9.9.2013

Värikylpy kylpyhuoneessa ennen kylpyä

Meillä oli flunssaviikonloppu. Lauantaina käytiin vielä ulkona, sunnuntaina isä ja poika olivat hetken ulkona ennen lounasta. Tekemistä siis tarvittiin... Illalla tehtiin pizzaa, koska se on lapsesta hirveän kivaa ja herkkuakin vielä. Siinä vaiheessa päivää vanhemmat lievästi sanoen kaipasivat lohturuokaa ja esikoinen oli hyvä saada riehulimoodista onnistumisputkeen. Yllättävästi lapsi on vähän ihastunut juustoraasteeseen, joten sitäkin uutta kokeilua on hyvä tukea.

Päivän päähomma oli veljesten yhteinen maalaushomma. Ollaan käyty isomman kanssa värikylvyssä vauvasta asti, ja vauvasen kanskin ehdittiin aloittaa viime viikolla. Meidän pojat on vähän hitaasti lämpiäviä ja sotkuun varauksella suhtautuvia, joten ekan kerhokerran jälkeen tuntui hyvältä idealta kokeilla samaa kotona, jotta vauva voisi innostua hommasta isoveljen esimerkistä.


Värikylvyssä voidaan maalata ruoka-aineilla, mutta tässä ne esitetään taiteen kontekstissa, eli ei puhuta luumu- ja metsämarjasoseesta, vaan maalista, joka myöskin tulee erilaisesta kiposta kuin ruokapöydässä. Isommalle lapselle voi antaa työkaluja: pensselin, sienen, siveltimen, ihan mitä vaan. Meidän Nipsu ei kerhossa halua sotkea käsiä ollenkaan, kotona uskaltaa vähän rohkeammin sotkea (ja kuulemma pikkukoulussaan myös...). Kotona maalaus onnistuu helposti kylpyhuoneessa siivoamista helpottamassa. Teipattiin paperit lattiaan, jotta ne eivät liiku. Käytettiin nyt ihan vaan Ikean halpispaperia, kun tämä oli tosiaan harjoitus, jossa matka on tärkeämpi kuin määränpää.


Isompi maalasi innolla! Jotain vauhdista kertonee kuvassa vasemmassa kädessä näkyvä vihreä pensseli...


Vauva oli kotona ihan yhtä epäinnostunut kuin kerhossakin. Seurasi veljen hommia liikkumatta, hymyili tälle saatuaan katsekontaktin ja sitten aloitti haluan-syliin-pelasta-minut-vikinän.


Keltaiset linssit olivat vauvasta kaiken pahan huippu, isoveli huitoi niitä innoissaan pitkin kylppäriä. Sikäli nuo olivat kivoja, että ropisevilla aineilla värikylvystä tulee moniaistillisempi (vrt. aistilaatikko). Vauvalle laitoin maalit paperille kopsuttaen purkkia paperiin, jotta hän edes kiinnitti huomiota niihin...


Jos maalamassa on vauva, kannattaa huomioida erityisen hyvin materiaalien sopivuus vauvalle. Pitää siis vahtia, ettei vauva laita kiellettyjä juttuja suuhun ja ylipäätään huomioida vauvojen ei-ruoka-lista. Samalla tekniikalla ja esimerkiksi sormiväreillä voi luonnollisesti tehdä helposti kortteja, kuten me isomman lapsen ekana jouluna.

2 kommenttia:

  1. Värikylpy on ihana harrastus. Meilläkin poika ehti vuoden sitä harrastaa ja se oli kyllä sille ihan täydellinen harrastusmuoto. Se maalaaminen ja materiaalien työstäminen sai pojassa aina ihan käsittämättömän flown päälle. Aloitimme viisikuisena tuon ja juuri ryömimään oppinut kaveri jaksoi koko kolmivarttisen touhuta ja tutkia itsenäisesti. Välillä se kurkki on äiti vielä paikalla, mutta muuten se touhusi omiaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän Nipsu innostui tuosta oikeastaan vasta 2v kohdalla, enkä ole vieläkään ihan varma, onko kahvilareissu kerhon jälkeen yhä se pääasia. ;D

      Oikeastaan ajattelin, että jos vauvanen (5 kk) ei innostu tuosta enempää, niin jätetään se hänen kanssaan puoleen vuoteen ja tehdään jatkossa koko porukalla juttuja kotona. Tietenkään värikylpyharrastuksen koko pointti ei ole maalaaminen, vaan virikkeet muutenkin (ja toisenlaiset maailmat), mutta jos "sotkeminen" ei tunnu yhtään luonteenomaiselta, niin jatketaan syksyn jälkeen "vain" sanataidetta ja muskaria.

      Poista