Veit sydämeni! -kortti

Mun lapset ei tykkää askarrella. Oikeastaan voi sanoa, etteivät lapset suostu askartelemaan. Onneksi maalaaminen ei ole askartelua, vaan kivaa, nimittäin muuten ois vaikeaa korttirintamalla. Täksi ystävänpäiväksi tehtiin pikapikakortteja, luonnollisesti kylpyhuoneen lattialla ennen pesua.

Korttien nimi vois olla vaikka negative space heart, jos puhuttais englantia. En tiedä, onko tuolla negative spacella joku suomenkielinen nimi, mutta idea on objektin ympärillä oleva tila. Vähän romanttisempi nimi on Veit sydämeni!

Tässä on mun osuus hommasta ideoinnin, ohjeistuksen ja postituksen lisäksi. Suosittelen ehdottomasti käyttämään kontaktimuovia esimerkiksi maalarinteipin sijaan, lopputulos on paljon siistimpi ja hermotkin säilyy muuhun käyttöön.

Kortit maalareiden jälkeen kuivumassa. Ihan ei tullut mitään kädenjälkiä, mutta se tappio oli tiedossa jo ennen maalauksen aloittamista... Tämä on kiva idea, kun vaikeutta voi säätää melkein rajattomasti tekijän mukaan - vauvakin osaa tehdä (syötävällä maalilla) näitä tällaisia, kun taas aikuinen voi hifistellä sekä kuvion että maalauksen suhteen.

Veit sydämeni! -kortti ystävänpäiväksi

Korttipohjia

kontaktimuovia (teippi käy, mutta repii pintaa helposti)

maalia ja mahdollisia maalausvälineitä

Leikkaa kontaktimuotista haluamasi kuvio - sydän sopii ystävänpäivään, mutta kruunu vois sopia prinsessalle tai auto kuskille. Liimaa kontaktimuovikuvio korttipohjaan.

Kutsu taiteilija paikalle, anna maalin, tai jopa pensselin, viuhua. Kortista tulee kivempi, jos maalikerrosta ei mitata senteissä... Me tehtiin parista kortista tuplat painamalla toinen korttipohja päälle.

Anna maalin kuivua hyvin. Irrota kontaktimuovi, kirjoita halutessasi toivotusteksti.

Lopuksi taiteilijan on hyvä antaa toteuttaa itseään rajattomasti, esimerkiksi kierrätykseen meneviä pahvilaatikoita hyödyntämällä. Kolmiulotteinen pinta ja lällymaali on kiva yhdistelmä!

Linnut ikkunassa

Lasten isoisoisä on lintumiehiä, ja isänpäiväksi piti luonnollisesti loihtia jotain. Pinterestistä bongasin kauniit aurinkonapparilinnut, joiden alkuperäislähteeseen en valitettavasti päässyt käsiksi. Miehelle kuva riitti avuksi ja koska tämän oli tarkoitus ollakin isä-lapsi-askartelu, niin sehän sopi, aurinkonapparit kun on lapsille vanha ja tuttu juttu.

Tehtiin sellainen strateginen ratkaisu, että aikuinen leikkasi kolot ja jätettiin loppu leikkaamatta tässä vaiheessa. Vaikea sanoa, oliko se hyvä vai huono idea. Tai siis leikkaaminen oli hyvä, tuohon vaiheeseen jättämisen hyödystä tai haitasta en osaa sanoa.

Isompi lapsi sai valita käytetyt silkkipaperit ja leikata aikuisen avustamana. Pienempi avusti hieman repimällä ja ruttaamalla...

Sitten liimaamaan!

Lasten työskentelyn jälkeen linnut näytti tältä. Piti vähän lisäillä liimaa ja lopulta päädyttiin laittamaan kontaktimuovi silkkipaperipuolelle, jotta linnut pysyisivät kasassa. Jos kanssasi askartelevat lapset ovat hieman maltillisempia ja jaksavat esim. kuunnella ohjeita, niin teidän linnut voivat näyttää tässä vaiheessa hyvin erilaisilta.

