Gradu pikavauhtia

Kirjoitin gradun. Kirjoitin gradun nopeasti. Okei-okei, mun on pitänyt kirjoittaa se jo noin sata vuotta, mutta viime talvi oli varattu aikaa juuri opinnäytetyöhön. Sitten mun lähiomainen sairastui, sairaus paheni, muutuin saattohoitajaksi, järjestin hautajaiset sukulaisten kanssa, hoidin kuoleman jälkeen tapahtuvia asioita. Siihen se talvi menikin. En saanut edes haettua jatkoaikaa opiskeluun... joten oli pakko unohtaa ajatukset ja tunteet ja tarttua toimeen. No, rehellisesti sanottuna noin yhtenä iltana horjui oma usko, mutta ylipäätään tiesin pystyväni tähän, jos vain yliopiston suunnalta löytyisi joustoa.

Vaikeinta ja tärkeintä oli rajata aihe niin, että gradu lyhyessä ajassa oli mahdollista. Minä käytin graduuni aikaa maaliskuun alusta toukokuun puoliväliin. Jossain vaiheessa päädyin googlen avulla Juha T. Hakalan Ajattelua ja IDEOita -blogin mielettömän hyvään tekstiin Pro gradu sadassa tunnissa, ja näin jälkikäteen laskettuna tuo aikamäärä täsmäsi aika hyvin munkin työhön.

Koska parhaat vinkit on parhaita vinkkejä ja näin gradun jälkeen on paljon viisaampi tiettyjen juttujen suhteen, ajattelin astua taas blogin suhteen harha-askeen jakamalla ne, vaikka onhan tämäkin mutsin pikapika -juttuja. 

Panosta aiheen rajaamiseen ja aineiston valintaan.

• Valitse itsellesi tuttu teoria ja sieltä vielä joku helppo palanen, eli esimerkiksi lokerointia (nelikenttiä on maailma pullollaan). Mulle käyttämäni teoria oli aiemmasta opintokokonaisuudesta tuttua. Itse asiassa sain päättää sen aiheen itse - jos on mahdollista, niin tuollainen Special Issue -kokonaisuus kirjallisuuskatsauksena valmistelee hyvin graduun.
• Minulle oli todella tärkeää myös se, että aihe oli todella selkeästi rajattu (se nelikenttä), eli tiesin tarkkaan, mikä minun tehtäväni on, jolloin tehtävä oli mekaaninen ja siten nopea. Aiemmin mainitun blogin ohjeiden vastaisesti mulla oli Suomessa toistaiseksi melko tuntematon teoria (nousussa kyllä muualla maailmassa), mutta työskentely oli selkeää, kun testasin olemassa olevaa teoriaa uudessa kontekstissa.
• Teorian suhteen Vinkkejä hyvään graduun -slideista löytyi hyvä ohje: pyri kuin juna kohti sinun tutkimustasi, älä jaarittele kaikkea mahdollista aiheeseen vähän liittyvästä teoriasta. Nykyään gradun voi tehdä vaikka artikkelimuotoisena eli sivumäärä ei ole (ei pitäisi olla) arviointikriteeri. Taitava rajaaminen kertonee osaamisesta enemmän kuin viisi sivua enemmän aiheeseen liittymätöntä teoriaa.
• Jos on kiire, niin valitse sellainen tutkimusmetodi ja aineisto, että aikataulu on sinusta itsestäsi kiinni. Eli ei haastatteluja, nopea lukija valitsee aineistoksi valmiin tekstin (välttää litteroinnin). Mun aineisto oli ohjaajan motivoima, sillä hän ehdotti, että käyttäisin jotain jo olemassa olevaa aineistona.
• Luonnollisesti aineistomuodon tuttuus nopeuttaa myös - jos et ole ikinä käyttänyt Twitteriä ja haluat tehdä nopeasti opinnäytetyön, älä ota aineistoksi twiittejä.
• Mun aiheen rajaus eteni seuraavaa rataa: 
• Mua kiinnosti työtekijöiden omaehtoinen työpuhe sosiaalisessa mediassa
• Yritin löytää (jo syksyllä) aiheeseen liittyvää teoriaa
• Perehdyin psykologisiin sopimuksiin ja työntekijän äänen teoriaan ajatuksena soveltaa molempia 
• Huomasin, ettei molempien soveltaminen oikein toimi (vaikkeivät olekaan varsinaisesti ristiriidassa)
• Ohjaaja suositteli aineistoksi jotain muuta kuin haastatteluja, ja julkiset twiitit olivat minulle helppo ja tuttu valinta
• Päädyin työntekijän ääni -teorian "alateoriaan" työntekijän äänen kategorioista, jotta työ olisi nopea ja mekaaninen suorittaa.

Ohjeita ja apua ei koskaan voi olla liikaa!

• Googlaa lisää hyviä ohjeita. Oman tiedekunnan sivuilta kannattaa etsiä muun muassa tiedostopohjaa valmiilla asetuksilla ja niitä juuri tämän tiedekunnan viittausohjeita, mutta esimerkiksi Helsingin yliopiston sivujen alta löytyy varsin kannustavat Vinkkejä hyvään graduun ja Gradun rakenne. Ja tuo mainittu Pro gradu sadassa tunnissa luo uskoa! Pohjatyöhön käytetty aika voi tuntua haaskaukselta, mutta aika moni haaskaa aikaa myös Wordin säätöihin sitten myöhemmin - kerralla oikein tehtyä ei tarvitse korjata myöhemmin.
• Tärkeintä ja vaikeinta (heti aiheen rajauksen jälkeen) on rakenne. Minä päädyin ihan klassiseen ratkaisuun tasapainottamaan tässä hetkessä olevaa aineistoa ja aihetta.
• Omaan ohjaajaan kannattaa pitää hyvät välit. Pitää kiinni aikatauluista, infota välillä, joustaa tarvittaessa, huokua itsekin uskoa työn valmistumiseen. Ilman todella joustavaa ja kannustavaa ohjausta gradu näin tiukalla aikataululla olisi ollut mahdoton.

