Siemennäkkäri - lahja purkissa

Joskus ystävältä saa ihan yllättäin hienon lahjan. Siemennäkkärin resepti on sellainen, popparimaiseksi herkuksi mainostettu ja havaittu, ja sopii siksi mainiosti muille ystäville eteenpäin lahjoitettavaksi.

Mikä parasta, siemennäkkäri on terveellinen herkku ja helppo lahjoitettava, ainekset nimittäin pakkautuvat helposti purkkiin. Alun perin halusin keksiä purkkilahjan, jonka saisi pakattua niin täydellisesti, että jokaisesta kodista varmasti löytyisi puuttuvat ainekset aina. Munia ei välttämättä ole aina jokaisessa keittiössä, mutta jonkinlaista öljyä ja vettä löytyy oletettavasti kaikilta.

Isot pilttipurkit ovat muuten sopivasti puolikkaan reseptin kokoisia. Me tehtiin jouluksi näitä vähän useampikin...

Siemennäkkäri

2    dl lämmintä vettä

0,5 dl öljyä

1    dl auringonkukansiemeniä

1    dl seesaminsiemeniä

0.5 dl pellavansiemeniä

2    dl jauhoja

päälle kurpitsansiemeniä ja suolaa

Sekoita kaikki aineet sekaisin ja levitä mahdollisimman ohueksi levyksi/levyiksi leivinpaperin päälle. 

Ripottele päälle kurpitsansiemeniä ja suolaa.

Paista 150°C 50 minuuttia.

Taikinaiset keksit pellillä ennen uunia.

* Taikinasta voi tehdä levyn, jonka palastelee kypsänä, valmiita leipiä tai mun suosikkeja, pikkuleipiä.

* Jauhoina voi käyttää maissi- tai vehnäjauhoja. Mahdollisia purkkipakkauksia varten kannattaa huomioida, että maissijauho menee enemmän läjään painosta, alla olevassa kuvassa maissiversio on oikealla, aineksi on kummassakin (Dolmio-)purkissa noin sama määrä (lisäsin muita vähän maissiversioon, kun meinasi jäädä niin tyhjäksi).

* Laitoin lahjapurkkeihin pääosin kurpitsansiemenet muiden sekaan, kun se ei ole niin justiinsa, vaikka ne olisivatkin ihan taikinan seassa.

Pita (aka tappileipä)

Pita on yksi niitä juttuja, joita ei tule mieleen tehdä itse... kunnes kuulee sen olevan älyttömän helppoa, nopeaa ja halpaa. Tai no nostatukseen menee aikaa, mutta aktiivinen työskentelyaika on lyhyt ja koko hommaan menee vähemmän aikaa kuin vaikkapa makaronilaatikkoon.

Pinterestissä törmäsin Wimbushin perheen pitaleipäreseptiin Under the High Chair -blogista. Ollaan tehty näitä nyt muutaman kerran, ja taidan jo kirjoittaa reseptin omaan reseptivihkooni. Tässä tänne virtuaalivihkoonkin talteen siis. Muokkauksia sen verran, että minä olen googlauksen perusteella tuplakohottanut ja vaihtanut kuivahiivaan siksi, että meillä on sitä aina. Mulla on Ikean 1,25 desin mitta, jossa lukee 1/2 cup ja olen käyttänyt sitä muuntotietona, vaikka se ei ihan virallisesti täsmääkään.


Pitat (pari pellillistä)
(Under the High Chair -blogin reseptiä mukaillen)

pussillinen kuivahiivaa
1 1/4 c vettä
1 tl suolaa
3 - 3 1/2 c jauhoja

Lisää kuivahiiva ja vähän itseäsi lämpimämpi vesi yleiskoneen kulhoon (tai siihen kulhoon, jossa haluat vaivata taikinaa käsin), sekoita. Lisää joukkoon suola ja jauhot vähitellen, vaivaa-vaivaa. Taikinasta tulee paksuhkoa. Kannattaa pyörittää koneessa tai vaivata tässä vaiheessa ihan rauhassa. Jos malttaa, niin kymmenisen minuuttiakin on jees.

