taaperoa tylsillä reiteillä (= muualla kuin vilkkaasti liikennöidyn tien reunassa). Scavenger hunt kääntyy luovasti etsivätehtäviksi, taapero tosin puhuu kartasta.

Smashed Peas And Carrots -blogista löytyvä printattava tehtäväsivu on ihan jees, mutta ei ehkä ihan ideaali kaupunkivaunutteluun, joten pyysin miestä piirtämään pojalle oman "kartan". Kuvissa on pojan suosikkijuttuja, kuten kirkko ja tunneli (eli alikulku).

Lauantaina satoi ja päädyttiin muihin hommiin. Sunnuntainakin oli märkää, joten mies piirsi pojalle kotona suoritettavan etsivätehtävän.

Olimme varsin yllättyneitä tehtävän suosiosta; taapero juoksi tohkeissaan ympäri kotia eikä meinannut jännitykseltään edes löytää omaa kenkäänsä. Myös kartta tahtoi unohtua aina edellisen löydön luo, kun tohkeissaan lähti juoksemaan seuraavaa kohti.

Tänään pääsimme vihdoin vaunuttelemaan ja ulkoetsiviksi. Kartta olikin jo hienosti väritetty kauniimmaksi. Liikuttavalla innolla poikanen osoitti jokaista puuta pihalla.

Kartat kannattaa muuten säilyttää - muutaman kuukauden päästä ne voi tehdä uutena. Seuraavissa kartoissa panostetaan vähemmän kuviin ja enemmän kuljetettavuuteen. Jäykkä paperi tuulisella säällä pienissä käsissä muuttuu nimittäin varsin rakastetun näköiseksi jo yhden käyttökerran jälkeen.

Lisäys: Tein karttoja Papunetin loistavalla kuvatyökalulla ja latasin ne Scribdiin. Karttoja on eri tilanteisiin, ne voi tulostaa tuolta suoraan tai sitten vaan hakea virikkeitä:

• Helsinki
• Kaupunki 1
• Kaupunki 2
• Kaupunki 3
• Kaupunki 4
• Koti
• Kulkuneuvot
• Metsä

Papunetistä löytyy tosiaan kuvia vaikka kuinka. Niitä saa käyttää, kun mainitsee lähteen, sillä kuvat on suojattu Creative Commons Nimeä-Epäkaupallinen-JaaSamoin -lisenssillä. Kuvat on tarkoitettu kommunikoinnin tukemiseen ja meidän vähän puhuvan 2,5-vuotiaan sanavarastoa nuo ovat laajentaneet jo paljon. Tallensin kuvia puhelimeeni, ja poikanen selaa niitä nimeten ja tuottaen äänet.

Pompompurkki

Pizzaa on kiva syödä, ja joskus on suorastaan pakko, jotta voi askarrella lapselleen kehittävän lelun, pompompurkin. Pompompurkki on pizzerian salaattikippo. jonka kanteen on tehty askartelupalleron eli pompomin mentävä reikä. Taaperon tehtävä on tunkea pompomit reiästä sisään - vaikuttaa aikuisesta vähän turhalta puuhalta, mutta taaperoista tämä on ihanan addiktoivaa.

Pompompurkin idean bongasin Pinterestistä Second Story Windowin Busy Bag -blogauksesta, joka johdatti Money Saving Momin luo. Alkuperäiseen ohjeeseen lisäsin kuitenkin toisen samanlaisen purkin, koska pompomit vierivät helposti tiehensä... Ja kun kaikki pompomit on purkitettu, vikkelä vanhempi voi vaihtaa kannen tyhjään purkkiin ja homma jatkuu.

Tarvikkeet:

Kaksi muovista kertakäyttöastiaa, toinen kannella

Pompomeja eli askartelupalleroita (löytyy esim. Tiimarista)

Sakset

Leikkaa muovipurkin kanteen sopiva reikä, jotta pompomit saa sisään, eivätkä ne tule itsestään ulos. Kannattaa siis aloittaa pienemmästä ja suurentaa tarpeen mukaan. Sitten vaan pompomit tyhjään osaan, ensimmäinen pompom malliksi sisään ja taapero touhuamaan.

Tein tämän poikaselle hänen ollessaan 1v 4kk ja vielä vuotta myöhemminkin tämä homma kiinnostaa.

Pizza Monkey Bread

Pepperoni Monkey Bread, jonka bongasin Pinterestin kautta The Sweet's Life -blogista, on yksi meidän suosikkitelkkariherkuista - tätä syödään, kun katsotaan Linnan juhlia tai Euroviisuja. Idea on täyttää pizzataikinanyyttejä pepperonilla ja juustolla + paistaa pallerot kuivakakkuvuoassa. Aikaa tämän herkun tekemiseen kannattaa varata reilusti, nimittäin täytteiden pilkkomiseen ja palleroiden pyörittelyyn menee yllättävän kauan.




Taikinan olen tehnyt Pastanjauhantaa-blogin reseptillä, joka on helppo ja mielettömän hyvä ihan normipitsaankin. Sisälle käy mikä tahansa mausteinen makkara. Alkuperäinen resepti käyttää mozzarellaa, mutta meistä se tuntuu katoavan näistä, joten olemme käyttäneet yleensä Goudaa. Kakkuvuoka voidellaan valkosipulivoilla - minä en ole tehnyt itse, vaan olen käyttänyt Lieksan
valkosipulivoita, jota löytyy kauppojen lihaosastoilta. Myös jokainen pallero voidellaan erikseen tällä, jotta ne saa irti toisistaan helposti.

"Kakku" paistetaan uunissa 200 asteessa noin 35 minuuttia, annetaan jäähtyä hetki ja napostellaan käsin esimerkiksi tomaattikastikkeessa tai tsatsikissa dipaten.

Kaukohalaus

Äitienpäivänä tienoilla teimme taaperon kanssa kaukana asuville rakkaille kaukohalauksia. Idean olin joskus löytänyt Pinterestin kautta Tons of Fun -blogista, tarvikkeet meiltä löytyi kotoa.
Kaukohali on siis kädenkuvat ja käsivarsien mittainen silkkinauha, jotka auttavat vastaanottajaa kokemaan lähettäjän kokoisen halauksen. Tämä on hauska myös vuosittain toistettavana kasvumittana, joten kannattaa tehdä yhdet aina itsellekin talteen!
Tarvikkeet:
Paperia (vahvempi on parempi, kartonkikin käy)
Sormiväriä
Nauhaa
Liimaa
(Kaksipuoleista teippiä)




Molempien käsien kuvat painetaan sormivärillä paperille, kuvien annetaan kuivua. Nauhasta leikataan ranteesta ranteeseen -mittainen (+ liimausvara) pätkä. Leonardo Da Vincin mukaan sormien väli on yhtä pitkä kuin henkilön pituus, joten tätä voi käyttää apuna, mikäli halaaja ei halaja mitattavaksi (huomioi mitassa kuitenkin kämmenten kuvat).
Minä leikkasin käsien kuvat ja taustapaperit pyöreiksi, mutta toki ne voi leikata käsien malliinkin. Muista kuitenkin leikata samalla toinen samanlainen paperi, sillä helpoiten halauksesta saa siistin liimaamalla nauhan kahden paperin väliin. Mä teippasin silkkinauhan ensin kuvapaperin sisäpuolelle, jotta se pysyy varmasti paikallaan.
Kaukohalaus on rakkautta helposti postitettavassa muodossa!