Twitter-spesifiä gradujuttua:

• Mulla oli aineistona 21 998 twiittiä seitsemältä eri informantilta. Kaikki olivat kiinnostavia tyyppejä, mutta tähän vaiheeseen meni ihan tajuna aikaa. Jos aineisto olisi tullut vaikka jonkun hashtagin kautta, aineisto olisi ollut vähemmän työlästä eli kaikki twiitit liittyisivät graduaiheeseen. Käytännössä aloin kirjoittaa gradua, vaikka analyysi oli kesken (saturaatiopiste oli kyllä ohitettu tunteja sitten), koska twiittien selaaminen tekstitiedostona uudelleen ja uudelleen oli todella puuduttavaa.
• Edelliseen liittyen: älä aliarvioi sorsatuksesi voimaa. Mun kahteen pyyntöön ehdotettiin 74 twiittaajaa, joten karsiminen järkevästi, teorian tukemana, seitsemään, oli ihan hyvin. Suosittelen myös toistamaan oman kysymyksen eri aikoina, jolloin eri ihmiset huomaavat sen.
• Latasin informanteilta Twitterin tarjoamat noin 3200 twiittiä All My Tweets -palvelun kautta, sillä sieltä pystyy lataamaan kenen tahansa julkiset twiitit. Sitten copypastetin twiitit Google Docsiin. Jos tekee vastaavaa, niin ei kannata antaa systeemin laittaa linkkejä, jos niitä ei tarvitse, koska mulla ohjelmat kaatui siihen... Tarvittaessa löysin twiitit tarkennuksia varten Twitterin hakutoiminnolla.
• Teorialähtöinen sisällönanalyysi toimi twiittiaineiston kanssa.

Muuta:

• Tunne itsesi opiskelijana: mulla toimii parhaiten se, että saan tehtyä pitemmän pätkän putkeen eli vaikka lähemmäs vuorokauden kunnon paineessa... Ja luontomaisema.
• Artikkelit löytyy pääosin netistä ja ovat siellä tuoreita, vanhemmatkin löytyy Nellistä. Isot kirjakasat on turhia.
• Salli itsellesi myös taukoja. Sekä minitaukoja työn välissä että päiviä, jolloin et avaa tiedostoa.
• Jos meinaa tökätä homma, niin tee muuta osuutta välillä virkistyäksesi.
• Usko itseesi! Se onnistuu kyllä! Jos just nyt homma tuntuu hajoavan käsiin, niin luota sen kuuluvan prosessiin; timantti siinä vain hioutuu. Aihepaperin ja raakaversion ei tarvitse olla sama kuin lopullinen työ, niiden on tarkoitus auttaa sitä kohti. You can do it!

Ja se gradu - sain erinomaisen arvosanan huolimatta työn sivumäärästä. Jos haluat ihan lukea sen, aihe on siis Työntekijän ääni Twitterissä (jäi sattuneesta syystä vähän työotsikko), niin graduni löytyy täältä.

Lahjaksi purkki huilihetkiä

Joulu on kohta täällä! Ainakin meidän jouluintoilijoiden mielestä... Huilipurkki on kiva lahjaidea opelle, hoitajalle, tai omalle vertaistukikaverille ihan muuten vaan solidaarisuudenosoituksena.

Idea ei suinkaan ole minun, vaan bongasin sen Vauva-lehden Instagram-tililtä. Tee ite -sivun kautta löytyy Huilipurkkien etiketti pdf:nä printattavaksi. Minä käytin kuviollista teippiä ja leikkasin siksi nuo kuviolliset reunat irti, mutta voisihan nuo tulostaa suoraan tarra-arkillek

Keväällä annettiin kerho-opeille jotain-vaan-paperikarkkia, mutta tässä voi hifistelläkin. Oikeastaan vaikeinta mulle on ollut miettiä, mistä karkista juuri tämä kaveri tykkäisi... 

Avaa kansi. 

Hengitä hetki.

Huomenna on uusi päivä.

vink-vink: Jos haluat käyttää kierrätyspurkkeja (mun suosikki on tuo vimeisen kuvan pikakahvipurkki!) ja entisen etiketin liimat ei irtoa, niin klikkaa tästä itsesi poistovinkkiin.

Halpa, helppo ja nopea lahja: saippua-astia hamahelmistä

Tähän aikaan vuodesta monessa kodissa pähkäillään kiitoslahjoja kouluun opettajille, päiväkotiin hoitajille ja kerhoon ohjaajille. Me tehtiin hamahelmistä eli inkkarihelmistä eli silityshelmistä eli muovihelmistä saippuakippoja sukulaisille joululahjoiksi (ja samoja kippoja myös kookos-kahvi-vartalokuorintapaloille, niistä ehkä myöhemmin). Silloin ostettiin paikalliselta käsityöläiseltä käsintehdyt saippuat ja kasvosaippuat Mádaralta, nyt ostettiin saippuat ihan vain Tigeristä. Näille lahjoille tulee Tigerin saippualla hintaa reilut kaksi euroa, eli onnistuu pienelläkin budjetilla.

