Tabletti, nuo lapsiperheen pelastus!

Sain iPadin mieheltä joululahjaksi ennen esikoisen syntymää. Ajatus oli, että voin sitten istua kahvilassa lapsen nukkuessa, juoda hyvää kahvia ja lukea pädiltä jotain. No ihan noin se ei mennyt, kun ei meidän lapset ole mitään kahvilanukkujia ja kahviloitiin mieluummin ystävien kanssa. Käyttämättä pädi ei suinkaan ole jäänyt, vaan se auttaa monen kiperän tilanteen yli. Kuopuksen äitiysneuvolat esikoinen touhusi iPadilla, huonoa syöjää se hämää (syö vahingossa, kun keskittyy muuhun), autossa pädi roikkuu vauvan edessä Maisa pyörien (jos DNA pelittää).

Lapsi on siinä mielessä ihan hemmoteltu, että mun vanha puhelin on hänen käytössään... Tai ei puhelinkäytössä (ei ole SIM-korttia), vaan unimusiikkisoittimena ja joskus viihdytyksenäkin. Se on ollut nyt tuossa käytössä 1,5 vuotta ilman mitään kuorta, eikä ole mennyt rikki tms.

Tässä on meidän suosikkeja iPad- ja iPhone-ohjelmista. Suurimman osan olemme löytäneet ihanien ystävien avulla, ja otamme mielellämme vastaan vinkkejä kivoista sovelluksista myös jatkossa, eli laittakaahan hyvä kiertämään ja vinkit jakoon!

Katsottavaa/kuunneltavaa:

YouTube on Nipsun ykkössuosikki. Sieltä poikanen katsoo leluesittelyjä, kirkkovideioita, joidenkin omakuvaamia juna- ja autopätkiä ja lastenohjelmia. Esimerkiksi Minuscule (Ruohonjuuritasolla), Uki ja Tutitu toimivat hyvin, kun ovat lähes kielettömiä. Tosin Nipsu katsoo myös ohjelmia, joiden kieltä ei ymmärrä, eikä se tunnu haittaavan. Yksin ei lasta kuitenkaan voi jättää YouTuben ääreen, koska se tarjoaa aina seuraavia vaihtoehtoja.

Perheemme käyttää Netflixiä. Se on maksullinen palvelu, jonka kautta voi katsoa sarjoja ja elokuvia eri laitteilla. Välillä tuntuu, että maksettiin sitä ihan vaan Pikku prinsessan takia, mutta on siellä vaikka mitä sarjoja aikuisillekin. Myös Touhulan arvoituksia, Rasmus-nallea ja Chuckia Nipsu katsoo joskus. Ja nykyään valitettavan usein Karvista. Tähän saa perheenjäsenille omat profiilit ja periaatteessa saa myös lapsiystävällisen version... Tosin siinäkin mainostettiin Arrested Developmentia. Netflix on kuitenkin turvallinen laittaa päälle, jos käy itse suihkussa tai syöttää pienempää tai mitä vaan, sillä se näyttää sarjasta samaa sarjaa muutaman jakson, minkä jälkeen tulee kysymys, että haluaako vielä jatkaa katselua. Ei siis ikäviä yllätyksiä, kuten YouTuben kanssa! Nyt Netflixiin on tullut Nickelodeon-sarjoja, jotka on ehkä vanhemmista vähän kökköjä, mutta lapsi tykkää. Ni hao Kai-Lan opettaa hyvää käytöstä ja kiinaa, Dorassa ja Diegossa saa katsoja auttaa seikkailuissa (puhumalla, huutamalla, liikkumalla, näyttämällä oikean jne) ja samalla voi oppia englantia.

Ylellä on lasten oma app, josta löytyy lapsille sopivat ohjelmat. Tosi hyvä, joskin käyttöliittymä on sellainen, että Nipsulla menee välillä ohjelmat på svenskaksi. Pädillä on myös pelejä ja muuta tekemistä, nukutuspeli on ainakin kiva.

Spotify on meidän pelastus. Lähinnä siis siksi, että saadaan sama musiikkilista ladattua useaan laitteeseen, joten unimusiikit saa soimaan missä vaan ja kummallekin pojalle yhtä aikaa eri huoneisiin. (OT sivuhuomio: maksakaa Spotifystanne, se on kuitenkin melko edullinen hinta isosta ilosta.)

Pelit:

Lapsi aloitti peliuransa äidin puhelimella Hello Babyn Peek-A-Boo-pelillä, jossa punaista palloa kosketaan ja ruutuun ilmeistyy eläimen kuva + kuuluu ääni. (Peli on maksullinen.)

Wonderkindin Toddler's Seek And Findit on tosi ihania! Niissä on kuva, jonka yksityiskohtaa koskemalla tapahtuu jotain. Vähän kuin interaktiivinen kirja siis. (Pelit ovat maksullisia.)

Talking Tom Cat 2 on ristiriitainen juttu... Ensin ehkä hauska aikuisistakin, muttei enää kahden minuutin jälkeen. Kissa toistaa kaikki kuulemansa äänet ärrrrrsyttävällä äänellä. Sovellus kannustaa puhumiseen, mutta kyllä on välillä vanhempien hermot koetuksella.

