Ne Keksit eli Elisan maailman parhaat suklaacookiet

On reseptejä ja on Reseptejä. Epäilen noin kaikkien tietävän, että meillä tehdään ja rakastetaan yksiä tiettyjä keksejä. Eka kertaa me on syöty niitä Elisan tekeminä - olivat kuulemma pikaratkaisu Google kaverina, mutta en usko! Kuitenkin niitä oli salaa kehitelty vuosikausia... Kunnia näistä ei kuulu minulle, mutta jaan reseptin silti.

Reseptin pohja on Kotikokki-palvelusta löytyvä metsänvartijan lisäämä American chocolate cookie. Varsinainen juttu näissä on kuitenkin suklaa, joka on Fazerin Lontoonrae-levy. 

Maailman parhaat suklaakeksit
(pohjana tämä resepti)


150 g margariinia/voita (tai noin 1,5 dl juoksevaa margariiniä)
1 dl sokeria
1 dl fariinisokeria
1 tl vaniljasokeria
----
2 munaa
---
3 dl jauhoja
1 rkl kaakaota
1 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
---
levy Fazerin Lontoonrae-suklaata

Ota voi/margariini pehmenemään huoneenlämpöön (juoksevaa voi käyttää sellaisenaan). Myös munat voi ottaa lämpenemään ihan hyvin. Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen.

Leikkaa suklaa paloiksi. Laita rasva ja sokerit yleiskoneeseen vatkautumaan vaaleaksi kuohkeaksi mönjäksi, älä kuitenkaan tee tätä huolella ja vaivalla vaahdoksi, vaan jätä homma puolitiehen. Siivilöi kuivat aineet yhteen kippoon, sekoita ne keskenään. Sekoita munat hyvin sokeri-voi-seokseen. Sekoita kuivat aineet mukaan. Sekoita lopuksi käsin suklaat sekaan.

Tee lusikoiden avulla taikinasta nökäreitä leivinpaperille (pellille). Keksit leviävät, jätä siis tilaa. Paista 200 asteessa noin 9 minuuttia.

* Taikinaa voi myös pakastaa. Kun pitää taikinaa ensin hetken jääkaapissa ja tekee sitten taikinasta pötköjä kelmuun, voi vieraiden tai herkkunälän yllättäessä laittaa uunin lämpenemään ja leikata pötköstä paloja suoraan uuniin (olen paistanut pari minuuttia kauemmin). Itse asiassa näin kekseistä tulee kauniimpia, mutta rakenne ei tunnu suussa yhtä kivalta. Keksit leviävät näin vähän vähemmän. Yhden reseptillisen voi puolittaa, jolloin satsi on noin pellillinen kerrallaan.

* Tuplataikinasta saa siis tupla-annoksen - osan voi laittaa pakastimeen. Koska suklaa laitetaan vasta lopuksi, voi tuplaversioon käyttää hyvin erilaisia suklaita. Suklaa- ja rasvavalinnoilla tästä voi tehdä erittäin helposti laktoosittoman. Alkuperäisessä versiossa on pähkinää, mutta pähkinätön on vähän allergiaystävällisempi.

* Taikinaa voi pitää siis yönkin jääkaapissa. Pidän yleensä yhtä pellillistä paistaessa taikinan odottamassa kylmässä. Tämä taikina tykkää enemmän kylmästä kuin kuumasta!

* Myös Maraboun minttukrokantti toimii erittäin hyvin, jos haluaa välttää lakua tai ihan vaan vaihtelua.

* Bonuskevätvinkki: kerhojen vetäjät saivat meiltä jouluna näitä keksejä saatetekstillä "Kiitos, kun keksitte kivoja juttuja!"


muokattu 09/09/14:
Lisätty maininta siitä, ettei kannata vatkata rasvaa ja sokeria kunnolla vaahdoksi. Vaahdotin ne nimittäin viimeksi ensimmäistä kertaa ikinä kunnolla ja lopputuloksena mies kysyi järkyttyneenä, mikä niissä kekseissä on mennyt pieleen. Pakastetutkin lösähtivät soikeiksi pötköiksi, vaikka taikina oli levännyt jääkaapissa yön ennen pötköttämistä.