Isi sanoi muutaman taikasanan, ja linnut näyttävät tältä. Eikö ole mahtavaa, miten pieni muotoilu saa ikkuna-askartelun näyttämään ihan uudenlaiselta? Onneksi aurinkokin on näyttäytynyt tänä syksynä, niin eivät ole linnut olleet ihan turhaan isoukin ikkunassa.

Linnut ikkunassa

kartonkia

kynä

viivain

sakset

silkkipaperia

liimaa

Piirrä lintujen ääriviivat kartongille. Leikkaa vähintäänkin maha-aukot, ehkä jopa koko lintu valmiiksi. Tämä homma sopii aikuiselle tai isolle lapselle. Leikkaa tai revi silkkipaperista lapsen kanssa palasia. 

Levitä liimaa  lapsen kanssa linnun maha-aukon reunoille. Liimaa silkkipaperit niin, että silkkipaperin molemmat päät ovat kiinni kartongissa (tai jos näin ei käy, auta myöhemmin kontaktimuovilla, joka näkyy valmiissa työssä vähemmän kuin liimaköntit silkkipaperissa). 

Anna kuivua - painon alla ois jees, mutta sitten kantsii laittaa vaikka leivinpaperia väliin, ettet päädy liimaamaan lintuja kiinni kirjan takakanteen. Sinitarraa linnut ikkunaan.

Keilarata kotona

Meillä oli lasten kanssa projekti. Haettiin alkuun Pinterestistä vähän innoitusta (isompi lapsi haluaa ymmärtää lopputuloksenkin ennen aloittamista) ja siirryttiin kylpyhuoneeseen työskentelemään.

Materiaaleina käytettiin talouspaperirullan hylsyjä (Pinterest-äiti säästää kaiken!), sormivärejä ja erilaisia maalausvälineitä.

Pienempikin innostui maalaamaan - tosin pääasiassa lattiaa. Onneksi meidän kylpyhuoneen lattia on äärimmäisen helposti putsattava!

Projektin innoittamana isompikin innostui bodypaintingistä, ilmeisesti 3D-maalaaminen innoittaa tähän joka kerta. Vähän meinas kyllä mua stressata, että noinkohan vaan lähtee saippuallakaan kuivasta ihosta pois, mutta kyllä se ihan tarpeeksi hyvin lähti.

Illalla maalin kuivuttua (kiitos lattialämmitys!) päästiin testaamaan. Kuvaus oli hitusen haastavaa, kun toinen yritti keilata pallolla ja toinen käsin. Kumpikin kiljui jippiitä ja nauroi ja tanssi onnesta, joten projekti oli vallan onnistunut.

Tarvikkeet:

Talous- tai wc-paperirullan hylsyjä

maalia

(maalausvälineitä)

pallo

Maalaa rullat, anna kuivua. Asettele rullat sopivalla tavalla. Ohjeista leikkijä(-t), huomioi turvallisuus, anna mennä.

* Jos kaapista ei löydy kymmentä tyhjää rullaa noin vaan (just in case joku ei säästä niitä jotain tarkoitusta varten askartelukaapissa), niin vähemmälläkin pärjää. Jos keilat on rivissä, niin todennäköisyys osua (ainakin) yhteen kasvaa. Ehkä.

* Luonnollisesti keiloja voi koristella, jos on vähän enemmän sellaista tyyppiä kuin meidän seurue. Eläimiä on helpohko tehdä, numeroimalla saa lisää käyttötapoja, piirtämällä tai liimaamalla silmät saa jo jotain ideaa noihin...

Suklaajätskimutamuovailuvaha

Okei, myönnän. Muhun on iskenyt kotimuovailuvahahulluus. Etsin sitä täydellisen täydellistä muovailuvahareseptiä... Aiempia kokeiluja on jo muutama takana, nyt oli vuorossa mudalta näyttävä kaakaoihanuus.

Itse asiassa mies teki tämän ja sanoi tekovaiheessa, ettei enää ikinä tee tätä tyhmää muovailuvahaa, mutta perui lausunnon muovailuvahan valmistuttua. Samassa yhteydessä minä myönsin, että reseptin puolittaminen olisi sittenkin ollut hyvä idea.

Tämä muovailuvaha on ehkä suunniteltu mudaksi, mutta me leikittiin jäätelökioskia. Suklaa on Nipsun suosikkijätski!

