Päivä Helsingissä lasten kanssa vol. 25930

Nyt hupsutellaan blogin teemasta vähän sivupoluille, mutta epäilenpä, että nämä sivupolut ovat jatkossa pääosassa. Sivupolut vievät usein hyviin juttuihin! Aiemmin olen tehnyt meidän perheen reissuista koosteen kavereille Facebookiin, mutta miksenpä kertoisi niistä täälläkin - jaettu ilo on moninkertainen ilo. Ja jaetut ideat hyödyttävät useampaa.

Koko homma alkoi siitä, että meidät oli kutsuttu kylään Espanjaan, Nerjaan. Meidän tsekkaillessa (vihdoinkin) lippuja, halvimmat suorat lennot Helsingistä Malagaan maksoivat meidän perheeltä (2 x aikuinen, 5 v ja 3 v) 2400 €. PELKÄT LENNOT. Koska matkapäivät olivat kutsun suhteen määrätyt, ei muiltakaan lähikentiltä löytynyt oikein mitään järkevään hintaan ilman yöpymisiä kesken matkan. Tässä vaiheessa hoksasin, että Lontoosta on halpa lentää Malagaan ja Helsingistä Lontooseen. Tuo lentokierros säästi yli tonnin - no okei, menihän sitä rahaa Lontoossa, mutta mieluummin käytimme sen lapsen monivuotisen haaveen toteuttamiseen.

Kuten meidät tuntevat tietävät, nämä meidän matkaprojektit ovat usein esimerkiksi otsikolla aurinkoloma Espanjassa, mutta lopputulema sisältää kaupunkiloman ja sukulointia, kun se tuli niin kauhean paljon halvemmaksi ja nähdään samalla sit sekin. Tällä kertaa menimme yöjunalla Helsinkiin, jossa mies oli päivän töissä ja me ystävien ja sukulaisten kanssa, illalla junailtiin lentoaseman hotelliin, aamulla lennettiin Lontooseen. Seuraavana iltana jatkettiin Espanjaan, jossa lomailtiin viisi yötä, josta jatkettiin Helsinkiin mummilaan ja sukulaishäihin. Koko reissu kruunattiin lasten toiveella eli päiväjunalla leikkivaunussa. Ja kyllä, vähän väsytti siinä vaiheessa. 

Mutta homma siis alkoi Helsingistä. Tai no jos ihan tarkkoja ollaan, niin käveltiin kotoa bussipysäkille (näkyy kodin ikkunasta) ja siitä alkoi matkaketju, jonka seuraava vaihe oli yöjuna. Aamulla ihan liian aikaisin muut jatkoivat mummilaan (varmaan sporalla), mä käväisin hakemassa Stockan Hulluilta päiviltä kuopukselle toppatakin.

Aamupalan jälkeen suunnattiin HAM Helsinkiin ihastelemaan Yayoi Kusaman maailmaa. Sekä minä että esikoinen diggailtiin eniten huoneista, kuvan kurpitsahuone taisi olla suosikki. (Kuopus nukkui rattaissa koko reissun.) Kiitos taas, Museokortti!

Itse näyttelyn ulkopuolella, HAM:in kulmassa on osallistava ilmaisteos, Häivytyshuone. Onneksi anoppi tiesi HAM:in ilmaispuolen sijainnin (back in the days siinä oli joku meksikolainen pikaruokala tms.), koska museon nettisivuilta ja näyttelyn seiniltä sen selvittäminen oli lievästi vaikeaa mulle ainakin. Kävijämääristä päätellen koko Häivytyshuone meni ihan ohi suurimmalta osalta. Kuvassa pilkuilla täyttyvä häivytyshuone perjataina 14.10.2016 puolen päivän jälkeen. Ovella saa oman pilkkutarran liimattavaksi kaikista sopivimpaan paikkaan.

