Vaahtoväripussi

Värienopetteluleikki, jossa on vaahtoa, värejä eikä yhtään sotkua? Kuulostaa minusta tosi hyvältä hommalta! 

Tarvikkeet ovat tässä:

Minigrip-pussiin (tai Ikean halpiskopioon) pursotetaan parranajovaahtoa ja lisätään toiseen reunaan yhtä ja toiseen reunaan toista elintarvikeväriä. Meiltä löytyi vain vähän parranajovaahtoa (mikähän sen oikea nimi edes on?), mutta sepäs kasvaa pussissa, joten lopulta pussi olikin ihan sopivan täynnä.

Tohkeissani esittelin leikkiä Nipsulle, joka katsoi sitä ja poistui paikalta. Kiinnostus nolla. Instagramissa selvisi, että muillakin oli samoja kokemuksia... Tämä oli siis invitation for moms to play.

K: "Eikö tämä oo ees ihan vähän kiinnostavaa?"

N: "Ei. Ei kiinnostavaa. Minun tietokone on kiinnostava".

Onneksi edes joku oli kiinnostunut. Päiväunien jälkeen vauva nimittäin innoissaan piti pussia. Rapisteli vähän, mutta lähinnä vain piteli... Ehkä tämä leikki voisi olla parhaimmillaan isomman vauvan touhuna. Tai äidin.

Värikylpy kylpyhuoneessa ennen kylpyä

Meillä oli flunssaviikonloppu. Lauantaina käytiin vielä ulkona, sunnuntaina isä ja poika olivat hetken ulkona ennen lounasta. Tekemistä siis tarvittiin... Illalla tehtiin pizzaa, koska se on lapsesta hirveän kivaa ja herkkuakin vielä. Siinä vaiheessa päivää vanhemmat lievästi sanoen kaipasivat lohturuokaa ja esikoinen oli hyvä saada riehulimoodista onnistumisputkeen. Yllättävästi lapsi on vähän ihastunut juustoraasteeseen, joten sitäkin uutta kokeilua on hyvä tukea.

Päivän päähomma oli veljesten yhteinen maalaushomma. Ollaan käyty isomman kanssa värikylvyssä vauvasta asti, ja vauvasen kanskin ehdittiin aloittaa viime viikolla. Meidän pojat on vähän hitaasti lämpiäviä ja sotkuun varauksella suhtautuvia, joten ekan kerhokerran jälkeen tuntui hyvältä idealta kokeilla samaa kotona, jotta vauva voisi innostua hommasta isoveljen esimerkistä.

Värikylvyssä voidaan maalata ruoka-aineilla, mutta tässä ne esitetään taiteen kontekstissa, eli ei puhuta luumu- ja metsämarjasoseesta, vaan maalista, joka myöskin tulee erilaisesta kiposta kuin ruokapöydässä. Isommalle lapselle voi antaa työkaluja: pensselin, sienen, siveltimen, ihan mitä vaan. Meidän Nipsu ei kerhossa halua sotkea käsiä ollenkaan, kotona uskaltaa vähän rohkeammin sotkea (ja kuulemma pikkukoulussaan myös...). Kotona maalaus onnistuu helposti kylpyhuoneessa siivoamista helpottamassa. Teipattiin paperit lattiaan, jotta ne eivät liiku. Käytettiin nyt ihan vaan Ikean halpispaperia, kun tämä oli tosiaan harjoitus, jossa matka on tärkeämpi kuin määränpää.

Isompi maalasi innolla! Jotain vauhdista kertonee kuvassa vasemmassa kädessä näkyvä vihreä pensseli...

Vauva oli kotona ihan yhtä epäinnostunut kuin kerhossakin. Seurasi veljen hommia liikkumatta, hymyili tälle saatuaan katsekontaktin ja sitten aloitti haluan-syliin-pelasta-minut-vikinän.

Keltaiset linssit olivat vauvasta kaiken pahan huippu, isoveli huitoi niitä innoissaan pitkin kylppäriä. Sikäli nuo olivat kivoja, että ropisevilla aineilla värikylvystä tulee moniaistillisempi (vrt. aistilaatikko). Vauvalle laitoin maalit paperille kopsuttaen purkkia paperiin, jotta hän edes kiinnitti huomiota niihin...

Jos maalamassa on vauva, kannattaa huomioida erityisen hyvin materiaalien sopivuus vauvalle. Pitää siis vahtia, ettei vauva laita kiellettyjä juttuja suuhun ja ylipäätään huomioida vauvojen ei-ruoka-lista. Samalla tekniikalla ja esimerkiksi sormiväreillä voi luonnollisesti tehdä helposti kortteja, kuten me isomman lapsen ekana jouluna.

