Sateenkaariautorata

Ajattelin, ettei tänään tarvittais mitään erikoistouhuja, kun meillä oli aamupäivällä tutustuminen Nipsun ensi viikolla alkavaan pikkukouluun. Nipsu on kuitenkin jo pari päivää halunnut sateenkaariautoradan, kun olin sellaisen bongannut Pinterestistä. "Oikeasti" kyseessä on Little Family Fun -blogin Rainbow Race -peli. 

Pelin ideana on tehdä sateenkaarirata, jossa on ruudut. Lisäksi tehdään värilappupalasia, jotka sitten sokkona valitaan. Lapun väri määrää, mikä autoista pääsee etenemään ruudun ja pelissä siis jännätään, että mikä auto on ensimmäisenä maalissa. Muokkasin systeemiä sen verran, että valittiin värit Duplo-palikoiden mukaan ja laitettiin ne pussiin.

Tämä oli myös eka kerta, kun Nipsu käytti liimaa. Hyvin se sujui, vaikka tahma olikin hänestä(-kin) vähän ällöä.

Käytimme pohjana aiempaa maalausta, ja liimaamisen jälkeen vedin tussilla mustat viivat erottamaan ratoja ja ruutuja. Ruudut ei ole tasamittaisia tai muutenkaan järkeviä, mutta onneksi käyttäjäkään ei ole tällaisissa asioissa tarkka.

Tärkein homma olikin Make-rekan lastaaminen uudestaan ja uudestaan, joten meidän kisassa ei ollut voittajia, kun kilpurit lähti kesken kisan kuljetusauton kyytiin. On hyvä suosia avointa leikkiä (open ended play), kun lapsi on tuollainen "ei paljon muiden säännöt ja päämäärät kiinnosta" -tyyppi. ;)

Samalla sain kyllä muistutuksen siitä, miksi se avoin leikki on niin hienoa: yhtäkkiä Nipsu ryntäsi omaan huoneeseensa hakemaan väripalikoita ja järjesti ne näin. Lisäksi leikki laajeni juniin ja palikoista tehtyyn jätskiin... Hieno juttu, kun nämä leikkiinkutsut innostavat leikkiin oman turva-alueen ulkopuolelle muutenkin. (Nipsu ei siis yleensä sekoita eri leikkejä, eli autolaatikosta tulee autoleikki, legolaatikosta legoleikki ja junalaatikosta junaleikki.)

Sateenkaariautorataan tarvitset:

Väripapereita, sakset ja liimaa (tai vaihtoehtoisesti värikynät)

Mustan tussin

Läpinäkymättömän pussin

Duploja tms värikoodeja

Pikkuautoja tai vaikka heppoja

Leikkaa väripapereista suikaleita, liimaa ne jollekin pohjapaperille (meillä vanha maalaus). Piirrä mustalla tussilla rajat värien väliin ja auton-/hepankokoiset ruudut. Värikoodit pussiin, kilpailijat lähtöviivalle ja peli käyntiin!

Lisäys:
Seuraavana päivänä leikki näytti tältä:

Autokeilailu-rakentaminen

Tänään meillä oli vähän huono päivä. Vauvalla on ollut yöllä ja päivällä vatsavaivoja, ja aamupäiväulkoilusta huolimatta taaperon päiväunihommat meni ihan riitelyksi... Lopulta molemmat pojat nukkuivat hetken, mutta kun mies tuli kotiin, ohjeistin isälle ja pojalle Pinterestistä Second Story Window'n Emily Katen kautta löytämäni pikkuautokeilailun. Alkuperäinen leikki löytyy 101 Childhood -blogista, jossa on myös paljon muuta tekemistä.

Ideana on tehdä palikoista tai mistä vaan keilarakennelma ja käyttää pikkuautoa keilapallona.

Sääntönä oli työntää auto vauhtiin junaradan palasista tehdyn viivan takaa, mutta se ei ihan toteutunut... Tai Nipsu ei pitänyt sitä kiinnostavana juttuna, ja open ended play -hengessä emme välittäneet.

Vanhemmille tämä leikki oli kiinnostava seurattava, kun tärkeimmäksi osuudeksi muotoutui selvästi järjestelmällisten rakennusmuodostelmien tekeminen.

Hienoa oli Nipsun mielestä myös tuhota rakennelmat "agenttiautoilla" (Autot 2 -elokuva on tällä hetkellä hitti). No, saipa purkaa uhmaikäangstiaan johonkin ihan luvallisesti.

muoks.

Nipsu itse kertoi näitä katsoessaan: "Pammmmm! Tuli iso pamaus, kaikki kaatuivat". Viimeinen kuva oli ilmeisesti eri leikkiä kun muut, nimittäin "auto ajaa kirkon sisään".