Hampurilaislounaan jälkeen siirryttiin kaveritreffeille ilmaiseen Helsingin kaupunginmuseon Lasten kaupunkiin Senaatintorin laidalle. Pääfokus seurueellamme oli selvästi tavata ystäviä pitkästä aikaa, mikä lievästi purkautui juoksemisena... Näin huoltajanäkökulmasta museo on vähän hankala, jos lapsia on enemmän kuin vanhempia, mutta kaikki viihtyivät kyllä hienosti. Me oltiin käyty tuolla vain ennen remonttia, mutta lasten puoleen remontti ei kyllä merkittävästi ollut vaikuttanut.

Ennen lähtöä kierrettiin myös museon yläkerran HAJU. Näyttelyn vieraskirjaan sai kirjoittaa myös oman hajumuistonsa Helsingistä. Museon jälkeen menimme syömään ja riehumaan serkun kanssa mummin ja vaarin luo ennen siirtymistä junalla lentokenttähotelliin.

Tavoistamme poiketen yövyimme tosiaan (Finskin pisteillä) lentoaseman Glossa. Yöjunan jälkeen ei oikein mikään kello neljän aamuherätys houkuttanut... Glon sijainti lentoaseman alakerrassa on ihana, mutta sen hintana saimme kuunnella jonkun matkatavarahihnan laukkaa pitkin yötä. Aamupalasta sen sijaan hotelli saa plussaa, sillä oikean hotelliaamiaisen lisäksi aamiainen oli mahdollista syödä voucherilla lähtöportin luona ravintolassa. Ihana helppous aikaiseen aamulähtöön, samoin kuin check in -mahdollisuus jo illalla.

Taidetta märällä liidulla

Mikäs se siinä on? No sehän on musta muurahaispomo isin työläppärillä.

Meillä on ollut kiireinen kevät, mutta nyt on ollut varsin paljon kotinössytysaikaa, kun isompi lapsi on kuumeessa. Eilen piti selata Pinterestiä ihan tarkoitushakuisesti - ensin aikuisille tsemppisuklaapatukoita (amerikkalaiset kutsuu niitä myslipatukoiksi) ja sitten lapsille tekemistä.

Joskus yksi kuva ilmaisee melko monen sanan verran ja yllä oleva kuva on juuri sellainen. Oikeastaan tämä loppu on suht turhaa, koska te, jotka olette kuin minä, olette jo hakemassa noita kolmea tarvittavaa juttua. No, hain siis Pinterestistä hakusanoilla invitation to play, ja yksi osumista oli jälleen kerran The Imagination Tree -blogista.

Ideana on siis piirtää märällä liidulla värilliselle paperille. Oikeastaan muistin tämän homman tänään tarpeeseen, kun nelivuotias (kuten kuvasta näkee!) halusi piirtää mustalle paperille. Märällä liidulla voi piirtää ja tehdä tutkimuksia. Väri vahvistuu kuivuessa.

Piirtäminen märällä liidulla paperille

liitu

värillistä paperia

vettä

(varalta pyyhe tai talouspaperia)

Muistuta lasta, että vesi kaatuu helposti. Näytä, miten märällä liidulla voi piirtää. (Juo kahvia, lue lehteä jne.)

* Halutessaan voi aloittaa kuten me, eli liimata ensin silmät.

Lisäänpä heti vielä sen verran, että liitu kuivaa ihoa tosi paljon, eli kannattaa muistaa rasvaus jälkihoitona.

Veit sydämeni! -kortti

Mun lapset ei tykkää askarrella. Oikeastaan voi sanoa, etteivät lapset suostu askartelemaan. Onneksi maalaaminen ei ole askartelua, vaan kivaa, nimittäin muuten ois vaikeaa korttirintamalla. Täksi ystävänpäiväksi tehtiin pikapikakortteja, luonnollisesti kylpyhuoneen lattialla ennen pesua.

