Uudet leikkiriisit!

Mitähän ihanaa tästä on tulossa? No leikkiriisiä! Unohdin tästä making of -kuvasta tosin riisin ja elintarvikevärin... #InvitationToPlay- ja #Playmatters-jutuissa ihan peruskauraa on riisi, ja nimenomaan värjätty, tuoksuva riisi. Oon kuitenkin suhtautunut siihen epäilyksellä; kiinnostaako se, onko se vaikeaa, sotkeeko, onko tuoksu kammottava, löytyykö aineksia Suomesta jne.

Pinterestissä törmäsin Lesson Learnt Journalin Paulinen kautta Octavia and Vicky -blogin oikealla sitruunalla tuoksutettuun riisiin. Koska itse tykkään sitruunajutuista ja mulla oli sitruunablondiesta jäänyt yksi jo vähän nahistunut sitruuna sekä elintarvikeväriä, päätin testata. Ja koska värjääminen oli niin helppoa, niin tein keltaisen sitruunariisin lisäksi sinistä ja punaista riisiä.

Olin hirveän ylpeä valmiista leikistä, ja Nipsu alkoi leikkiä jo kiivetessään tuoliinsa.

Keltainen riisi levitti ihanaa tuoksua! Mies tosin sanoi huonoksi puoleksi, että alkaa tehdä mieli niitä sitruunablondieita...

Tältä leikki näytti välitauon aikana. N on/off-leikki tällä pari tuntia, mikä on kyllä ehdoton ennätys - olin siihen kuminauhakääröjen reiluun puoleen tuntiinkin jo erittäin tyytyväinen.

Tarvikkeet:

Sitruunaa ja raastin

Riisiä

Elintarvikeväriä

Minigrip-pussi (tai astia)

Raasta sitruuna, purista mehua. Alkuperäisessä reseptissä on noin 10 dl riisiä, neljän sitruunan kuori ja kahden mehu, kun taas minä käytin yhden sitruunan kuoren, vähän mehua ja ehkä kolme desiä riisiä. Riisi laitetaan pussiin, samoin kuoret ja mehu. Sekaan laitetaan loraus elintarvikeväriä. Pussi kiinni, ainekset sekoitellaan tasaiseksi. Väririisit tein samoin ilman kuorta. Lisäsin siis niihinkin vähän sitruunamehua, kun (sitä oli ja) se selvästi auttoi väriä leviämään.

Parasta reseptissä ihanan leikin lisäksi: ei sotkua tehdessä eikä leikkiessä.

Pompomit, purkit ja pihdit

Muroleikin ohella kuminauhakääröjen parasta antia oli pompomit, purkit ja ottimet. Pompomeja ja muffaripeltiä olimme kokeilleet jo aiemmin, mutta se ei ollut ihan mieletön hitti, vaikka Nipsu leikkikin sillä kyllä. Sen jälkeen ostin uudet pihdit, jotka ovat vähän lapsiystävällisemmät, eli joustavammat ja kärjissä on leveämmät tassut.

Yllättävää kyllä, tällä kertaa leikki kiinnosti. (Nipsu auttoi vähän toisella kädellä, vaikka melko taitava onkin.) Ensiksi poikanen teki pompomeista jonon.

Jonon jälkeen Nipsu vei pompomit omaan huoneeseensa, toi ne takaisin, ja heitti ne yksitellen maton vierestä kohti sohvaa.

Lopuksi N keräsi pompomit purkkiin yksitellen, sulkien purkin kannen jokaisen palleron jälkeen ja avaten sen uudelleen seuraavan luona. Joskus lapset ovat kyllä todella hämmentäviä.

Muovailuvaha, hammastikut ja murot - yllättäviä leikkejä

Olin etukäteen tosi innoissani yhdestä kuminauhakääröt 2.0:n leikeistä. Mess For Less -blogissa oli leikki muovailuvahasta, grillitikusta ja Cheerios-muroista (jotka on meidän suosikkeja - lapsi harjoitteli niillä tarkkuusnappaamista kaverini vinkistä, sopivat myös hyvin jälkiruoaksi). Kun kasasin leikkikääröjä aamulla ennen vauvan kerhoa, en tosiaankaan etsinyt mitään grillitikkuja, vaan muistin sadepullosta jääneet hammastikut.

Leikkikäärössä oli purkki muovailuvahaa, muroja ja hammastikkuja. Tämän leikin mies neuvoi pojalle, eli ihan itse ei joutunut pähkäilemään äidin suunnitelmia.

Muovailuvahakönttiin tökättiin siis hammastikku (tai -tikkuja).