Linnunpesäbrowniet

Meillä Iran browniena tunnettu vakileivonnaiseni sai pääsiäisen ja poikasen synttäreiden kunniaksi uuden muodon; Pinterestistä bongasin idean brownielinnunpesistä, ja mielestäni se sopi mainiosti kevääseen ja juhlaan. Tosin nämä eivät laskeutuneet ihan tarpeeksi, vaan piti lusikalla vähän avustaa liiskaamalla keskikohtaa. Haastavinta oli irroitus oikealla hetkellä, ettei kostea leivos hajoa eikä jää kiinni... Tosin saa ne irronneet palat aika mukavasti kiinni ihan painelemalla.

Linnunpesäbrowniet

(Pari muffinssipellillistä)

200 g voi tai margariini200 g tumma suklaa
1,5 dl vehnäjauhoja
1 dl kaakaojauhe
100 g minttukrokanttisuklaata (normaalisti laitan 50 g sekä valkosuklaata että maitosuklaata)
3 kananmunaa
3 dl sokeria

Sulata voi tai margariini kasarissa, sammuta liesi ja lisää tumma suklaa sekoittaen. Sekoita kunnes seos on tasaista. Paloittele minttusuklaa. Vaahdota munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Voitele muffinssipelti (tai silikoninen versio).

Kaada hieman jäähtynyt suklaaseos munavaahdon sekaan. Kääntele sekaisin varovaisesti (okei, käytän aina yleiskoneen ykkösvaihdetta, koska oon laiska). Sekoita keskenään jauhot ja kaakaojauhe, siivilöi suklaaseokseen ja sekoita tasaiseksi. Sekoita mahdollisimman vähän (eli käytän yhä ykköstehoa). Kääntele sekaan lopuksi paloitellut suklaat. 

Laita taikina muffinssipellin koloihin ja paista 175 asteessa vähän alle puoli tuntia. Älä ylipaista; sisuksen kuuluu olla pehmeä. Jos pesien keskustat eivät laskeudu, auta lusikalla tms. Anna jäähtyä jonkin verran ennen pesien irroitusta, mutten browniet hajoavat. Jos muffinssipeltiä ei ole, mutta piparimuotti tai pyöreä stanssi löytyy, niin toki voi paistaa yhtenä kakkuna ja ottaa siitä pyöreät palat. Browniet säilyvät ilmatiiviissä rasiassa jääkaapissa jopa viikon.

Oooooh, ikiomat pannukakut!

Aika usein herkkuhommissa pienet oivallukset on niitä isoja. Niin tämäkin: pannukakut muffinssivuoassa!

Minusta lähes kaikki on parempaa muffinssivuoassa - haukkukokoisempi, sotkuttomampi, nams. Näin Pinterestissä The World According to Eggface -blogin idean pienistä henkilökohtaisesti maustetuista pannareista ja toisaalta myös Real Mom Kitchenin Mini German Pancakesit, ja kun jääkaapissa oli menossa huonoksi mustikoita ja päärynöitä, niin päätin vihdoinkin kokeilla.

Ideana oli siis kokeilla kahta juttua yhtä aikaa: "henkilökohtaisia pannukakkuja" ja toisaalta sitä, että kun vuoan täyttää puolilleen, niin keskiosa jää lättänämmäksi... kun jääkaapissa oli myös vanhentumassa vaniljakastiketta. Puolikkailla muffarivuoilla saa siis pannukakusta kätevästi kuppimaisen, jolloin kyytiin saa kastiketta, kermavaahtoa tai vaikka jäätelöä.

En nyt jaa reseptiä, kun mun normaali resepti on hyvin terveyshenkinen (ruokalusikallinen sokeria, ei rasvaa) ja nyt käytin guuglattua överireseptiä... Muffinssipeltivertailua kuitenkin sen verran, että Tefalin Jamie Oliver -pelti voittaa Kaiserin halpispellin noin miljardi–nolla. Ei jää kiinni, puhdistuu helposti jne. Suosittelen satsaamaan, koska muffinssipellin putsaaminen on tajuttoman rasittavaa.

Auringonnappaaja (eli naapurisuoja)

Nyt paistaa kevätaurinko, joten mikäpä ois parempi kuin auringonnappaaja ikkunaan. Idea on varmasti tuttu kaikille koulusta tai jostain: aurinko paistaa ihanasti silkkipaperin läpi.

Hommat aloitettiin lapsen toiveella: junat sai törmätä lehtikasaan ensin kaikessa rauhassa (ja kissa katsoa).