Korttien nimi vois olla vaikka negative space heart, jos puhuttais englantia. En tiedä, onko tuolla negative spacella joku suomenkielinen nimi, mutta idea on objektin ympärillä oleva tila. Vähän romanttisempi nimi on Veit sydämeni!

Tässä on mun osuus hommasta ideoinnin, ohjeistuksen ja postituksen lisäksi. Suosittelen ehdottomasti käyttämään kontaktimuovia esimerkiksi maalarinteipin sijaan, lopputulos on paljon siistimpi ja hermotkin säilyy muuhun käyttöön.

Kortit maalareiden jälkeen kuivumassa. Ihan ei tullut mitään kädenjälkiä, mutta se tappio oli tiedossa jo ennen maalauksen aloittamista... Tämä on kiva idea, kun vaikeutta voi säätää melkein rajattomasti tekijän mukaan - vauvakin osaa tehdä (syötävällä maalilla) näitä tällaisia, kun taas aikuinen voi hifistellä sekä kuvion että maalauksen suhteen.

Veit sydämeni! -kortti ystävänpäiväksi

Korttipohjia

kontaktimuovia (teippi käy, mutta repii pintaa helposti)

maalia ja mahdollisia maalausvälineitä

Leikkaa kontaktimuotista haluamasi kuvio - sydän sopii ystävänpäivään, mutta kruunu vois sopia prinsessalle tai auto kuskille. Liimaa kontaktimuovikuvio korttipohjaan.

Kutsu taiteilija paikalle, anna maalin, tai jopa pensselin, viuhua. Kortista tulee kivempi, jos maalikerrosta ei mitata senteissä... Me tehtiin parista kortista tuplat painamalla toinen korttipohja päälle.

Anna maalin kuivua hyvin. Irrota kontaktimuovi, kirjoita halutessasi toivotusteksti.

Lopuksi taiteilijan on hyvä antaa toteuttaa itseään rajattomasti, esimerkiksi kierrätykseen meneviä pahvilaatikoita hyödyntämällä. Kolmiulotteinen pinta ja lällymaali on kiva yhdistelmä!

Linnut ikkunassa

Lasten isoisoisä on lintumiehiä, ja isänpäiväksi piti luonnollisesti loihtia jotain. Pinterestistä bongasin kauniit aurinkonapparilinnut, joiden alkuperäislähteeseen en valitettavasti päässyt käsiksi. Miehelle kuva riitti avuksi ja koska tämän oli tarkoitus ollakin isä-lapsi-askartelu, niin sehän sopi, aurinkonapparit kun on lapsille vanha ja tuttu juttu.

Tehtiin sellainen strateginen ratkaisu, että aikuinen leikkasi kolot ja jätettiin loppu leikkaamatta tässä vaiheessa. Vaikea sanoa, oliko se hyvä vai huono idea. Tai siis leikkaaminen oli hyvä, tuohon vaiheeseen jättämisen hyödystä tai haitasta en osaa sanoa.

Isompi lapsi sai valita käytetyt silkkipaperit ja leikata aikuisen avustamana. Pienempi avusti hieman repimällä ja ruttaamalla...

Sitten liimaamaan!

Lasten työskentelyn jälkeen linnut näytti tältä. Piti vähän lisäillä liimaa ja lopulta päädyttiin laittamaan kontaktimuovi silkkipaperipuolelle, jotta linnut pysyisivät kasassa. Jos kanssasi askartelevat lapset ovat hieman maltillisempia ja jaksavat esim. kuunnella ohjeita, niin teidän linnut voivat näyttää tässä vaiheessa hyvin erilaisilta.

Isi sanoi muutaman taikasanan, ja linnut näyttävät tältä. Eikö ole mahtavaa, miten pieni muotoilu saa ikkuna-askartelun näyttämään ihan uudenlaiselta? Onneksi aurinkokin on näyttäytynyt tänä syksynä, niin eivät ole linnut olleet ihan turhaan isoukin ikkunassa.