Pikkuvelikin pääsi mukaan leikkiin, mutta hän ei oikein diggaile näistä muovailuvahahommista, koska muovailuvaha on pahaa. Hän tykkää enemmän syödä vaikkapa näkkäritaikinaa.

Kokonaisarvio on, että koostumus on ihana, tuoksu on ihana, satsi on valtavan (liian) suuri ja tällä on kiva leikkiä, mutta tekemisvaihe on tuskaisa käsivarren lihaksille ja hermoille.

Kaakaomuovailuvaha

(I Can Teach My Child -blogin ohjeella)

4 kuppia jauhoja

1 kuppi kaakaota

5 kuppia vettä

2,5 kuppia suolaa

6 rkl etikkaa

10 rkl öljyä

Sekoita kuivat aineet, lisää loput aineet. Keitä kattilassa keskilämmöllä, sekoita samalla. Tätä kestää tajuttoman kauan ja käsi väsyy ja hermot menee ja lupaat itsellesi, ettet enää ikinä tee muovailuvahaa itse etkä ainakaan sellaista, jota ei sekoiteta koneella. Lopulta mönjään tulee oikea koostumus, ja se on valmista siinä vaiheessa, kun ei tartu sormiin. Lopeta keittely ja sekoittaminen vihdoinkin, anna jäähtyä hetki, jotta voit vaivata taikinaa hetken. Anna jäähtyä loppuun vaikka keittiöpyyhkeen alla. Säilytä ilmatiiviissä pussissa tai rasiassa. 

HARKITSE VAKAVASTI RESEPTIN PUOLITTAMISTA. Ylimmässä kuvassa on permanenttussi paljastamassa mittakaavaa...

Mutta:

Säilyvyys ei ole parhaasta päästä mun mielestä... Tai koska jääkaapissa ollut setti on tahmainen, niin heitin sen pois. Ehkä se ois elpynyt jauhoilla tai jotain, mutta meni tuo nyt yhden huonon päivän pelastajanakin. Eli säilyvyys on sama kuin kaikilla muilla paitsi Jell-Olla, joka oli erittäin hyvä.

Helmimadot

Meillä sataa vettä, joten on hyvä päivä siivota vähän askartelukaappia... joka on siis se paikka, johon kaikki epämääräinen roina tungetaan. Sieltä löytyi myös yhden leikin alku.

Nipsu ei ole yhtään diggaillut tästä hommasta, siis lajittelusta eikä myöskään pujottelusta. Nyt tyyppi kuitenkin innostui hommasta ihan valtavasti.

Tosin tää versio oli niin piece of cake, että samalla pystyi katsomaan telkkaria ihan hyvin.

Minä päättelin valmiit pötköt madoiksi. Ehdotin myös silmien liimaamista, mutta tyyppi ei halunnut. Ehkä pitää kokeilla uudelleen Nappimatoakin, jahka löydän sen jostain... No, osa askarteluhyllyistä on yhä siivoamatta.

Samaan aikaan toisaalla pikkuveljellä oli oma helmileikkinsä. Kaksi kippoa, joista toinen oli ensin tyhjä ja toinen täynnä helmiä. Touhussa kului aika mukavasti, ja lopuksi helmet oli hirveän ihana heittäen ropistella ympäri keittiötä.

Helmimadot:

isoja helmiä

helmien väriin sopivia piipunrasseja

astia helmille

(liimattavia irtosilmiä)

Pujottele piipunrassiin helmi pohjalle, "päättele" siistiksi (ja turvallisemmaksi). Kippaa helmet johonkin kippoon ja esittele idea leikkijälle. Päättele mato siistiksi piipunrassin tai helmien loputtua. Voitte myös liimata silmät valmiille madolle (tai piirtää ne tussilla).

* Homman voi toki tehdä ilmanvärilajitteluakin.

* Samalla tekniikalla voi tehdä lahjaksi korujakin.

Vesimaalaus

Joskus järjestettyyn leikkiin on joku syy... Kuten esimerkiksi se, että lapsi on kotiovella niin jätskissä, että vanhempi haluaa aikalisän, joka toivottavasti myös vähän puhdistaa lasta. Pari päivää sitten kävi niin. Onneksi muistin kaapissa olevan maalarisetin, jonka olen joskus hamstrannut leikkejä varten.