.

Kontaktimuovi on hauska matsku; sitä on kiva tunnustellakin vähän.

Leikin järjestäjältä tämä vaatii tietynlaista sotkunsietoa... Ainakin meillä, kun vauvanen on innokkain tekijä.

Ikkunassa tämä kolmiovärisekoitus pääsee oikeuksiinsa. Kauneuden lisäksi meistä nämä on kivat siksi, ettei illalla näy meiltä kaikki koko naapurustoon ja silti voi pitää verhot auki... ja koska ulkona on ollut niin kylmä, etten ole tarennut pestä ikkunoita (vielä).

Auringonnappaaja:

Silkkipaperia
Kontaktimuovia
Sakset
Sinitarraa

Leikkele silkkipaperia palasiksi, kolmiot toimii tosi hyvin. Sinitarraa kontaktimuovi lattiaan tahmapuoli ylöspäin. Kutsu taitelijat paikalle, ota suojapaperi kontaktimuovista ja aloittakaa hommat. Toiset ehkä asettelevat näitä, meillä palat lensivät paikoilleen... Värisade! Valmiiseen työhön voi laittaa toisen samanlaisen kontaktimuovipalan päälle tai jättää laittamatta, kumpi vaan itsestä kivemmalta tuntuu.

Ystävänpäiväksi tehtiin mummille sydän, pääsiäiseksi voi tehdä vaikka nurmikkoa ja munia:

Lisäys 9.4.:

Hallittu hysteria -poppoohan oli jo ehtinyt testata tätä, hieno juttu ja sovellusideoita siis lisää täältä.

Kirkuvan vihreät muffinssit

Muistan, kun mummoni teki Kati Napan Huomenta Suomi -ohjeilla sitä sun tätä. Kaava meni aina samoin. "Tein pannaria..." (yleisö ilahtuu) "...Kati Napan ohjeella" (yleisö pettyy). Syy: herkulta kuulostavaan ruokaan oli laitettu jotain terveellistä, joka siihen ruokaan ei kuulu. No, nyt musta on tullu (paitsi äitini, myös) mummoni.

Tein nimittäin muffinsseja. PINAATTIMUFFINSSEJA. Mutta ne maistuu ihan hyviltä. Pakko kyllä myöntää, että miehestä nämä eivät varsinaisesti kilpaile bravuurieni kanssa, mutta kelpaa. Ja lukekaa resepti! Helppoa ja hämmentävän terveellistä herkunnälkään. Ehkä saattavat huijata jopa jonkun lapsen syömään enemmän terveellistä - Nipsu luulee, että nämä on tehty hänen muovailuvahastaan, joten ei ole suostunut edes maistamaan. Alun perin minä innostuin tekemään näitä, koska näiden ulkonäkö oikein huutaa kevättä.

Mama Say What?! -blogissa on ohje selkeine vaihekuvineen. Mun taikina oli kuohkeampaa ja löysempää kuin siellä, mutta en antanut sen häiritä... Eikä niitä kuvia tarvi välttämättä käydä kurkkimassa, sen kun rusauttaa tulemaan, tämä on nimittäin helppo ja nopea homma.

Pinaattimuffinssit
(Ohje muokattu Mama Say What?! -blogista)

1 prk Muksu-omenasosetta (mikä tahansa sokeriton omenasose/-hillo käy, mutta nuo on 100% omenaa ja halpa)
1 muna
2 tl vanilliinisokeria
2,5 dl tuoretta pinaattia (noin-määrä)
1 dl sokeria
2 rkl öljyä
--
3,75 dl jauhoja
1 tl leivinjauhetta
1/2 tl ruokasoodaa
1/2 tl suolaa

Lämmitä uuni 175 asteeseen.
Laita kuusi ensinmainittua raaka-ainetta (viivan yläpuolella) tehosekoittimeen, sekoita pinaattikeitolta näyttäväksi liejuksi.
Sekoita loput aineet keskenään.
Yhdistä seokset.
Laita voideltuihin muffinssivuokiin (saattaa tarttua paperisiin).
Paista 12–17 minuuttia.
Voit hyvin pakastaa muffarit ja ottaa sieltä välipalaksi tarvittaessa.

Valkosuklaapäällinen vois toimia kans, jos tekee mieli herkuttaa näitä.