Legolla on useampikin hyvä peli. Eläintarhapelissä seikkaillaan ja suoritetaan tehtäviä. Nipsu tarvitsi tähän ensin aikuisen selittämään. Lego 4+ on tasohyppelymäinen autopeli, jossa ensin kootaan auto ja lopuksi saa koota palkinnon. Myös Legon junapeliä on jonkin verran pelattu.

Toinen hyvä pelimerkki on Tocaboca. Tocan lääkäripeli on ihan huippu! Siinä on erilaisia tehtäviä, tulee kyllä hienomotoriikkaa treenattua. Lääkäripeli on varmaan kaikkien aikojen pelatuin meillä. Nipsu pelailee myös keittiöhirviöpeliä, junapeliä ja joulukampaamopeliä. Uusia tuttavuuksia on Cars ja Builders. Osa näistä peleistä on maksullisia - välillä saa ilmaiseksi jossain kampanjassa jne. Tocan pelit on siinä mielessä kivoja hankkia, että tähän asti kaikki pelit ovat kiinnostaneet Nipsua ja olleet toimivia kaikin puolin. Pelit on suunniteltu vähän isommalle, osa peleistä on hankalia suhteellisen taitavallekin kohta-kolmevuotiaalle.

Palapelit on hyvä iPadillä! Pixel Envisionin Cars Trucks on yksi suosikeista. Samaa sarjaa löytyy (valmistajan sivujen kautta) myös muita kulkuvälineitä ja eläimiä. Maksullinen, mutta kiva kulkuvälinepalapeli on Banana Appsin Transport Cartoon. (Samalla firmalla on muuten myös kodin tavaroista palapeli, joka voisi olla hyvä puheharjoittelussa.) Nipsu pelaa myös Lasten palapeli -nimellä olevaa palapeliä. Siinä ja Banana Appsin peleissä valitaan ensin haluaako laittaa kokonaisia kuvia paikoilleen (vähän kuin perinteinen nuppipalapeli) vai koota kuvan palasista (perinteinen palapeli).

FruitNinjaa on yritetty vähän esitellä Nipsulle, kun sitä voisi pelata toisen kanssa, mutta se on vielä vähän vaiheessa...

Kapun metsää me on pelattu vain puhelimella, mutta siitä näyttää olevan pädiversiokin. Nyt huomasin myös samojen tekijöiden Tickle Toy Cameran, joka täytynee hankkia myös... Kapun metsässä on erilaisia eläimiin ja metsään liittyviä tehtäviä, eli voi syöttää kettua, järjestellä sieniä koriin värin mukaan jne. PumiLumi on musta jotenkin vähän samaa sarjaa kuin Kapun metsä (eli söpö?). PumiLumissa etsitään piilossa olevia eläimiä.

Puhelimella Nipsu tykkää Rasmus Nallesta. Siinä on se hyvä puoli, että videot näkyvät myös silloin, kun netti ei toimi... Videoiden lisäksi sovelluksesta löytyy värityskuvia, pelejä ja muuta pientä puuhaa. Sovellus on ilmainen, mutta se tarjoaa maksullista sisältöä (mm. lisää videoita). Miina ja Manu ovat myös kiinnostaneet, mutta eivät ole mitään megahittejä. Ihana silti, että löytyy myös oikeasti suomenkielistä sisältöä.

Yksi suurimpia hittejä on Polish Jokesin Kids Vehicles -sarjan City Trucks & Buses ja Construction. Okei, äiti välillä vähän kyllästyy Jeffiin ja sen "Tap anywhere on vehicle and I'll tell you more. Tap me to hear more about it" -juttuihin, mutta lapsesta peli on ihana. "Pelissä" tulee kulkuneuvo ruutuun, sitten voi tehdä jotain (sytyttää hälytysajoneuvon valot ja pillit, pyyhkiä ikkunoita, tyhjentää roskis roska-autoon jne) ja lopuksi käyttäjä saa sipaista kulkuneuvon liikkeelle. Kevytversio on ilmainen, koko hommaa maksaa.

Doodle Truck kiehtoo Nipsua, mutta on vielä vähän haastava. Siinä pitää odottaa lasti kyytiin ja sitten ajaa varovasti perille. Peli on kai oikeasti aikuisille (tai vastaaville), Nipsu ei ole ikinä vielä saanut edes autoa ehjänä perille.

Muuta:

Älkää ikinä paljastako lapsellenne Google Mapsin Street View'tä. Se on loputon suo! 

Äiti, kassotaan nyt Ten Ten [Big Ben]. No niin, nyt Eiffel-torni. Äiti, näytä Uspenskin katedraali. Missä on Kallion kirkko?

Nipsu tanssii onnentanssin. Postirekka on tuonut postikortit, joiden kohteita etsitään.

--

Heiiiii, unohdin hyvän: perheille, joissa on vastasyntynyt: Total Baby! Odottavalle What to Expectin Tracker, joka on noin miljardi kertaa viihdyttävämpi (ja parempi) kuin Vau:n viikkosähköposti.