Pesuvadillinen vettä ja maalaritarvikkeita!

Ilmeinen idea oli maalata katuliituilut pois, mutta jonkun aikaa tohkeissaan maalattuaan N ideoi omia juttujaan.

Ensin N maalasi ihan kaikkeen "kesälomamerkin".

Kolmas homma oli kirjoittaa seinään kaikkia kesälomalla tehtyjä juttuja. Samalla muisteltiin yhdessä, mitä kaikkea onkaan tehty ja missä seikkailtu.

Mitä pikkuveli sitten puuhaili? No läiskytti ihan onnessaan.

Lisäksi pikkuveli treenasi kastelukannun täyttämistä. (Ja kyllä, osa bodyn selästä jäi kuivaksi.) Kylpy tuli tarpeeseen, ja isoveli maalaili vielä kylpyhuoneessakin...

Pompompurkki 2

Nipsun taaperovaiheessa pompompurkki oli yksi suosikeista. Laitoin sen talteen, johonkin hyvään talteen, ja nyt mies sai toteuttaa uuden version.

Uusi pompompurkki on tehty vispipuuropurkkiin ja siinä on kaksi reikää kahdelle eri kokoiselle pompomille.

Taapero on ihan ok innostunut, mutta pienempi kolo on ihan turha, koska hän ei ole tyhmä. Uudessa pompompurkissa on helppo ja vaikea kolo.

Pompompurkki

kertakäyttömuovipurkki

sakset tai mattoveitsi

pompom-askartelupalleroita

Leikkaa purkin kanteen pompomin mentävä kolo, anna purkki lapselle. Auta kannen avaamisessa ja sulkemisessa.

Suosittelen myös tsekkaamaan edellisen version, joka koostui kahdesta pizzerian salaattikiposta ja yhdestä kannesta... Tämä kahden kolon systeemi kun ei oli muutos, muttei ehkä kehitys.

Katuliituilu 2.0

Kesässä on se hyvä puoli, että kun homma meinaa alkaa levitä käsiin, ulos voi mennä vaikka vain hetkeksi ennen iltapuuroa. Katuliidut on kiva tekeminen, johon pienetkin voi osallistua.

Mutta pakko myöntää, että onhan se melko tylsää, varsinkin jos tyypit eivät ole ruutuhyppelyiässä tai oikeastaan edes harrasta esittävää taidetta. Niinpä meillä on hommaan pieni (Pinterestistä tai Instagramista bongattu) muunnos:

Katuliitu ja sen paras kaveri, sumutepullo.

Kolmevuotiaasta tämä oli tositosi hyvä homma. Ymmärrän kyllä, tässä on sellainen aikaansaamisen meininki, kun ensin piirtää ja sitten saa sen siivottua pois. Tai jos ei enää jaksa, niin voi vaikka kastella isin.

Tähän on myös isommille ekstramuunnos:

Tai no meillä tämä oli pienemmän homma (koska meidän vesipyssyllä tehot on paljon sumutepulloa pienemmät), ja se sai vahingossa avattua vesisäiliön...

Uudet leikit + riisit

Leikkiriisit on hitti. Edelliset tehtiin lokakuussa, ja heitin ne pois toukokuussa. Ei niissäkään ollut mitään vikaa, mutta musta tällaisia on välillä kiva vaihtaa puhtaampiin... Riiseillä leikitään työkoneiden kans ja sitten niitä mittaillaan.

Värjäämiseen käytettiin kaapista jämät, eli toiseen (Ikean) minigrippussiin sinistä ja keltaista elintarvikeväriä, toiseen punaista. Molempiin raastoin sitruunasta kuorta ja värien levittämiseen avuksi sitruunan mehua. Ihan tosi helppoa ja halpaa siis.

Värien loppumisesta johtuen värejä ei todellakaan ole puolet ja puolet, mutta hetihän ne sekoittuvat kuitenkin. Tai varsinkin, kun olin lastannut kippoja ja erilaisia lusikoita jne., ja leikkijä oli aloittanut pikkuveljen hygieniatauon aikana omatoimisesti kauhomalla riisiä kuvassa näkyvään kasariin nostamatta sitä boksin sisään...