Nostata puolisen tuntia liinan alla lämpimässä, vedottomassa paikassa. Mä nostatan yleensä kylpyhuoneessa (lattialämmitys) sen aikaa, että siivoan pöydän ja valmistelen lapset + pellit...

Vaivaa taikinaa vähän, tee palleroita. Litistä pallot, kaulitse tasaiseksi. Mä teen yleensä noin cd:n kokoisia lättyjä. Tasaiseksi kauliminen on ilmeisesti Tärkeää. Laita uuni päälle 220 astetta, kohota lättyjä liinan alla kymmenisen minuuttia, kunnes uuni on lämmin (minä kohotan tämän vaiheen yleensä uunin päällä, kun siinä on lämmin). Juuri ennen uuniin laittoa käännä paistinlastalla lätyt toisin päin. Tämä on ilmeisesti toinen Tärkeä juttu - kosteampi puoli tulee siis ylös.

Laita käännetyt lätyt uuniin, paista 10-15 minuuttia. Ei kannata aukoa uunia ainakaan alkuvaiheessa. Pitat saavat kypsyessä vähän kullanvaaleaa väriä.

Minä olen paistanut kahdella pelillä erikseen, mutta alkuperäisreseptissä nämä paistetaan kaikki yhdellä kertaa.


Vinkki-vinkkejä:
Kokeile tehdä pienempiä välipalapitaleipiä.
Sisään voi kokeilla myös poronkäristystä.

Punajuuripesto

Meillä on uusi hurmaava (aikuisten) herkkuruoka: punajuuripesto! En edes muista, miksi googlailin punajuurireseptejä - varmaan oli ostettu terveyshenkisinä ihmisinä punajuuria kaupasta odottamaan pilaantumista jääkaappiin... Törmäsin Kädenvääntöä-blogin punajuuripestoreseptiin, ja siitähän tuli herkullista. Itse asiassa niin herkullista, että tehtiin sitä poikasen synttäreille hodaribaarin kasvisvaihtoehtoon.

Punajuuripesto

(Muokattu Kädenvääntöä-blogin reseptistä)

1-2 punajuurta

1 yksikyntinen valkosipuli

1 dl pinjansiemeniä

1 dl oliiviöljyä

0,5 dl parmesaania raasteena tai lastuina

pippuria

Keitä punajuurta tunti, ehkä vähän enemmänkin. Tämän voi tehdä myös edellisenä päivänä, jos silloin on paremmin aikaa.

Pilko valkosipuli, paahda pinjansiemeniä ja valkosipulia kuivalla pannulla. Pinjansiemenet kuulemma palavat helposti, joten kannattaa sekoitella koko ajan. Kun niistä irtoaa rasvaa (kiiltelee) ja väri muuttuu vähän, olet valmis. Kippaa herkut heti lautaselle tai muuhun astiaan, ettei kuuma pannu jatka paistamista ja mokaa koko hommaa.

Kuori ja pilko punajuuri. Laita kaikki yhteen astiaan, surauta sauvasekoittimella mössöksi ja nauti esimerkiksi tuorepastan kanssa. 

Punajuuripesto säilyy jääkaapissa ilmatiivissä purkissa noin viikon, kun otat sitä aina puhtaalla lusikalla.

N teki N-päivänä näkkäriä

N niinku näkkäri, tai näkkäripipari, kuten me Nipsun kans näitä sanotaan. Näkkäripipareita nämä on siksi, että N on arka maistaja, piparit herkkua ja nämä tehdään piparimuotilla - näkkäripiparit on siis turvallisia herkkuja. Tein näitä ekan kerran lapsille evääksi, mutta me vanhemmatkin ihastuttiin tähän terveelliseen arkiherkkuun. Resepti on Pullahiiren (vanhasta?) blogista.