Kaikki tarvittava on tässä: muovihelmet, öljy, pullasuti, uuninkestävä astia ja saippua. Aluksi kannattaa laittaa uuni lämpeämään, 200 astetta on hyvä.

Ensimmäiseksi (tai no toiseksi uunin lämmittämisen jälkeen) voidellaan uuninkestävä astia öljyllä. Meillä on käytössä Iittalan Teema-sarjan Mini tarjoiluvati (astian löytäminen ja hommaaminen oli meille jouluna haastavin homma), mutta mikä tahansa sopivaksi katsomasi käy. Huomioithan, että kaikki lasinen ei kestä uunia.

Öljyä vati, ja kippaa Hama-helmet tai kopiot kippoon. Helmissä on vähän eroja: minusta Tigerin helmet sulaa aitoja Hama-helmiä kivemmin, mutta haisevat sulaessaan. Tähän saippua-astiaan meni noin tuhat muovihelmeä, eli puolikas Tigerin pussi tai kokonainen Hamoja.

Muovihelmiä ei onneksi tarvitse yksitellen latoa kulhoon, vaan pohjalta painelemalla helmet nousevat reunoista ylös suhteellisen tasaisesti. Toki voi viimeistellä yksitellen, jos haluaa selkeähkön reunan. (Jos haluaa ihan supertasareunaisen kipon, niin lämpimänä voi saksilla leikatakin.)

Ja siis kyllä, onnistuu tämä lapsillakin oikein mainiosti. Viisivuotias valitsi värit kerho-opettajien kippoihin. Tässä tulee Hama-helmistä pimeässä hohtava saippua-astia. Miksihän näitä on muuten mun lapsuudessa sanottu inkkarihelmiksi?

Tässä on alusta menossa uuniin. Kaikki on siis tasaisesti reunaan paineltuna, yläreunaa vähän tasasin yksitellen. Uunissa tällaista sulatellaan noin 10 minuuttia, kannattaa ihan kurkkia sinne sisään ja seurailla tilannetta.

Uunin jälkeen tulee vaikea osuus, pitää nimittäin malttaa. Ja kyllä, se on tässä vaikein vaihe. Jäähtynyt kippo irtoaa helposti (Tigerin helmistä tehty Hamoja helpommin). Sit ei muuta kuin pyyhkimään pölyt. Joskus oon jopa tiskannut, vaikka elintarvikekäyttöön nämä eivät luonnollisestikaan sovi.

Suhtauduin lapsen päättäväiseen valintaan vähän epäillen, vaikka ope varmasti onkin joskus sanonut tykkäävänsä pinkistä, mutta ruususaippuan kanssa näistä tuli varsin nätti setti.

Paketoin lahjat tällä kertaa ihan vain sellofaaniin ja tohon perusrusettiini, koska se on helppo ja näyttävä ja vaikuttava, jos ei tiedä sen helppoutta.

Kulho sulatettavista muovihelmistä:

muovihelmiä tarpeen mukaan, näissä noin 1000

uuninkestävä astia

öljyä

pullasuti

Laita uuni lämpenemään noin 200 asteeseen. Öljyä uunin kestävä astia. Kippaa suurin osa helmistä astiaan, painele pohjaan. Lopuksi tasaa reunoja lopuilla helmillä. Sulata helmet uunissa, vähän helmistä riippuen noin 10 minuuttia. Anna jäähtyä, irrota astiasta ja pyyhi kulhosta öljy. Olet valmis!

Tahmalähmät pois! Kotitekoinen ihmeaine lasipurkeille

Nyt on paljon liikkeellä kaikenlaisia lasipurkkilahjaideoita (gift in a jar), ja vaikka purkkeja saa kaupasta, niin edullisinta ja ekologisinta lienee kierrättää kotoa kertyvät lasipurkit. Muutaman homman tosin joutuu ennen lahjan pakkaamista tekemään.

1. Huuhtele purkki, liota etiketti. Märkä sieniliina liottaa hyvin!
2. Pese purkki, pesukone on ok.
3. Irroita loput etiketin liimanneesta tahmalähmästä.
4. Desaa purkit keittämällä. 

Vähänkin purkkihommia harrastanut tietää, mihin into hyytyy, nimittäin kohtaan kolme. Se tahmalähmä ei vaan irtoa. Pinterestistä olen antanut itseni ymmärtää, että USA:ssa tällaiseen käytetään jotain ihmeainetta nimeltä Goo Gone. Suomesta sitä ei käsittääkseni saa, enkä oikeastaan edes halua tietää sisällysluettelosta tai varoituslistasta... Mutta Pinterestin kautta löysin turvallisen DIY-version.

Tahmalähmät pois! -kotitekoinen ihmeaine

                                      Two Million Miles -blogin ohjeella

1 osa ruokasoodaa
1 osa ruokaöljyä
tiskiharja, sieni tms

Sekoita aineet, levitä lähmälle. Hiero - rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että käytin vähän karheaa/muovitettua sientä - ja pese pois. Tiskaa käsitiskiaineella (tai koneessa), jottei purkki jää rasvaiseksi.

Lopuksi purkit kannattaa ainakin ruokalahjoja varten keittää (kiehuvassa vedessä noin 10 min), jotta ne ovat varmasti puhtaita.