Riisileikin lentävästä startista johtuen yksivuotiaskin sai oman riisileikin. Äidillä meni samaan konkurssiin, lapsi oli ihan tohkeissaan.

Samasta syystä isoveli sai myös "piirtää" leikkiriisilaatikon kannella riisiläjään.

Leikkiriisi

Riisiä

elintarvikeväriä

suljettava muovipussi

(sitruuna ja raastin)

Kippaa riisit pussiin, kaada sekaan elintarvikeväriä. Jos haluaa riisien tuoksuvan kivalle, pussiin voi sitruunaraastetta. Olen laittanut mehuakin, jotta väri leviää paremmin. Kun riisien väri on tasainen, laita riisit astiaan kuivumaan. Riisejä voi säilyttää kannellisessa astiassa tai pussissa, kunhan malttaa antaa niiden kuivua ensin kunnolla.

Muotometsästys

Muodot kiinnostavat Nipsua. Kuten Palastelua-tekstissäkin kerroin, se katsoo YouTubesta sellaisia videoita, joissa kerrotaan muoto (englanniksi, venäjäksi tai espanjaksi) ja sitten siitä muodosta tulee joku kulkuväline. Pinterestistä löysin I Can Teach My Child -blogin muodonmetsästysleikin, jossa tulee myös lajittelua. Tämä vaikutti sopivalta leikiltä isälle ja pojalle, joten tehtiin tämä viikonloppuna.

Ensin testattiin, onko termit hallussa, ja olihan ne. Suorakulmio oli sanana uusi, muut tuttuja.

Aluksi leikki eteni vanhempien ennustamalla tavalla. Lapsi ja isänsä etsivät tavaroita, jotka sitten sijoitettiin sopivaan muotoon. Tosin tamburiini meinasi joutua soitinten ryhmään, ja jostain syystä kaikki rakennuspalikat päätyivät kolmioon. Yritettiin ensin miehen kanssa selittää niiden oikeita muotoja, mutta lapsi ei ollut yhtään kiinnostunut.

Syykin selvisi. Kolmio on kirkon katto, ja palikoista tehdään kirkko, joten palikat menevät kolmioon. Logiikka se on sekin...

Tästä leikistä taas huomasi, kuinka leikki (tarkoittaen tässä siis näitä tehtäviä) on kehitystehtävä koko perheelle. Ollaan tehty näitä nyt hyvinkin avoimen leikin periaatteella, eli ei olla välitetty, vaikka leikki lähtee vanhempien näkökulmasta ihan hakoteille. Kyllä se lapsen näkemä polku sieltä paljastuu jossain vaiheessa vanhemmillekin. Samalla vanhemmilla kasvaa kärsivällisyys ja saa muistutuksen siitä, kuinka lapsi ei ole vanhempaa varten, vaan toisin päin. Toisaalta ehkä lapsenkin kärsivällisyyttä saisi tässä tapauksessa joskus vähän kehittää... Mutta tavallaan näen tämän samana kuin kolumnin Näin kasvatat lapsestasi pelokkaan nössön (vaikken ko. kolumnista pitänytkään); lapsen pitää antaa kokeilla, vaikka tekisi mieli kiljua, miten oikeasti pitäisi tehdä.

Toinen hieno juttu leikeissä on kommunikaation kehittäminen. Nimeäminen ja kertominen lisää sanavarastoa. Samoin vanhempi joutuu/saa ohjeistaa lasta, ja myös auttaa vaikeiden kohtien yli. Yksi hienoimpia hetkiä on ollut se, kun ensimmäisen aistilaatikon yhteydessä saatiin leikki jatkumaan sotkujen jälkeenkin. Nipsulle tuo oli harvinaista, ja minulle jotenkin merkittävä hetki. Tuntui, että luottamuskin kasvoi (itse kullakin), että kyllä me päästään muissakin elämän asioissa vaikeiden hetkien yli ilman lopullista ei-ei:tä, ainakin joskus (eli ei sirkuskerhon suhteen, mutta uuden kerhon pesupaikan suhteen kyllä).