Sitten vain pinoamaan muroja torniksi. Helppoo! (Ekan N tosin söi, varmaan ihan vaan laadunvalvontamielessä...)

Sitten Nipsu keksi itse leikin. Hän pyysi isiä tekemään Big Benin (niin, taas Ten Ten tulee mukaan leikkiin), mutta tekikin sitten itse Big Benin kellotaulun.

Ja kun kellotaulusta otti numerot ja/tai viisarit, jäi hienot jäljet.

Seuraavaksi Nipsu pakkasi kaikki murot kippoon, kippasi ne rahille ja sitten taas yksitellen muovailupurkkiin.

Seuraavaksi murot pääsivät autoleikkiin... Murot ja tiejyrälattialla onkin varmaan jokaisen vanhemman unelma.

Traktori lastasi muron kerrallaan dumperin kyytiin. Yllättävää kyllä (aiempana päivänä kääröleikissä käytetty) lautanen oli loppusijoituskohteena leikin lopuksi.

Ja ehkä vielä yllättävämpää on, että Nipsu vei lautasen lopuksi Duplo-laatikkoon. Tämä on tosi outo ratkaisu, koska Nipsu ei yleensä sekoita eri lelulaatikoiden sisältöjä. Oonkin miettinyt, oliko logiikka tässä se, että murot on jemmassa sängyn alla olevassa laatikossa, jos vaikka iskee nälkä unihommissa. Vaikea tietää, mutta ainakin tämä leikki innosti yllättäviin juttuihin!

Pupu piilossa

Kerrankin vauva sai ihan ikioman leikin. Okei, oikeasti isoveljellä oli leikki, ja nämä oli meidän vieressä, mutta kuitenkin.

Pupu piilossa!

 Hirveän kiinnostavaa hipellettävää, mitä ihmettä siellä on...

Autoin pupun pään piilosta.

...mitä enemmän tuttua pupua oli näkyvissä, sitä vähemmän se kiinnosti. Toistettiin leikki pariin kertaan ja tutkittiin yhdessä tuttua lelua piilossa. Pitää testata muitakin kätköleikkejä, kun tämä oli selvästi meidän vähän vaille puolivuotiaalle jännä juttu.

Kuminauhakääröt

Meri Cherryn blogista löysin hauskan kuminauhaleikin. Prismasta bongasin muotokuminauhoja, joita en kyllä ole oikeastaan aiemmin oikein tajunnut, mutta nyt auto- tai dinokuminauhat tuntuivat hyvältä ajatukselta.

Kun lapsi on sairaana, tarvitaan leikkejä, joissa kuluu aikaa, muttei tule hiki eikä kylmä. Leikkilaatikko täynnä kuminauhoihin kiedottuja tavaroita on juuri sopiva pipipäiviin.

"Äiti on tehnyt minulle tuon!"

Ensimmäisenä Nipsu tarttui pieneen kirjapinoon, koska kirjat olivat olleet jemmassa. Meillä on siis osa leluista ja kirjoista aina jemmassa, ja välillä vaihdetaan.

Ekan kuminauhan kohdalla N huomasi, että kuminauhat ovat aina jonkin asian muotoisia. Niiden tutkimisesta tuli leikin toinen osa.

Vaikeimmat purettavat olivat lentokone-moottoripyörä-kombo ja talouspaperirulla + puinen veitsi. Veitsen sai helposti välistä, mutta kaksinkertaisen kumilenksun saaminen talouspaperirullan keskeltä oli yllättävän vaikeaa. Kuminauhat eivät siis olleet ennestään tuttu juttu, vaan tutustuttiin niihin samalla.

Nipsulle hyvin tyypillisesti leikin päätehtävä oli purkaa paketit. Toinen kiinnostuksenkohde oli kuminauhojen muoto. Parhaat paketit olivat jo vähän unohtuneet kirjat, palapelihommat ja lautanen-lasta-leipä-yhdistelmä. 

Olin pakannut palapelin palat yhteen pakettiin ja pohjan pihtien kanssa toiseen. Minusta oli kiinnostava huomata, kuinka Nipsu laittoi palat paikoilleen sitä mukaa, kun sai vapautettua niitä - palapeli on siis tosi tuttu ja helppo, eli tuollainen onnistui helposti.

Muovilautanen, jolla oli lasta, jonka päällä oli leikkipaahtoleipä, oli selvästi toinen onnistunut leikkiinkutsu leikin sisällä. Nipsu nosti hienosti leipää lastalla. Pitää siis seuraavalle kierrokselle kehitellä lisää vastaavia juttuja.