Linnut ikkunassa

kartonkia

kynä

viivain

sakset

silkkipaperia

liimaa

Piirrä lintujen ääriviivat kartongille. Leikkaa vähintäänkin maha-aukot, ehkä jopa koko lintu valmiiksi. Tämä homma sopii aikuiselle tai isolle lapselle. Leikkaa tai revi silkkipaperista lapsen kanssa palasia. 

Levitä liimaa  lapsen kanssa linnun maha-aukon reunoille. Liimaa silkkipaperit niin, että silkkipaperin molemmat päät ovat kiinni kartongissa (tai jos näin ei käy, auta myöhemmin kontaktimuovilla, joka näkyy valmiissa työssä vähemmän kuin liimaköntit silkkipaperissa). 

Anna kuivua - painon alla ois jees, mutta sitten kantsii laittaa vaikka leivinpaperia väliin, ettet päädy liimaamaan lintuja kiinni kirjan takakanteen. Sinitarraa linnut ikkunaan.

Kotitekoiset saippuakuplat

Saippuakuplat on ihania. Isompi tykkää tehdä niitä ja pienempi ihailla sekä jahdata. Meillä on käytössä lähinnä miekka ja automaatti, koska puhaltaminen on tässä yhteydessä jotenkin ongelmallista. Koska miekan tuppeen on vaikea keskittyä ja vähän samoin automaatin kippoon, saippuakupla-ainetta kaatuu melko usein...

Aiemmin en ole innostunut tekemään sitä itse, kun menekki on ollut Hyvin Vähäistä, mutta näiden uusien laitteiden ansiosta menekki on kasvanut siinä määrin, että päätin googlata ja ryhtyä toimeen.

Kotitekoisista kuplista tulee isoja kuplia, ja ne myös kestävät. Glyserolin kanssa tulisi vielä kestävämpiä, mutta sellaista ei tietenkään inspiraation iskiessä löytynyt kotikaapista. Ilmankin pärjää vallan mainiosti.

Saippuakuplat

(Resepti löytyi Pilttipiirin sivuilta)

1 dl astianpesuainetta

4 dl vettä

2 tl (tomu)sokeria

Sekoita varovasti, yritä välttää vaahtoa.

Reseptillä tulee tosiaan puoli litraa, joten ohje vois olla järkevä puolittaa. Me käytettiin tuota kahden leikki-ikäisen kanssa ja sain myös kaikki säiliöt täyteen.

Koska tällä aineella saa isojakin kuplia, voi laitteena käyttää vaikka isoa rautalangasta väännettyä renkulaa.

Katuliituilu 2.0

Kesässä on se hyvä puoli, että kun homma meinaa alkaa levitä käsiin, ulos voi mennä vaikka vain hetkeksi ennen iltapuuroa. Katuliidut on kiva tekeminen, johon pienetkin voi osallistua.

Mutta pakko myöntää, että onhan se melko tylsää, varsinkin jos tyypit eivät ole ruutuhyppelyiässä tai oikeastaan edes harrasta esittävää taidetta. Niinpä meillä on hommaan pieni (Pinterestistä tai Instagramista bongattu) muunnos:

Katuliitu ja sen paras kaveri, sumutepullo.

Kolmevuotiaasta tämä oli tositosi hyvä homma. Ymmärrän kyllä, tässä on sellainen aikaansaamisen meininki, kun ensin piirtää ja sitten saa sen siivottua pois. Tai jos ei enää jaksa, niin voi vaikka kastella isin.

Tähän on myös isommille ekstramuunnos:

Tai no meillä tämä oli pienemmän homma (koska meidän vesipyssyllä tehot on paljon sumutepulloa pienemmät), ja se sai vahingossa avattua vesisäiliön...