Kuvassa on pari siemennäkkärilahjaa Dolmio- ja Lidlin vastaavan purkissa (reseptillinen per purkki, isoihin pilttipurkkeihin puolet reseptistä), kuivumassa on purkkeja jalkakuorintaa varten.

Siemennäkkäri - lahja purkissa

Joskus ystävältä saa ihan yllättäin hienon lahjan. Siemennäkkärin resepti on sellainen, popparimaiseksi herkuksi mainostettu ja havaittu, ja sopii siksi mainiosti muille ystäville eteenpäin lahjoitettavaksi.

Mikä parasta, siemennäkkäri on terveellinen herkku ja helppo lahjoitettava, ainekset nimittäin pakkautuvat helposti purkkiin. Alun perin halusin keksiä purkkilahjan, jonka saisi pakattua niin täydellisesti, että jokaisesta kodista varmasti löytyisi puuttuvat ainekset aina. Munia ei välttämättä ole aina jokaisessa keittiössä, mutta jonkinlaista öljyä ja vettä löytyy oletettavasti kaikilta.

Isot pilttipurkit ovat muuten sopivasti puolikkaan reseptin kokoisia. Me tehtiin jouluksi näitä vähän useampikin...

Siemennäkkäri

2    dl lämmintä vettä

0,5 dl öljyä

1    dl auringonkukansiemeniä

1    dl seesaminsiemeniä

0.5 dl pellavansiemeniä

2    dl jauhoja

päälle kurpitsansiemeniä ja suolaa

Sekoita kaikki aineet sekaisin ja levitä mahdollisimman ohueksi levyksi/levyiksi leivinpaperin päälle. 

Ripottele päälle kurpitsansiemeniä ja suolaa.

Paista 150°C 50 minuuttia.

Taikinaiset keksit pellillä ennen uunia.

* Taikinasta voi tehdä levyn, jonka palastelee kypsänä, valmiita leipiä tai mun suosikkeja, pikkuleipiä.

* Jauhoina voi käyttää maissi- tai vehnäjauhoja. Mahdollisia purkkipakkauksia varten kannattaa huomioida, että maissijauho menee enemmän läjään painosta, alla olevassa kuvassa maissiversio on oikealla, aineksi on kummassakin (Dolmio-)purkissa noin sama määrä (lisäsin muita vähän maissiversioon, kun meinasi jäädä niin tyhjäksi).

* Laitoin lahjapurkkeihin pääosin kurpitsansiemenet muiden sekaan, kun se ei ole niin justiinsa, vaikka ne olisivatkin ihan taikinan seassa.

Tyylikäs viestitaulu kehyksissä

Näin joskus kauan sitten Pinterestistä valkotaulukynätaulun, jossa luki "I love you because". Ideana on tehdä valokuvakehykseen muistilista tai huoneentaulu, johon voi kirjoittaa aina uudelleen ja uudelleen, nimittäin kehyksen lasiin valkotaulutussilla, joka pyyhkiytyy lasista todella helposti.

Me tehtiin näitä DIY viestitauluja jouluksi tehtiin mummoloihin ja ystäväperheelle vähän eri tekstiversioin, mutta idea sopii loistavaksi oikeastaan miksi tahansa lahjaksi. Ehkä pitää vielä joskus tehdä itsellekin joku tuollainen rakkausonnellisuushöpötysmuistutustaulu, ihan vaan siksi, koska sellaisista sanoista tulee aina hyvä mieli.

Bonusjuttu tässä tietysti on, että lasten maalaukset saa käyttöön ja lahjaksi järkevässä muodossa. Me hyötykäytettiin pienemmän värikylpytaiteiluja sopivista kohdin.

Viestitaulu

Life Sweet Life -blogin idealla

valokuvakehys

paperia, maalaus, mitä tahansa pohjalle

sakset

kynä (tai printteri)

valkotaulutussi

Käytä kehyksen taustapaperia mittana, jonka mukaan leikkaat haluamastasi pohjamateriaalista taustakuvan. Kirjoita tai printtaa ikuinen teksti paperiin tai muuhun valitsemaasi taustamateriaaliin. Anna kuivua, aseta kuva kehyksiin paikoilleen. Kirjoita valmiiseen tauluun esimerkkiteksti, niin lahjan saajan on helpompi hoksata idea. Teksti lähtee helposti pois vaikka talouspaperilla tai kuivalla keittiöpyyhkeellä.

* Teksti on toki vapaaehtoinen, ihan vaan blanko taulukin on kiva. Me (tai siis mies toteutti ja tekstasi) tehtiin muistitaulu, Parasta juuri nyt on ja Menu (jonka alla on salaisuus). 

* Kannattaa huomioida tekstiä miettiessä vastaanottajan lisäksi suomen kielen taivutusta jne., eli yrittää itse keksiä muutama esimerkkiajatus, jotta huomaa alkutekstin toimivuuden. Esimerkiksi tuo parasta... -taulu vaati perään sanan on, koska muuten lähes jokainen teksti olisi alkanut on-sanalla, eikä se näyttäisi ihan yhtä kivalta.

* Tekstiä suunnitellessa kannattaa miettiä myös kehyksen suuntaan. Menu ja Muista ovat luonnostaan listoja ja siksi pystyasennossa, Parasta juuri nyt on -taulu puolestaan on vaakasuunnassa, jotta siihen on helpompi kirjoitella pitempiäkin juttuja.

* Clasun myymä tuplapakkauskynä on huono, koska sitä pitää tuputella hopeatussin tavoin. Älä osta niitä!