Meidän perhe on kyllä ihan hupsahtanut näihin leikkeihin. On niin ihana oppia yhdessä ja itsestä ja toisista ja kokonaisuudesta uutta. Erityisen hienoa musta on, kun lapsi itse pyytää ja innovoi leikkejä. Ehkä tämä on ikävaiheasiakin, mutta jotenkin lapsi on näiden hommien myötä alkanut nähdä enemmän mahdollisia maailmoja. Oppiikohan insinöörilapsi vielä haahuilijaksi? (No okei, ehkä tämä asian palastelu ja perehtyminen ei nyt ole kovinkaan haahuilua, mutta näin meidän perspektiivissä.)

Sadut (ja arki) eloon: Ramonen automaalaamo

Läärämisen yhteydessä kerroin Nipsun leikkineen autopesulaa, mutta vielä hienompaa on Ramonen automaalaamo! Nipsu oli jo pari päivää pyytänyt, että saisi maalata roskisrekkansa siniseksi. Suhtauduin ajatukseen myönteisesti, mutta siveltimet vaativat etsimistä ja homman jälkeen piti olla aikaa kylpypuuhiin, joten toteuttaminen lykkääntyi. Taustalla pyynnössä oli pikkukoulumatkalla nähty sininen roska-auto ja ilmeisesti myös sinisiä busseja on nähty. Martti otettiin mukaan, koska se on ilmeisesti ennen ruostetta ollut sininen.

Automaalaamo toimi suihkukaapissa... Ensin Ramone ei ollut tyytyväinen tähän, koska leikit tehdään tuolissa istuen, mutta suostui sitten kuitenkin. Otettiin maaliksi sormivärin jämät ja työvälineeksi pensseli.

Yllättävää kyllä, maalari innostui maalaamaan myös jalkojaan ja suihkukaappia. Miehen kanssa tuuletettiin katseilla - Nipsu ei yleensä sotke itseään yhtään, ja jos tällaisista asioista mainitaan, niin sillä menee fiilis kaikkeen heti. Suihkukaapissa on paljon huonoja puolia (ja ahtaassa kylppärissä muutenkin), mutta yhdessä akryylibetonilattian kanssa ne ovat huoleton maalausalusta, kun ei jää värit saumoihin.

Suurimman ylpeydenaiheen huomasin vasta kuvia selatessani: Nipsu otti leikkiin mukaan kaikki siniset asiat kylpyleluläjästä. Parissa purkissa on muista projekteista jäänyttä elintarvikevärillä värjättyä vettä, niitä maalari laittoi kaikkien maalattujen kohteiden päälle. Lisäksi siniset kauhat sopivat leikkiin.

Kertaus on opintojen äiti, mutta sininen väri loppui, joten seuraavana päivänä Ramone oli vihreiden hommien parissa.

Läärääminen

Joskus pesuhommat ei yhtään kiinnosta - tai ulkona on liian pitkään liian huono sää. Silloin tilanteen pelastaa läärääminen. Lääräämiseen tarvitsee suihkun lisäksi epämääräisiä tarvikkeita: kippoja, suppilo, kastelukannu, kauhoja ja salaisia ainesosia.

Muistan itse lääränneeni pienenä kaakaon ja jopa jauhojen kanssa kylpyhuoneessa. Joskus meillä oli serkun kanssa lääräysleikkisuihkussa sateenvarjokin...

Autopesula on helppo leikki. Vähän vaahtoa (saippuapurkin pohjat), sieni ja harja riittää hiekkalaatikolta tuotujen autojen pesuun.

Väriä elämään saa kaakaolla ja elintarvikevärillä. Meillä on suihkukaappi, joten ei tarvi kaakelien ja klinkkerin saumojen puolesta. Kuten värikylpyhommissa yleensäkään, lapselle ei kerrota eikä näytetä kaakaon olevan kaakaota jne., vaan tässä hommassa aineet ovat (turvallista) maalia. Leikkiinkutsuhengessä (siis #invitationtoplay) lisään yleensä leikkikamoihin myös jotain ihan muuta, esimerkiksi nappeja... Näiden tarkoituksena on herättää mielikuvitusta uusiin maailmoihin.