Luottokorttimaalausta

Meillä on ollut kiireinen kevät - ei ole ollut juurikaan rentoja kotipäiviä, eikä siksi olla tarvittu hupsutteluhommiakaan viihdykkeeksi. Yhtenä iltana tarvittiin kuitenkin jotain tekemistä nopeasti, ettei mene ihan hölmöilyksi ja hermoiluksi koko miehen työreissun ilta. Selasin nopeasti Pinterestististä sopivat kansioni ja päädyin Happy Hooligansien raappamaalaukseen. 

Teipatessani papereita kylppärin lattiaan tuli sellainen fiilis, että N kaipaa tähän kyllä jotain tehtävää... Se kun tykkää saada asioita tehtyä eikä niinkään välitä maalailusta sellaisenaan. Siirrellessäni pienempää artistia toisella kädellä kauemmas piirsin nopsaan tällaisen alkukuvan.

N osasi heti sanoa, mikä on homman nimi: "Tuo auto ajaa metsään ja sillalle ja sitten sen omaan kotiin". Ja totta, tuo oli tehtävän idea. Haravat on hämäykseksi/tehtäväksi pienemmälle...

Aluksi Nipsua sai vähän ohjeistaa pitämään korttia pystymässä. Tämä on hyvä tehtävä siinä mielessä, että tulee käsillä treenattua ehkä sellaista otetta ja liikettä, joka ei ole niin jokapäiväistä lapselle.

Kun tie oli valmis, siirryttiin ajamisvaiheeseen. Ongelmallisinta koko hommassa oli isoveljen (ja vähän äidinkin) näkökulmasta saada nyt-jo-taapero pysymään poissa tehtäväalueelta... Eli mutsi ois ehkä voinut keksiä pienemmälle jonkun oman tehtävän, ens kerralla skarppaan siinä.

Raaputusmaalausreitti

Paperia

Maalarinteippiä

Vanhentuneita kortteja tai muita raaputukseen sopivia juttuja

Sormiväriä

Kynä

Autoja

Teippaa paperi(t) lattiaan, pöytään tai tiehen (kesällä ulkona!). Piirrä jonkinlainen tehtäväreitti, jos epäilet artistin sellaista toivovan. Kippaa paperille sormiväriä läjäksi. Kutsu artisti paikalle. Tarvittaessa voi ohjeistaa, mutta kiinnostavaa on tietysti myös toimia lapsilähtöisesti eli antaa lapsen tulkita tapahtuman luonteen.

* Tämä on tietysti myös loistava tilaisuus saada lapsi puhumaan ja ehkä laajennettua sanavarastoakin, jos sellainen on ajankohtaista... Aloituskuvan voi suunnitella sen mukaan.

* Loistava idea on myös laittaa läikkiä useampaa väriä ja tehdä väriensekoitustestiä. Tai ottaa ihan taiteilun kannalta, jos on tarvetta esim. lahjalle.

Työ, kun artisti ja apumies olivat siirtyneet pesemään autoja. Revin työn siis lattiasta irti ja kierrätin roskiin... Nämä meidän hommat on pääosin "tärkeintä on tie eikä määränpää", eli fokus ei ole lopputuloksessa vaan tekemisessä. Tällä tekniikalla sais kyllä hienoja lahjoja ja taulujakin... Ja kortit on helppo pestä puhtaaksi, joten ehkä pitää testatakin myöhemmin jotain muuta. ;)

Sydänkranssi

Ystävänpäivä on ihan kohta täällä. Näin Suomesta katsottuna Pinterestin juhlapyhäintoilu on välillä omituista - halloweenit ja kiitospäivät ja ystävänpäivät on siellä ihan hössötyspäiviä, tosin vuosi vuodelta intoilu lisääntyy Suomessakin. Me tehtiin joululahjoiksi sydänkransseja, The Imagination Treen sydänmobilen innoittamina. Nämä sopivat mainiosti myös ystävänpäivään, ja taidetaankin tehdä kotioveen yksi tällainen.

Ensin pitää leikata sydän pahvista. Meillä taisi olla apuna iso piparimuotti. Tehtiin pohjia tuplamäärä, liimattiin kaksi vastakkain.