Nipsu tosin tykkää näistä lähinnä raakana. On kyllä tosi omituista, että ällölöllöjä ja lähmää vihaava N ylipäätään maistoi tätä taikinaa aikoinaan ekan kerran, mutta ehkä vielä oudompaa on, että tämä on hänen mielestään tosi-tosi hyvää, siis ihan tanssittavan hyvää, nimenomaan raakana.

Nipsu pyysi minulta sydäntä epämääräisten reunarepimistensä tilalle.

N vei äidin sydämen.

Näkkärit Pullahiiren tapaan:

3 dl lämmintä vettä

1/2 pss kuivahiivaa

1 tl suolaa

3 rkl öljyä

5 dl vehnäjauhoja

3 dl ruisjauhoja

Sekoita jauhot keskenään ja muut aineet keskenään. Sekoita jauhot nesteeseen yleiskoneen kulhossa. Vaivaa hyvin. Kohota liinan alla noin puoli tuntia.

Laita uuni lämpenemään 250 asteeseen. Kauli taikina ohueksi, minä olen tehnyt sen monessa osassa. Mitä ohuempi, sitä parempi! Käytä piparimuotteja apuna. Isoista saat leipiä (tai voit vain leikellä saumankohdat levyyn, jos haluat), pienistä näkkärinaksuja. Pistele reikiä, jollet halua näkkäriesi pullistuvan. Me on rei'itetty isot ja annettu pienien pullistua. Halutessasi voit painella sormisuolaa kiinni leipäkekseihin.

Paista noin viisi minuuttia, kunnes näkkärit saavat hieman väriä. Sammuta uuni, mutta anna leipien kuivua jälkilämmössä vielä noin 45 minuuttia.

Pizzaa, me halutaan pizzaa!

Nykyään sana pizza saa päähän soimaan Liikkuvan Laulurepun Me halutaan pizzaa- laulun, ja se sopiikin mainiosti tämän aiheen tunnelmanvirittäjäksi.

Meidän Nipsu on tosi arka maistamaan uusia juttuja, mutta kun tuossa vieressä oli Kotipizza, poika tykkäsi niiden pizzoista. Kotitekoinen ei sen sijaan ole maistunut, kunnes yhtäkkiä viime viikolla Nipsu innostui syömään mun tonnikalapizzaa. Näin Instagramissa jonkun lapsen tekevän pizzaa erittäin kehittävän näköisesti, ja kun pizza sopii viikonloppukyläilijällekin, niin leipaistiin eilen sellaista.

Ensin kaulittiin pohja, jonka teen muuten Pastanjauhantaa-blogin reseptillä (joskus tosin käytän myös ruisjauhoja), on helppo ja takuuvarma!

Tomaattikastikkeen lusikoimista ja levittämistä... Käytetään tuossa usein valmista pastakastiketta, kun siinä on vähän murskaa enemmän makua.

Juustoo! Miehen mielestä se kuuluu alle, joten teemme näin. Tästä kuvasta huomaakin, että avustusta (ja kannustamista) tarvii lähinnä levittämisessä.

Jauhelihaa

Valmis pizza uuniin. Valitettavasti jauhelihapizza oli syöntiosuuden näkökulmasta virhe, eli vaihtui iltapuuroon... Ens kerralla sitten kalaa tai ihan vaan juustoa.

Pizza Monkey Bread

Pepperoni Monkey Bread, jonka bongasin Pinterestin kautta The Sweet's Life -blogista, on yksi meidän suosikkitelkkariherkuista - tätä syödään, kun katsotaan Linnan juhlia tai Euroviisuja. Idea on täyttää pizzataikinanyyttejä pepperonilla ja juustolla + paistaa pallerot kuivakakkuvuoassa. Aikaa tämän herkun tekemiseen kannattaa varata reilusti, nimittäin täytteiden pilkkomiseen ja palleroiden pyörittelyyn menee yllättävän kauan.




