Sadut eloon: Hei, ampu tulee!

Sadut eloon on kyllä kiva idea. Tomppa-kirjoista ollaan käyty läpi erityisesti "ei käsi!" -kohtia (eli ettei saa ottaa kädestä) ja kiipeilty kiville, mutta ensimmäinen vähän suunnitelmallisemmallisemmin leikitty kirja on mummin Nipsulle löytämä Hei, ampu tulee vuodelta 1966. Tarina on hyvin yksinkertainen: Lasten kotoa tie kaupunkiin on vanha, mutkainen ja vaarallinen. Rakennetaan uusi tie, ja lapset voivat pitää vanhaa tietä pyörätienään. Tarina sopii loistavasti Nipsun kiinnostuksiin, leluihin ja leikkimiseen. 

Pinterestin kautta jostain (jota en enää löydä), löysin maissijyvätyömaan. Meillä oli toisesta projektista jäänyttä halpisriisiä, jota käytettiin reunallisella alustalla. Monissa blogeissa olen nähnyt näitä pesuvadeissa, mutta koska meillä tämä oli iso poika -hetken (= vauvan aamupäiväunet) homma, niin tehtiin leikki ruokapöydällä matalalaitaisessa astiassa. Yllättävän vähän tästä tuli sotkua.

Tämä on ollut selvästi näistä "äidin projekteista" lapsen mielestä kaikista paras. Eka kertaa ikinä kuului: "Äiti, kassomaan!" Äitiä kyllä huudellaan, mutta nyt oli niin ihanaa, että minun piti tulla ihastelemaan. Tätä esiteltiin myös isille illalla, ja nyt viikon aikana Nipsu on leikkinyt useampaankin otteeseen aina samanlaisen leikin.

Leikissä on kaksi vaihetta: työmaa on ensin kesken ja sitten "autotie vammis on, rekat ajaa täällä".

Tänään Nipsu omatoimisesti leikki kirjan alkukohdan:

Junaradan sillan alta siis menee puro.

Sadut eloon herättää kyllä vanhemmatkin lukemaan kirjoja ihan uusin silmin!