Käytettiin maalaamisessa sormivärejä (koska ne on tehokkaita ja me laiskoja). Mies ja teini tuputtelivat, pienempi tykkäsi enemmän pensselistä, kun ei halua sormien sotkeentuvan ollenkaan. Tällainen maalaaminen oli hänestä selvästi kivaa puuhaa, kun oli selkeä tavoite ja hyvä lopputulos oli saavutettavissa (vrt. piirtäminen, joka on vähän haastavaa).

Leikkijän päätehtävä, narun pyörittely, ei yllättäin ollutkaan hänestä yhtään kivaa. Kaikista parhaiten hänet sai motivoitua siihen piilottamalla narukerän sisään hämähäkin, joka tarvitsi apua seitin luomisessa...

Tarvikkeet:
Jämä-/pakkauspahvia
Mattoveitsi ja/tai sakset
maalia
liimaa
narua/lankaa
(kulkuset tai muuta koristeita)

Piirrä pahviin sydän ja sen sisälle toinen, leikkaa irti. Tämä vaihe on hyvä tehdä aikuisen (tai ison lapsen aikuisen valvonnassa). Paksusta pahvista oli aikuisellekin haastava homma saada siisti. Jos haluat tehdä tuplapaksun, käytä valmista versiota mallina toisen piirtämisessä. Kannattaa muuten suunnitella niin, että mahdollinen tekstipuoli liimautuu toiseen tekstipuoleen, ettei tarvitse saada pahvissa olevaa tekstiä piiloon (mistäköhän tiedän...). Erityisesti, jos kyseessä on kiiltäväpintainen pahvi.

Maalatkaa pahvit. Pensseli on kiva tarkkuusharjoitus, tuputus on nopea, sormillakin onnistuu. Liimatkaa yhteen, kun maali on kuivunut.

Langasta/narusta kannattaa leikata lyhyehkö pätkä, jonka lapsi pystyy vielä hallitsemaan. Toisaalta lankojen päättely on haastavaa (jos haluaa tehdä kaksipuolisen kranssin eli päättelee ne sullomalla langan päät pahvin koloihin), joten tuollainen narukeräkin on aika kiva juttu. Ja tosiaan - meillä vähän alle kolmivuotias oli kiinnostunut enemmän narukerähommasta kuin pyörittelemään pitkää lankaa yhtään mihinkään.

Lankaa/narua/kerää siis pyöritetään pahvin ympäri, kunnes kaikki naru on kadonnut. Sitten vain uutta pätkää kehiin. Meillä aikuinen auttoi liikuttamaan sydäntä, ettei kaikki mennyt yhteen läjään.

Tuossa alakuvassa on yksi kransseista miehen ja pojan lopetettua työnsä. Ylimmässä kuvassa on sama kranssi sen jälkeen, kun äiti vähän viimeisteli sitä... Eli päättelin langat siistimmin ja lisäsin kulkuset roikkumaan. Nuo kulkuslangat on pyöritelty ihan samoin kuin kaikki muukin, ja se roikkuu tuossa "irrallaan", eli lanka on vain pyöritelty pari kertaa ympäri. Näin ystävänpäivän alla kranssiin voi lisätä jotain ihan muuta, vaikka nimikirjaimia tai sydänpiparimuotit.

Duplotehtävät

Yksi joululahjavärkkäyksistä on Duplo-tehtävät. Kids Activities -blogista olin bongannut Lego Puzzle Bookin, ja tämä on meidän versio siitä. Pian kolmevuotias leikkijä on ollut todella innostunut näistä.

Tarvikkeet:
Duploja (tai perus-Legoja, jos käyttäjä on isompi)
Kamera (tai tulostin, jos haluat käyttää näitä - parempana löytyy mm. Instagramista)

Valitse sopiva läjä Duploja/Legoja. Tee leikkijän tasoon sopivia mallirakennelmia ja kuvaa ne (toki voi myös piirtää!). Printtaa tai teetä kuvat. Pakkaa kuvat ja Duplot/Legot mukaan ja anna tehtäväksi tarpeen vaatiessa.