DIY jalkakuorinta

Joulun alla en valitettavasti voinut salailuteknisistä syistä paljastaa joululahja-artikkeleitani, mutta nämä on kivoja ystävänpäivämuistamisia, niin jospa nyt. Äitienpäiväänkään ei kuitenkaan ole kauhean pitkä aika... Mitä aiemmin aloittaa, sitä vähemmän stressiä iskee, mutta nämä kyllä ehtii toteuttamaan vaikka samana päivänäkin, jos vaikka huomaa unohtaneensa ystävän synttärit. 

Tämä epämääräinen mönjä on kotitekoinen jalkakuorinta. Joskus syksyllä @punssi vinkkasi Twitterissä Listerine-jalkakylvystä. Testasin ja tutkin asiaa - se oli aika kiva, mutta Family Savvy -blogin mukaan parhaat tehot saa tekemällä Listerine-suuvedestä kuorinta-aineen. Perheemme testiryhmä ainakin tykkäsi!

Tee se itse Listerine-jalkakuorinta

       Family Savvy -blogin mukaan

1/3 mittaa Listerine-suuvettä (mulla on tuossa Zeroa, koska se oli tarjouksessa - mikä tahansa versio käynee)
1/3 mittaa etikkaa
2 mittaa sokeria

Mittaa millä tahansa mitalla astiaan Listerine, etikka ja sokeri. Sekoita hyvin. Hiero jalkoihin ennen suihkua/kylpyä. Pese pois.

Mönjää voi säilyttää puhtaassa lasipurkissa; sekoita vaan ennen käyttöä, sillä sokeri painuu pohjalle. Erityishyödyn saat rasvaamalla jalat hoidon jälkeen (ihan tavalliset puuvillaiset sukat pitävät lattiat puhtaina ja rasvat jaloissa).

Nutellahko - sokeriton, pähkinätön suklaalevite

Syyskuussa sain idean sokerittomasta syyskuusta. Ihan muuten vaan, ja mieskin suostui. Lokakuun alussa sitten iski totuus:

Ladataan

Do you have any #sugarfree recipes? I mean sweet things. Maple syrup is ok, honey too. @fazersuomi #fazer #brunberg

Näytä Instagramissa

Nimittäin sokerittomien herkkujen valikoima on lähikaupoissa suurin piirtein sama kuin kymmenen vuotta sitten. (Sokerittomuus on muuten himpun verran helpompaa, kun oma mummo oli diabeetikko, joten melko monet tarjolla olevista brändeistä on tuttuja tuossa mielessä, eikä tarvi ihan jokaista tuoteselostetta syynätä kaupassa.) Tarkoitus ei siis ole viettää herkutonta kuukautta, vaan välttää valkoista sokeria. Sovittiin ennen kuun vaihtumista, että vaahterasiirappi ja hunaja on ok, samoin kylässä ei tarvi alkaa syynäämään tuoteseloisteita. Miehen ei myöskään tarvinnut kysellä työiltamenossa ainesosia, ja mekin käytiin silloin hampurilaisella... Kun tää kuukausi on ihan vaan huviksi, niin vältetään turhaa hankaloittamista, eri asia jos ois joku syy.

Tuon herkkukuvan kommenteissa sain kaveriltani vinkin Deliciously Ella -blogista, josta löytyy hyvän olon reseptejä. Testattiin heti seuraavana päivänä kauppareissun jälkeen kaakaoquinoasuklaata, tosin ko. kaupasta ei löytynyt "puffattua riisiä" eikä quinoaa, joten teimme herkut spelttihunajamuroista. Mun makuun ne olivat vähän liian makeita, muttei olla löydetty kaupoista ykkösvaihtoehtoani riisiä, joten pitänee tehdä reissu Ruotsin puolelle jossain vaiheessa...

Resepti on kuitenkin pelastanut sokerittoman kuukauden, sillä (nuokin on varsin katoavaa naposteltavaa esimerkiksi kahvin kaverina ja) samasta kamasta saa sokerittoman, pähkinättömän Nutellan eli suklaalevitteen. Ollaan ihan hullaannuttu tähän kamaan, ollaan oikea nutellahko. ;) Ja mikä parasta, suklaalevitteen tekee nopeasti ja äänettömästi toisen vanhemman peitellessä lapsia nukkumaan. Jää varmasti tämän kuunkin jälkeen meidän valikoimaan, koska minä en pähkinäallergisena voi oikeaa Nutellaa syödä.

(Näyttää kakalta, maistuu namnamnamilta.)

Ainoa rasittavahko homma reseptissä on mantelivoin tekeminen, kun sitäkään ei kaupasta löytynyt. Onneksi google lauloi sen olevan helppo homma, eli manteleita voi ensin paistaa (ilman mitään öljyjä) hetken pannulla, sitten monitoimikoneeseen ja poraillaan niin kauan, että mantelit ovat muuttuneet tahnaksi. Ja testattu on - minimyllyosa ei toimi, se murskaa mantelit pieniksi ja jättää homman siihen.

Nutellahko - sokeriton, pähkinätön suklaalevite

(Deliciously Ellan reseptiä mukaillen)

noin 0,8 dl kaakaojauhetta

6 rkl vaahterasiirappia

5 rkl kookosöljyä

2 rkl mantelivoita (eli tahnaksi asti murskattua mantelia)

Mittaa ainekset kasariin ja sekoita vähän samalla kun kuumennat tasaiseksi liejuksi. VALMISTA!