--

Tänään tehtiin uusi kuminauhaleikki, jossa jokainen käärö oli oma leikkinsä. Nipsu nimittäin jäi isin kanssa kaksin sairastamaan, kun me käytiin vauvan kanssa kerhossa. 

Kuminauhaleikki oli innoittanut onnentanssiin:

Tein itse, säästin: Kierrätyslämpöä vaunutteluun

Vaihteeksi mun oma projekti sarjaa Tein itse, säästin. Mies on pitkällä sairaslomalla ja talvi yllätti, joten minä poikkeuksellisesti astuin miehen alueelle, varastoon, hakemaan talvikamoja. Siitä tuli sitten vähän sellaista siivousprojektia... Ei kovin paljon, mutta vähän, ja samassa meinasi kierrättyä käyttämättä jäänyt talja.

Yhtäkkiä hoksasin kuitenkin taljalle käyttöä, nimittäin vaunuissa. Tein pojille siitä istuinalustat vaunuihin.

Projekti oli megahelppo ja nopea: istuinpehmusteet irti vaunuista, mallailu taljalle, piirtäminen ja leikkaaminen.

Meidän taljassa on melko raju "kuosi", mutta hyvin toimii! Pienempi istui tohkeissaan illalla leikkimässä paikallaan, ja oli ihan hiestä märkä, kun nostin sen pois... Nuo menee vielä jemmaan odottamaan talvea, mutta todellakin säästin: Phil&Tedsin US-nettikaupassa 75$ kappale, joskin vähän tyylikkäämpi ulkonäkö ja todennäköisesti muutenkin siistimmät, mutta ihan hyvin nuokin toimii.

Tarvikkeet:

Talja (löytyy vaikka Ikeastakin)

mattoveitsi

liitu/kynä

istuinpehmuste malliksi

pahvia tms. leikkausalustaksi

Laita talja maahan karva maata kohti. Asettele istuinpehmuste(et) taljalle. Istu vaikka pehmusteen päälle, että se painuu alas, piirrä rajat. Minulla oli väriliitu, koska kuuliksesta ei meinannut tulla väriä noin pehmeälle alustalle. Laita talja leikkausalustalle, leikkaa pala irti mattoveitsellä. Riittää, että veitsi menee läpi nahasta. Laita valmiin palan päälle istuinpehmuste ja piirrä valjaiden kolot + leikkaa ne (ellet tehnyt tätä jo aiemmin). 

Jos tekisin nyt ja vain yhteen, niin tekisin tuosta alareunasta vähän mallia pidemmän, niin lämmittää paremmin jalkojakin. Meillä on olemassa myös T:n mallinen karva, taidan leikata siihenkin turvavyöaukot, niin saa sen pienemmälle esim. leikkipuistoon, kun hän ei vielä kävele, vaan hengaa enemmän vaunuissa... T laitetaan siis väärin päin, eli T:n alaosa on leveämpi, jolloin karvaosat voi kääntää istujan jalkojen päälle. Pala on tehty aikoinaan minulle mummoni vanhasta turkista, sen alla oli lämmin istua potkurin kyydissä.

G niinku Guido

Vihdoinkin etenimme aakkosissa G:hen, kun mies keksi, että GUIDO. Siis Autot-elokuvasta. Mies keksi myös tehtävän (minä toteutin, kuten jäljestä huomaa...).

Tässä on kilparata, jossa autoista puuttuu renkaat. Guido on rengaspinon kanssa valmiina auttamaan.

Minä laitoin renkaisiin kakspuoleista teippiä, poikanen laittoi ne autoihin. Mies toimi pääleikittäjänä ja teki sellaisen strategiavirheen, että televisiosta tuli lastenohjelmaa, siksi renkaat on varsin sinne päin... Mutta kuten todettua, leikkiessä opitaan me kaikki.

Ai niin! Meillähän oli tässä aluksi ideana nostaa värilappu sokkopussista, mutta Nipsu ei oikein hiffannut sitä, tai käsitti sen jotenkin väärin, niin luovuttiin siitä.

Guido hymyilee, kun G-radan kaikkiin autoihin on vaihdettu renkaat. En tiedä, jäikö tästä suurtakaan kirjainmuistijälkeä, mutta ihan kiva juttu tämä oli. Aiemmista kirjaimista N on muuten oppinut pitkäkestoisesti A:n (ystävän kirjain) ja B:n (Big Benin kirjain). Oikeastaan meillä ei ole tavoitteena opetella kirjaimia, vaan tutustua niihin, tervehtiä ensimmäisen kerran, mutta ihan hauskahan se on huomata, että joitain on opittukin. Aakkosten alkupää on tosin melko haastavaa, kun on niin paljon vierasperäisiä kirjaimia.