Hyvää joulua!

Vielä on ehtii jännittää, onko ollut kilttinä vai tuleeko lahjaksi vain lumiukon kakkaa.

Tässä on käytetty Tictac-karkkeja, mutta myös pienet vaahtokarkit käyvät.

Levollista tai ainakin iloista joulua!

Makeeta joulua, toivottaa Petteri Punakuono.

Pitkän tauon jälkeen täällä taas. Meillä on ollut varsin vilkas loppusyksy ja väkräilyjäkin pitää vähän salailla joulun takia, mutta tässä idea pieneen joulumuistamiseen: Petteri Punakuono -kortti. Idea on luonnollisesti Pinterestistä bongattu. Toteus vaatii aikuisen (ja/tai ison lapsen), mutta lapsesta nämä ovat tosi hienoja!

Missy Mac Creations -blogissa on ihan mallipiirros, jonka voi printata oman homman tueksi, mutta meillä nämä kortit (tägeistä huolimatta) toteuttanut mies leikkeli sarvet ihan fiiliksellä.

Tarvikkeet:

Paperia (tai kartonkia)

pyöreä tikkari

liimaa

silmät (tai kynä)

sakset

Taita paperi kaksin kerroin. Piirrä poron pää niin, että alaosa päästä on taitteen kohdalla. Jos haluat, voit taittaa paperin vielä uusiksi (tämä kohta tulee tikkarin tikun kohdalle, sarvien väliin), jotta saat pään ja sarvet symmetriseksi. Leikkaa poron suun kohdalle pieni kolo, jotta saat tikkarin tikun ulos sitä kautta. Kortti on helpointa kirjoittaa tässä vaiheessa! Leikkaa nenälle sopiva kolo (meillä on minikokoisia Chupa Chupseja, joista käytettiin mansikka- ja kirsikkatikkarit). Pujota tikkari suukolosta oikealle kohdalle, liimaa paperin sisäpuolet toisiinsa. Liimaa lopuksi porolle liikkuvat silmät tai piirrä sopivat piirteet. Myös huovasta leikattu kieli roikkumassa on hauska ja poromainen lisä.

3D-maalaus - aarrearkku

3D, tuo ihana muotijuttu.... Leffoissa kolmiulotteisuus ei aina ole perusteltua, mutta tässäpä on. Elga Benedictalla oli Instagramissa kuvia siitä, kuinka he maalasivat lasten kanssa kolmiulotteisia juttuja. Lähes aina tulee maalattua paperia, joka on kivaa, mutta välillä on jännä maalata jotain muutakin.

N tykkää käyttää maalaamisessa työvälineitä. Lisäksi on tärkeää saada ottaa maalia itse.... (Värikylvyssä ohjaajat kaatavat maalit paperille.) Autoin hänet alkuun tekemällä N-kirjaimen kanamunakennon kanteen.

Vauvalle oli vauvaystävällisemmät maalit (sosetta ja mustaherukkarouhetta) ja vessapaperirullia, mutta maalikippo kiinnosti enemmän.

N innostui tekemään reittejä itseensä ja vahtina olleeseen isäänsä. Niitä pitkin oli hauska kutitella toisia.

Määränpää ei ole tärkeä, mutta melko hieno sitä tuli. Pohjassa on kuulemma Angry Birdsejä. Näin voisi tehdä myös aarrearkun.

Tarvikkeet:

Kananmunakenno tai muu pahvinen pakkausmateriaali - mitä enemmän muotoja, sitä parempi!

Maalia

(Pensseleitä tms työvälineitä)

Maalatkaa ja jutelkaa samalla siitä, millaista on maalata erilaisia muotoja jne.