* Sekä mantelivoi että valmis Nutellahko säilyvät ainakin jääkaapissa ilmatiiviissä purkissa. Nutellahko on jäykähköä jääkaappisäilytyksen jälkeen, mutta leviää ihan ok riisikakullekin.

* Juoksevana Nutellahkon voi levittää suoraan riisikakuille tai sekoittaa sekaan muroja. Sokerittomia muroja löytyy ihan automarketista ainakin Sunspeltin hunajamuro ja Taivalkosken Myllyn TalkMURU.

Ne Keksit eli Elisan maailman parhaat suklaacookiet

On reseptejä ja on Reseptejä. Epäilen noin kaikkien tietävän, että meillä tehdään ja rakastetaan yksiä tiettyjä keksejä. Eka kertaa me on syöty niitä Elisan tekeminä - olivat kuulemma pikaratkaisu Google kaverina, mutta en usko! Kuitenkin niitä oli salaa kehitelty vuosikausia... Kunnia näistä ei kuulu minulle, mutta jaan reseptin silti.

Reseptin pohja on Kotikokki-palvelusta löytyvä metsänvartijan lisäämä American chocolate cookie. Varsinainen juttu näissä on kuitenkin suklaa, joka on Fazerin Lontoonrae-levy. 

Maailman parhaat suklaakeksit
(pohjana tämä resepti)


150 g margariinia/voita (tai noin 1,5 dl juoksevaa margariiniä)
1 dl sokeria
1 dl fariinisokeria
1 tl vaniljasokeria
----
2 munaa
---
3 dl jauhoja
1 rkl kaakaota
1 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
---
levy Fazerin Lontoonrae-suklaata

Ota voi/margariini pehmenemään huoneenlämpöön (juoksevaa voi käyttää sellaisenaan). Myös munat voi ottaa lämpenemään ihan hyvin. Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen.

Leikkaa suklaa paloiksi. Laita rasva ja sokerit yleiskoneeseen vatkautumaan vaaleaksi kuohkeaksi mönjäksi, älä kuitenkaan tee tätä huolella ja vaivalla vaahdoksi, vaan jätä homma puolitiehen. Siivilöi kuivat aineet yhteen kippoon, sekoita ne keskenään. Sekoita munat hyvin sokeri-voi-seokseen. Sekoita kuivat aineet mukaan. Sekoita lopuksi käsin suklaat sekaan.

Tee lusikoiden avulla taikinasta nökäreitä leivinpaperille (pellille). Keksit leviävät, jätä siis tilaa. Paista 200 asteessa noin 9 minuuttia.

* Taikinaa voi myös pakastaa. Kun pitää taikinaa ensin hetken jääkaapissa ja tekee sitten taikinasta pötköjä kelmuun, voi vieraiden tai herkkunälän yllättäessä laittaa uunin lämpenemään ja leikata pötköstä paloja suoraan uuniin (olen paistanut pari minuuttia kauemmin). Itse asiassa näin kekseistä tulee kauniimpia, mutta rakenne ei tunnu suussa yhtä kivalta. Keksit leviävät näin vähän vähemmän. Yhden reseptillisen voi puolittaa, jolloin satsi on noin pellillinen kerrallaan.

* Tuplataikinasta saa siis tupla-annoksen - osan voi laittaa pakastimeen. Koska suklaa laitetaan vasta lopuksi, voi tuplaversioon käyttää hyvin erilaisia suklaita. Suklaa- ja rasvavalinnoilla tästä voi tehdä erittäin helposti laktoosittoman. Alkuperäisessä versiossa on pähkinää, mutta pähkinätön on vähän allergiaystävällisempi.

* Taikinaa voi pitää siis yönkin jääkaapissa. Pidän yleensä yhtä pellillistä paistaessa taikinan odottamassa kylmässä. Tämä taikina tykkää enemmän kylmästä kuin kuumasta!

* Myös Maraboun minttukrokantti toimii erittäin hyvin, jos haluaa välttää lakua tai ihan vaan vaihtelua.

* Bonuskevätvinkki: kerhojen vetäjät saivat meiltä jouluna näitä keksejä saatetekstillä "Kiitos, kun keksitte kivoja juttuja!"


muokattu 09/09/14:
Lisätty maininta siitä, ettei kannata vatkata rasvaa ja sokeria kunnolla vaahdoksi. Vaahdotin ne nimittäin viimeksi ensimmäistä kertaa ikinä kunnolla ja lopputuloksena mies kysyi järkyttyneenä, mikä niissä kekseissä on mennyt pieleen. Pakastetutkin lösähtivät soikeiksi pötköiksi, vaikka taikina oli levännyt jääkaapissa yön ennen pötköttämistä.

Linnunpesäbrowniet

Meillä Iran browniena tunnettu vakileivonnaiseni sai pääsiäisen ja poikasen synttäreiden kunniaksi uuden muodon; Pinterestistä bongasin idean brownielinnunpesistä, ja mielestäni se sopi mainiosti kevääseen ja juhlaan. Tosin nämä eivät laskeutuneet ihan tarpeeksi, vaan piti lusikalla vähän avustaa liiskaamalla keskikohtaa. Haastavinta oli irroitus oikealla hetkellä, ettei kostea leivos hajoa eikä jää kiinni... Tosin saa ne irronneet palat aika mukavasti kiinni ihan painelemalla.