Pikapalapeli

Meillä oli yhtenä aamupäivänä taas tilanne. Isomman omat leikit alkoivat äidin mielestä mennä vähän väärille urille - heittelemistä, laatikoiden ja hyllyjen tyhjentämistä jne. Piti keksiä nopeasti jotain. Hain Dinosaurustehtävän paperin kaapista (eka A3, joka osui käteen) ja aloin kahmia leluja ja muita tavaroita. Piirsin tavaroiden ääriviivat paperille ja lastasin tavarat muovilaatikkoon.

N näki minun tekevän jotain kiinnostavaa ja hoksasi heti, että nyt on uusi leikki tulossa. Pari kertaa piti pyytää lasta käymään lukemassa kirja ja viemässä joku tavara paikalleen, ettei kaikki paljastu...

Tehtävä oli selvästi todella mieluisa. Vaikeimmat olivat kahvikuppi vs. päärynä ja Holly Shiftwell vs. keltainen luu. Sen sijaan eri kokoisia ympyröitä ja neliöitä ei tarvinut miettiä lainkaan. Minusta parasta oli, että illalla miehen tultua töistä lapsi huusi ekana: "Isi, minulla on uusi leikki!"

Pita (aka tappileipä)

Pita on yksi niitä juttuja, joita ei tule mieleen tehdä itse... kunnes kuulee sen olevan älyttömän helppoa, nopeaa ja halpaa. Tai no nostatukseen menee aikaa, mutta aktiivinen työskentelyaika on lyhyt ja koko hommaan menee vähemmän aikaa kuin vaikkapa makaronilaatikkoon.

Pinterestissä törmäsin Wimbushin perheen pitaleipäreseptiin Under the High Chair -blogista. Ollaan tehty näitä nyt muutaman kerran, ja taidan jo kirjoittaa reseptin omaan reseptivihkooni. Tässä tänne virtuaalivihkoonkin talteen siis. Muokkauksia sen verran, että minä olen googlauksen perusteella tuplakohottanut ja vaihtanut kuivahiivaan siksi, että meillä on sitä aina. Mulla on Ikean 1,25 desin mitta, jossa lukee 1/2 cup ja olen käyttänyt sitä muuntotietona, vaikka se ei ihan virallisesti täsmääkään.


Pitat (pari pellillistä)
(Under the High Chair -blogin reseptiä mukaillen)

pussillinen kuivahiivaa
1 1/4 c vettä
1 tl suolaa
3 - 3 1/2 c jauhoja

Lisää kuivahiiva ja vähän itseäsi lämpimämpi vesi yleiskoneen kulhoon (tai siihen kulhoon, jossa haluat vaivata taikinaa käsin), sekoita. Lisää joukkoon suola ja jauhot vähitellen, vaivaa-vaivaa. Taikinasta tulee paksuhkoa. Kannattaa pyörittää koneessa tai vaivata tässä vaiheessa ihan rauhassa. Jos malttaa, niin kymmenisen minuuttiakin on jees.

Nostata puolisen tuntia liinan alla lämpimässä, vedottomassa paikassa. Mä nostatan yleensä kylpyhuoneessa (lattialämmitys) sen aikaa, että siivoan pöydän ja valmistelen lapset + pellit...

Vaivaa taikinaa vähän, tee palleroita. Litistä pallot, kaulitse tasaiseksi. Mä teen yleensä noin cd:n kokoisia lättyjä. Tasaiseksi kauliminen on ilmeisesti Tärkeää. Laita uuni päälle 220 astetta, kohota lättyjä liinan alla kymmenisen minuuttia, kunnes uuni on lämmin (minä kohotan tämän vaiheen yleensä uunin päällä, kun siinä on lämmin). Juuri ennen uuniin laittoa käännä paistinlastalla lätyt toisin päin. Tämä on ilmeisesti toinen Tärkeä juttu - kosteampi puoli tulee siis ylös.

Laita käännetyt lätyt uuniin, paista 10-15 minuuttia. Ei kannata aukoa uunia ainakaan alkuvaiheessa. Pitat saavat kypsyessä vähän kullanvaaleaa väriä.

Minä olen paistanut kahdella pelillä erikseen, mutta alkuperäisreseptissä nämä paistetaan kaikki yhdellä kertaa.


Vinkki-vinkkejä:
Kokeile tehdä pienempiä välipalapitaleipiä.
Sisään voi kokeilla myös poronkäristystä.