Sadut eloon: Hei, ampu tulee!

Sadut eloon on kyllä kiva idea. Tomppa-kirjoista ollaan käyty läpi erityisesti "ei käsi!" -kohtia (eli ettei saa ottaa kädestä) ja kiipeilty kiville, mutta ensimmäinen vähän suunnitelmallisemmallisemmin leikitty kirja on mummin Nipsulle löytämä Hei, ampu tulee vuodelta 1966. Tarina on hyvin yksinkertainen: Lasten kotoa tie kaupunkiin on vanha, mutkainen ja vaarallinen. Rakennetaan uusi tie, ja lapset voivat pitää vanhaa tietä pyörätienään. Tarina sopii loistavasti Nipsun kiinnostuksiin, leluihin ja leikkimiseen. 

Pinterestin kautta jostain (jota en enää löydä), löysin maissijyvätyömaan. Meillä oli toisesta projektista jäänyttä halpisriisiä, jota käytettiin reunallisella alustalla. Monissa blogeissa olen nähnyt näitä pesuvadeissa, mutta koska meillä tämä oli iso poika -hetken (= vauvan aamupäiväunet) homma, niin tehtiin leikki ruokapöydällä matalalaitaisessa astiassa. Yllättävän vähän tästä tuli sotkua.

Tämä on ollut selvästi näistä "äidin projekteista" lapsen mielestä kaikista paras. Eka kertaa ikinä kuului: "Äiti, kassomaan!" Äitiä kyllä huudellaan, mutta nyt oli niin ihanaa, että minun piti tulla ihastelemaan. Tätä esiteltiin myös isille illalla, ja nyt viikon aikana Nipsu on leikkinyt useampaankin otteeseen aina samanlaisen leikin.

Leikissä on kaksi vaihetta: työmaa on ensin kesken ja sitten "autotie vammis on, rekat ajaa täällä".

Tänään Nipsu omatoimisesti leikki kirjan alkukohdan:

Junaradan sillan alta siis menee puro.

Sadut eloon herättää kyllä vanhemmatkin lukemaan kirjoja ihan uusin silmin!

Sadut eloon: Magneettimies Kaapo

Caillou Magnet Madness by turgaycompanion

Kesällä törmäsin tägiin #BringingBooksAlive eli #SadutEloon. Tämän päivän puuha oli Magneettimies Kaapo -leikki (Kaapon eli Cailloun nettisivut englanniksi). Yle Areenasta vielä pari viikkoa löytyvässä jaksossa Kaapo tutkii, mihin kaikkeen magneetit tarttuvat. Me kokeiltiin siis samaa. Yllättävän vähän löytyi meidän kotoa tarttuvia paikkoja... Ja yllättävän vaikea oli saada magneettimiestä pysähtymään kuvan verran.

Toinen magneeteille sopiva leikki on... ööh... miinaharavointi eli magnet hunt, mutta sitä kokeillaan joskus toiste.

muoks.

Tämä toimi muuten yllättävän hyvin kielellisenä juttuna, kun käytiin läpi harvemmin puhuttavia kodin paikkoja ja välineitä.

Open ended play, #invitationtoplay ja #playmatters

Suurin hupsutteluhommien aarrearkku on Pinterest, jonka kautta olen törmännyt juttuihin open ended play, invitation to play ja play matters. Minut löydät sieltä nimellä katariinam. Samoilla englanninkielisillä sanoilla voi etsiä tekemistä myös Instagramista. Minä olen Instagramissa nimellä kaaiia.

#Invitationtoplay ja open ended play on samaa sarjaa; ajatuksena on tarjota lapselle välineitä, joilla lapsia voi leikkiätouhutapuuhata ja viedä hommaa haluaamaansa suuntaan. Suomeksi kyse on siitä, että vanhemmalla on suuret suunnitelmat ja lapsi puuhaa jotain ihan muuta... Matka on tärkeämpi kuin määränpää. The Imagination Treen Anna kertoo selkeästi (englanniksi) leikkiinkutsuista.

#Playmatters on australialaisten äitibloggaajien juttu, sillä löytyy kehittävää puuhaa kotona toteutettavaksi. Instagramista on nopea etsiä helposti toteutettavia aktiviteetteja, esimerkiksi One Perfect Day -blogin juttuja löytyy myös siltä.

Käytännössä esimerkiksi sormivärit ja autot, pensselit ja napit on loistokas leikkiinkutsu.

Minä olin kopioinut tämän leikin suoraan Tot Schoolilta. Ideana on siis ajella autoilla niin, että sinisestä ja keltaisesta tulee vihreää. Nipsu kuitenkin varsin luonteenomaisesti ajeli tietä pitkin.