Linnunpesäbrowniet

(Pari muffinssipellillistä)

200 g voi tai margariini200 g tumma suklaa
1,5 dl vehnäjauhoja
1 dl kaakaojauhe
100 g minttukrokanttisuklaata (normaalisti laitan 50 g sekä valkosuklaata että maitosuklaata)
3 kananmunaa
3 dl sokeria

Sulata voi tai margariini kasarissa, sammuta liesi ja lisää tumma suklaa sekoittaen. Sekoita kunnes seos on tasaista. Paloittele minttusuklaa. Vaahdota munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Voitele muffinssipelti (tai silikoninen versio).

Kaada hieman jäähtynyt suklaaseos munavaahdon sekaan. Kääntele sekaisin varovaisesti (okei, käytän aina yleiskoneen ykkösvaihdetta, koska oon laiska). Sekoita keskenään jauhot ja kaakaojauhe, siivilöi suklaaseokseen ja sekoita tasaiseksi. Sekoita mahdollisimman vähän (eli käytän yhä ykköstehoa). Kääntele sekaan lopuksi paloitellut suklaat. 

Laita taikina muffinssipellin koloihin ja paista 175 asteessa vähän alle puoli tuntia. Älä ylipaista; sisuksen kuuluu olla pehmeä. Jos pesien keskustat eivät laskeudu, auta lusikalla tms. Anna jäähtyä jonkin verran ennen pesien irroitusta, mutten browniet hajoavat. Jos muffinssipeltiä ei ole, mutta piparimuotti tai pyöreä stanssi löytyy, niin toki voi paistaa yhtenä kakkuna ja ottaa siitä pyöreät palat. Browniet säilyvät ilmatiiviissä rasiassa jääkaapissa jopa viikon.

Oooooh, ikiomat pannukakut!

Aika usein herkkuhommissa pienet oivallukset on niitä isoja. Niin tämäkin: pannukakut muffinssivuoassa!

Minusta lähes kaikki on parempaa muffinssivuoassa - haukkukokoisempi, sotkuttomampi, nams. Näin Pinterestissä The World According to Eggface -blogin idean pienistä henkilökohtaisesti maustetuista pannareista ja toisaalta myös Real Mom Kitchenin Mini German Pancakesit, ja kun jääkaapissa oli menossa huonoksi mustikoita ja päärynöitä, niin päätin vihdoinkin kokeilla.

Ideana oli siis kokeilla kahta juttua yhtä aikaa: "henkilökohtaisia pannukakkuja" ja toisaalta sitä, että kun vuoan täyttää puolilleen, niin keskiosa jää lättänämmäksi... kun jääkaapissa oli myös vanhentumassa vaniljakastiketta. Puolikkailla muffarivuoilla saa siis pannukakusta kätevästi kuppimaisen, jolloin kyytiin saa kastiketta, kermavaahtoa tai vaikka jäätelöä.

En nyt jaa reseptiä, kun mun normaali resepti on hyvin terveyshenkinen (ruokalusikallinen sokeria, ei rasvaa) ja nyt käytin guuglattua överireseptiä... Muffinssipeltivertailua kuitenkin sen verran, että Tefalin Jamie Oliver -pelti voittaa Kaiserin halpispellin noin miljardi–nolla. Ei jää kiinni, puhdistuu helposti jne. Suosittelen satsaamaan, koska muffinssipellin putsaaminen on tajuttoman rasittavaa.

Kirkuvan vihreät muffinssit

Muistan, kun mummoni teki Kati Napan Huomenta Suomi -ohjeilla sitä sun tätä. Kaava meni aina samoin. "Tein pannaria..." (yleisö ilahtuu) "...Kati Napan ohjeella" (yleisö pettyy). Syy: herkulta kuulostavaan ruokaan oli laitettu jotain terveellistä, joka siihen ruokaan ei kuulu. No, nyt musta on tullu (paitsi äitini, myös) mummoni.

Tein nimittäin muffinsseja. PINAATTIMUFFINSSEJA. Mutta ne maistuu ihan hyviltä. Pakko kyllä myöntää, että miehestä nämä eivät varsinaisesti kilpaile bravuurieni kanssa, mutta kelpaa. Ja lukekaa resepti! Helppoa ja hämmentävän terveellistä herkunnälkään. Ehkä saattavat huijata jopa jonkun lapsen syömään enemmän terveellistä - Nipsu luulee, että nämä on tehty hänen muovailuvahastaan, joten ei ole suostunut edes maistamaan. Alun perin minä innostuin tekemään näitä, koska näiden ulkonäkö oikein huutaa kevättä.

Mama Say What?! -blogissa on ohje selkeine vaihekuvineen. Mun taikina oli kuohkeampaa ja löysempää kuin siellä, mutta en antanut sen häiritä... Eikä niitä kuvia tarvi välttämättä käydä kurkkimassa, sen kun rusauttaa tulemaan, tämä on nimittäin helppo ja nopea homma.

Pinaattimuffinssit
(Ohje muokattu Mama Say What?! -blogista)

1 prk Muksu-omenasosetta (mikä tahansa sokeriton omenasose/-hillo käy, mutta nuo on 100% omenaa ja halpa)
1 muna
2 tl vanilliinisokeria
2,5 dl tuoretta pinaattia (noin-määrä)
1 dl sokeria
2 rkl öljyä
--
3,75 dl jauhoja
1 tl leivinjauhetta
1/2 tl ruokasoodaa
1/2 tl suolaa

Lämmitä uuni 175 asteeseen.
Laita kuusi ensinmainittua raaka-ainetta (viivan yläpuolella) tehosekoittimeen, sekoita pinaattikeitolta näyttäväksi liejuksi.
Sekoita loput aineet keskenään.
Yhdistä seokset.
Laita voideltuihin muffinssivuokiin (saattaa tarttua paperisiin).
Paista 12–17 minuuttia.
Voit hyvin pakastaa muffarit ja ottaa sieltä välipalaksi tarvittaessa.