Piilokuvamaalausta

Tutustuimme vesi- tai oikeastaan peiteväreihin (joista käytän nyt jatkossa termiä vesiväri, vaikka hahmotankin niiden olevan eri asioita) eka kertaa piilokuvamaalauksen merkeissä. Valkoisella liidulla piirretään valkoiselle paperille, minkä jälkeen päälle maalataan vesiväreillä, jotta kuvio tulee näkyviin. Meillä löytyi valkoinen liitu vain Muumi-liiduista, ja se ei kyllä ollut tähän mikään paras ratkaisu, ainakaan akvarellipaperin kanssa (vai olikohan ongelma peitevärit?). 

Huolimatta tuosta purnauksesta, kyllähän se kuva sinne piirtyi. Sitä ei vaan voinut maalata uudestaan ja uudestaan... Tämäkin oli siinä määrin sadut eloon -hommia, että kuvassa oli Big Ben.

Tekniikassa oli lieviä haasteita. Unohdin ostaneeni isompia pensseleitä, joten tyyppi tarvi vähän apua näiden pienten siveltimien kanssa.

Parhaiten homma toimi, kun tein Ikean paperille ensin kuvan haalean vaaleanpunaisella, ja saman valkoisella toiseen paperiin. Tehtiin ensin tuo vaaleanpunainen ja sitten sama kuva uudelleen.

Oikeastaan tämä kerta päätyi maalaushommiin, mutta olihan sekin kivaa!

Tältä näytti peiteväripaletti yhden käyttökerran jälkeen.

Lajitteluyritelmiä

Lasten aktiviteetteihin keskittyneiden blogien mukaan lajittelu (sorting) on hirveä hitti nuorison keskuudessa. Nipsu ei kuitenkaan ole innostunut lajittelemaan helmiä piipunrasseihin, isoja Hama-helmiä eikä PlayMaisia. Tyyppi on lähinnä esittänyt, ettei näe eikä kuule mun leikki-ideaa.

Nyt hän on kuitenkin innostunut pelaamaan (yksin) korttipelejä. Meillä on Maisa- ja automuistipelit, joita Nipsu ei ole isänsä yrityksistä huolimatta kiinnostunut yhtään opettelemaan. Muutaman kerran hän on nyt kuitenkin lajitellut kortteja, etsinyt pareja ja nimennyt kuvia.

Toinen suosikkipeli kotona on peltirasiassa sekaisena läjänä säilytettävät rekka- ja autokortit. Siis niitä vanhanaikaisia "kummalla on suurempi maksiminopeus?" -kortteja. Niitä Nipsu lajittelee oma-alotteisesti autojen ja rekkojen pinoihin.

Oikeastaan epäilen, että lajittelu sinänsä kiinnostaa, mutta värit vaan eivät kovin paljoa suihkun ulkopuolella (heh). Leluja siivotessa ne lajitellaan auto-, juna-, Lego- ja vauvalelulaatikkoon ja siihen iskee joskus kipinä. Jonkin verran ollaan myös "lajiteltu ajatuksissa", eli puhuttu esimerkiksi siitä, ketkä ovat isoja ja ketkä pieniä. Pitääkin yrittää keksiä enemmänkin erilaisia lajitteluhommia, jotka voisivat kiinnostaa.

Pillistä tuli mato!

Hyvästä muovailuvahasta on moneksi. Ihanan Tigerin muovailuvahalla tämä ei valitettavasti onnistunut, mutta Play-Doh'lla kyllä: muovailuvahamadot! Idean löysin yllättäin taas Pinterestin kautta No Time for Flash Cardsista. (Älä vihaa Pinterest-äitiä - hauska teksti aiheesta Shawnalta!)

Kun pillin tökkää muovailuvahaan, tulee kiva reikä ja muovailuvahaa menee sisään pilliin. Kun pillin ottaa pois muovailuvahasta ja puristaa sitä muovailuvahan yläpuolelta, muovailuvaha valuu vähän alas päin ja sen saa vedettyä sormin pois yhtenä matona. Huomattiin tämä työmaa-aistilaatikkoa purkaessa, ja nyt Nipsu halusi pillin löydettyään muovailuvahaa matoja varten.

Muovailuvahamato seikkailee.

Tarvikkeet:

Muovailuvahaa

Pilli

Tökkää pilli muovailuvahaan ja ota pois. Litistä pilliä muovailuvahan yläpuolelta, ja auto mato sormin ulos. Madolle voi halutessaan tehdä silmät. Leiki ja tutki.