Vaihdoin lennosta ideaa ja neuvoin automaalaamohommiin... Mutta kuinkas kävikään, se maalin ottaminen oli tässä leikissä siisteintä.

Isi teki Nipsulle liikennevalomaalausleikin. Lopputulos oli kuulemma sateenkaari. Tekijä oli hyvin, hyvin tyytyväinen tähän:

Uusin maalauskerta sai aikaan autoradan:

Palastelua

Nipsu katselee usein YouTubesta videoita, joissa joko kootaan legoista tai geometrisista kuvioista erilaisia kulkuneuvoja. Koska kortteja tarvii aina, olemme askarrelleet valmiisiin korttipohjiin superhelppoja kortteja, joihin tekijät ovat olleet erittäin tyytyväisiä.

Tarvikkeet:
korttipohjia
värillistä paperia
kaksipuoleista teippiä (liima käy, mutta me ei olla tahman ystäviä)

Vanhemman pitää valmistautua leikkaamalla osia valmiiksi... Eli minä olen leikellyt poikasen intoillessa vieressä valmiina puuhaan. Olen koonnut ilman teippiä yhden malliversion, ja sitten Nipsu on toteuttanut ensin oman versionsa ja sitten sitä mallina käyttäen teippaillut mallin toiseksi taideteokseksi.

Kortteja kannattaa tehdä aina tuplamäärä, koska näistä tulee niin hienoja, ettei niistä malta luopua. Meillä nämä ovat olleet seinällä, kunnes kävi päiväuninukahtamisraivo. Ensin lapsi nyhti kortit, sinitarrat ja jokaisen palan irti, sitten: "Oi ei! Sotku tuli!"

Etsivähommia

Perjantaina päätin, että lauantaina vaunutellaan kaupunkiin juomaan take away -kahvia, koska se tekee meidän perheen onnelliseksi. Olin bongannut Pinterestistä idean, jonka ajattelin viihdyttävän taaperoa tylsillä reiteillä (= muualla kuin vilkkaasti liikennöidyn tien reunassa). Scavenger hunt kääntyy luovasti etsivätehtäviksi, taapero tosin puhuu kartasta.

Smashed Peas And Carrots -blogista löytyvä printattava tehtäväsivu on ihan jees, mutta ei ehkä ihan ideaali kaupunkivaunutteluun, joten pyysin miestä piirtämään pojalle oman "kartan". Kuvissa on pojan suosikkijuttuja, kuten kirkko ja tunneli (eli alikulku).

Lauantaina satoi ja päädyttiin muihin hommiin. Sunnuntainakin oli märkää, joten mies piirsi pojalle kotona suoritettavan etsivätehtävän.

Olimme varsin yllättyneitä tehtävän suosiosta; taapero juoksi tohkeissaan ympäri kotia eikä meinannut jännitykseltään edes löytää omaa kenkäänsä. Myös kartta tahtoi unohtua aina edellisen löydön luo, kun tohkeissaan lähti juoksemaan seuraavaa kohti.

Tänään pääsimme vihdoin vaunuttelemaan ja ulkoetsiviksi. Kartta olikin jo hienosti väritetty kauniimmaksi. Liikuttavalla innolla poikanen osoitti jokaista puuta pihalla.

Kartat kannattaa muuten säilyttää - muutaman kuukauden päästä ne voi tehdä uutena. Seuraavissa kartoissa panostetaan vähemmän kuviin ja enemmän kuljetettavuuteen. Jäykkä paperi tuulisella säällä pienissä käsissä muuttuu nimittäin varsin rakastetun näköiseksi jo yhden käyttökerran jälkeen.

Lisäys: Tein karttoja Papunetin loistavalla kuvatyökalulla ja latasin ne Scribdiin. Karttoja on eri tilanteisiin, ne voi tulostaa tuolta suoraan tai sitten vaan hakea virikkeitä:

• Helsinki
• Kaupunki 1
• Kaupunki 2
• Kaupunki 3
• Kaupunki 4
• Koti
• Kulkuneuvot
• Metsä

Papunetistä löytyy tosiaan kuvia vaikka kuinka. Niitä saa käyttää, kun mainitsee lähteen, sillä kuvat on suojattu Creative Commons Nimeä-Epäkaupallinen-JaaSamoin -lisenssillä. Kuvat on tarkoitettu kommunikoinnin tukemiseen ja meidän vähän puhuvan 2,5-vuotiaan sanavarastoa nuo ovat laajentaneet jo paljon. Tallensin kuvia puhelimeeni, ja poikanen selaa niitä nimeten ja tuottaen äänet.