Valkosuklaapäällinen vois toimia kans, jos tekee mieli herkuttaa näitä.

Pita (aka tappileipä)

Pita on yksi niitä juttuja, joita ei tule mieleen tehdä itse... kunnes kuulee sen olevan älyttömän helppoa, nopeaa ja halpaa. Tai no nostatukseen menee aikaa, mutta aktiivinen työskentelyaika on lyhyt ja koko hommaan menee vähemmän aikaa kuin vaikkapa makaronilaatikkoon.

Pinterestissä törmäsin Wimbushin perheen pitaleipäreseptiin Under the High Chair -blogista. Ollaan tehty näitä nyt muutaman kerran, ja taidan jo kirjoittaa reseptin omaan reseptivihkooni. Tässä tänne virtuaalivihkoonkin talteen siis. Muokkauksia sen verran, että minä olen googlauksen perusteella tuplakohottanut ja vaihtanut kuivahiivaan siksi, että meillä on sitä aina. Mulla on Ikean 1,25 desin mitta, jossa lukee 1/2 cup ja olen käyttänyt sitä muuntotietona, vaikka se ei ihan virallisesti täsmääkään.


Pitat (pari pellillistä)
(Under the High Chair -blogin reseptiä mukaillen)

pussillinen kuivahiivaa
1 1/4 c vettä
1 tl suolaa
3 - 3 1/2 c jauhoja

Lisää kuivahiiva ja vähän itseäsi lämpimämpi vesi yleiskoneen kulhoon (tai siihen kulhoon, jossa haluat vaivata taikinaa käsin), sekoita. Lisää joukkoon suola ja jauhot vähitellen, vaivaa-vaivaa. Taikinasta tulee paksuhkoa. Kannattaa pyörittää koneessa tai vaivata tässä vaiheessa ihan rauhassa. Jos malttaa, niin kymmenisen minuuttiakin on jees.

Nostata puolisen tuntia liinan alla lämpimässä, vedottomassa paikassa. Mä nostatan yleensä kylpyhuoneessa (lattialämmitys) sen aikaa, että siivoan pöydän ja valmistelen lapset + pellit...

Vaivaa taikinaa vähän, tee palleroita. Litistä pallot, kaulitse tasaiseksi. Mä teen yleensä noin cd:n kokoisia lättyjä. Tasaiseksi kauliminen on ilmeisesti Tärkeää. Laita uuni päälle 220 astetta, kohota lättyjä liinan alla kymmenisen minuuttia, kunnes uuni on lämmin (minä kohotan tämän vaiheen yleensä uunin päällä, kun siinä on lämmin). Juuri ennen uuniin laittoa käännä paistinlastalla lätyt toisin päin. Tämä on ilmeisesti toinen Tärkeä juttu - kosteampi puoli tulee siis ylös.

Laita käännetyt lätyt uuniin, paista 10-15 minuuttia. Ei kannata aukoa uunia ainakaan alkuvaiheessa. Pitat saavat kypsyessä vähän kullanvaaleaa väriä.

Minä olen paistanut kahdella pelillä erikseen, mutta alkuperäisreseptissä nämä paistetaan kaikki yhdellä kertaa.


Vinkki-vinkkejä:
Kokeile tehdä pienempiä välipalapitaleipiä.
Sisään voi kokeilla myös poronkäristystä.

Punajuuripesto

Meillä on uusi hurmaava (aikuisten) herkkuruoka: punajuuripesto! En edes muista, miksi googlailin punajuurireseptejä - varmaan oli ostettu terveyshenkisinä ihmisinä punajuuria kaupasta odottamaan pilaantumista jääkaappiin... Törmäsin Kädenvääntöä-blogin punajuuripestoreseptiin, ja siitähän tuli herkullista. Itse asiassa niin herkullista, että tehtiin sitä poikasen synttäreille hodaribaarin kasvisvaihtoehtoon.

Punajuuripesto

(Muokattu Kädenvääntöä-blogin reseptistä)

1-2 punajuurta

1 yksikyntinen valkosipuli

1 dl pinjansiemeniä

1 dl oliiviöljyä

0,5 dl parmesaania raasteena tai lastuina

pippuria

Keitä punajuurta tunti, ehkä vähän enemmänkin. Tämän voi tehdä myös edellisenä päivänä, jos silloin on paremmin aikaa.

Pilko valkosipuli, paahda pinjansiemeniä ja valkosipulia kuivalla pannulla. Pinjansiemenet kuulemma palavat helposti, joten kannattaa sekoitella koko ajan. Kun niistä irtoaa rasvaa (kiiltelee) ja väri muuttuu vähän, olet valmis. Kippaa herkut heti lautaselle tai muuhun astiaan, ettei kuuma pannu jatka paistamista ja mokaa koko hommaa.

Kuori ja pilko punajuuri. Laita kaikki yhteen astiaan, surauta sauvasekoittimella mössöksi ja nauti esimerkiksi tuorepastan kanssa. 

Punajuuripesto säilyy jääkaapissa ilmatiivissä purkissa noin viikon, kun otat sitä aina puhtaalla lusikalla.