Matikkahirviöt tai me itse

Nipsu on innostunut Pikku kakkosen uudesta ohjelmasta, Matikkahirviöistä. Kun meno menee välillä vähän villiksi, tai pikkuveljeä halaillaan vähän liian voimalla, tarvitaan pikaratkaisuja, ja olin pinnannut tällaisia hetkiä varten hirviöhomman. Oikeastaan ajattelin lapsen pitävän sitä, kiitos Mauri Kunnaksen, hämähäkkihommana, mutta matikkahirviöt on nyt niin iso juttu, että keskityttiin niihin.

Paperille liimataan askartelusilmiä, tai Tiimarin kuitin mukaan irtosilmiä, ja lapselle annetaan vapaat kädet (kynien lisäksi). Ohjeistin sen verran, että kysyin, onko nuo matikkahirviöitä, ja ehdotin, että Nipsu voisi piirtää ne valmiiksi.

Noin 30 sekuntia myöhemmin työ oli valmis. Ensin taiteilija piirsi silmien yläpuolelle (?!) pyöreät päät. Sitten alkoi piirtämään suita, ja kysyin, ottaisiko punaisen. Otti ja piirsi suut. Sitten taas sininen, mahat ja jotain, jonka valitettavasti missasin, koska hain päiväunilta heränneen vauvan paikalle. (Ei siis kuitenkaan pääjalkaisia, mitä ihmettä?) Samassa rytäkässä vaihtui kynäkin tussiin, ja etualalle ilmestyi sininen kirkko. Selostus vaihteli niin, että tässä on joko matikkahirviöt tai äiti, taiteilija ja pikkuveli, mutta ihan varmasti edessä on sininen kirkko. Tämän jälkeen taiteilija piirsi monta paperillista isoja ilotuliksia, jotka piti laittaa seinälle. Ilotulituksia on kiva piirrellä (sen yhden Big Ben -videon takia) myös siitä syystä, että niistä tulee niin näköisiä ja voi välillä vähän hakatakin kynää paperiin.

Keltainen tahmaseinätaideteos

Pinterest, tuo ihanien ideoiden aarreaitta. Olen nähnyt muutamankin version tahmataideteoksesta, esimerkiksi Teaching mama on tehnyt sellaisia lasten kanssa.

Idea on yksinkertainen: Kontaktimuovia teipataan seinään tai pöytään tahmapuoli ulos- tai ylös päin. Sitten taiteilijalle annetaan asioita, jotka siihen voi liimata. Tässä meidän taiteiluareena ennen leikin alkua. Koska tykkään, että kierrettä on enemmän kuin vähemmän, valittiin teemaksi keltainen.

Ensin liimaantui pompom (ylijäämä pompom-purkista), sitten aaltopahvineliöitä.

Mr. Rento-Jätkä liimasi riviin jokaisen neliön ja sitten piipunrassipätkät samaan riviin.

Seuraavaksi tapahtui yllätyskäänne: taiteilija irroitti jokaisen palan takaisin.

Kun taideteos oli valmis, jäljellä oli nämä tarvikkeet. Vain silkkipaperi meni kaikki, jäljellä oli Playmaiseja, kolmiopapereita, aaltopahvineliöitä, pompomeja, piipunrassia, höyheniä, keltaisia autoja (leikattu lehdestä) ja rakettispagettia.

Valmis taideteos koostui kahdesta osasta, kenties erillisistä taideteoksista. Ensimmäinen oli Luigi (vahingossa väärin päin) ja iso ilotulitus.

Toinen osa oli vasemmalta aloittaen liukumäki, iso ilotulitus ja Big Ben. Tämäkin oli siis Sadut eloon, aiheina Autot 2 -elokuva ja synttärihommissakin näkynyt Nipsun suosikkipätkä YouTubesta. Mies sai jo idean seuraavasta versiosta... josta lisää sitten myöhemmin.

Tarvikkeet:

Kontaktimuovia

Maalarinteippiä

Kontaktimuoviin tarttuvia juttuja

Laita tarrattavat tarvikkeet esille. Teippaa kontaktimuovipätkä seinään (tai pöytään) tahmapuoli ylöspäin. Kannattaa avata reunoja vähän ja teipata kontaktimuovi niin, että taustaosa on pääosin vielä paikoillaan, niin pääsee helpommalla... (Onneksi mies hoksaa tällaisia, olisin nimittäin itse irroittanut eka koko taustan.) Kutsu leikkijä paikalle, näytä esimerkkiä, innosta ja kehu!