Taikinan olen tehnyt Pastanjauhantaa-blogin reseptillä, joka on helppo ja mielettömän hyvä ihan normipitsaankin. Sisälle käy mikä tahansa mausteinen makkara. Alkuperäinen resepti käyttää mozzarellaa, mutta meistä se tuntuu katoavan näistä, joten olemme käyttäneet yleensä Goudaa. Kakkuvuoka voidellaan valkosipulivoilla - minä en ole tehnyt itse, vaan olen käyttänyt Lieksan
valkosipulivoita, jota löytyy kauppojen lihaosastoilta. Myös jokainen pallero voidellaan erikseen tällä, jotta ne saa irti toisistaan helposti.

"Kakku" paistetaan uunissa 200 asteessa noin 35 minuuttia, annetaan jäähtyä hetki ja napostellaan käsin esimerkiksi tomaattikastikkeessa tai tsatsikissa dipaten.

Tonnikalalasagne

Tämä resepti on bongattu Cittarin esitteestä, maustekurkkua sisältänyt alkuperäisresepti on Pirkalta.

Superhelppo tonnikalalasse

lasagnelevyjä

2 purkkia tonnikalaa öljyssä

1 purkki Valion Viola juustokeittoa

2 iso tomaattimurska (oon käyttänyt Pirkka luomua)

2 valkosipulin kynttä

2 sipulia

öljyä paistamiseen

pizzamaustetta (eli basilika, oregano jne)

suolaa

margariinia tms vuoan voiteluun

juustoraastetta päälle

Hienonna sipulit ja valkosipulit, kuullota (eli paista vähän) öljyssä pannulla. Valuta tonnikalat (mä oon vaan liruttanut öljyn kannen välistä, kun oon laiska). Lisää pannulle tonnikalat, tomaattimurska ja mausteet, anna hautua sen aikaa, kun otat muut kamat esille ja voitelet vuoan. Niin ja laita uuni lämpenemään, 200 astetta.

Laita vuokaan pohjalle tonnikalatomaattisösseröä, siihen päälle lasagnelevyjä. Seuraavaksi lisää tunaa, juustokeittoo ja lasagnelevyjä. Toista sama, kunnes tonnikala loppuu. Päälle lasagnelevyjä, loput juustokeitot ja juustoa. Juustoa on hyvä olla riittävästi, ettei ylin kerros kuivu kovaksi... Eli jos kattoo ton alkuperäisin reseptin (linkki löytyy reseptin otsikosta), niin 75g on musta vähän alakanttiin.

Paista uunissa 200 asteessa 55 minuuttia ja anna vetäytyä hetki ennen ruokailua.

Vaihtelua: Voi tehdä ihan normaalina jauhislasagnena tai laittaa sekaan tuoretta tomaattia... Kumpikin toimii!

Tonnikalapasteijat

Nämä tuliset valkosipulitonnikalapasteijat on mun oma suosikki, ja helppo syödä yksikätisenä/seisaaltaan. Alkuperäinen resepti on Kinuskikissan, itse lisäsin siihen maissit raikastamaan.

Kinuskikissan tuliset tonnikalapasteijat

chilitonnikalapurkki: ainakin Pirkalla on, ennen käytin Rainbow'ta
valkosipulituorejuusto: mun suosikki leipomiseen on Creme Bonjour, mutta jos pitää olla täysin laktoositon, niin Viola (joka on koostumukseltaan huonompi)
pakastepasteijataikina: suosin Sunnuntaita, siinä on paljon halvalla (kilohinnalla) ja toimii tässä IMO paremmin kuin vaikka Myllyn paras
pakastemaissia: noin puoli pussia, voi heittää jäisenä sekaan
kananmuna voiteluun

Sulata hetki pasteijataikinaa, mutta älä ihan löllöksi kuitenkaan. Laita uuni lämpeämään 225 asteeseen. Kauli levyjä suuremmiksi ja puolita ne. Sekoita tonnikala (chilit voi poistaa), tuorejuusto ja pakastemaissit. Jaa täyte taikinalevyihin ja sulje taikinat haluamallasi tavalla. Mä teen yleensä suorakulmioita, laitan munaa taitoksen sisäreunoihin ja painelen haarukalla molemmin puolin. Voitele pasteijat, paista 10-15 minuuttia. Toimii hyvin myös uudelleenlämmitettynä!