Taidetta märällä liidulla

Mikäs se siinä on? No sehän on musta muurahaispomo isin työläppärillä.

Meillä on ollut kiireinen kevät, mutta nyt on ollut varsin paljon kotinössytysaikaa, kun isompi lapsi on kuumeessa. Eilen piti selata Pinterestiä ihan tarkoitushakuisesti - ensin aikuisille tsemppisuklaapatukoita (amerikkalaiset kutsuu niitä myslipatukoiksi) ja sitten lapsille tekemistä.

Joskus yksi kuva ilmaisee melko monen sanan verran ja yllä oleva kuva on juuri sellainen. Oikeastaan tämä loppu on suht turhaa, koska te, jotka olette kuin minä, olette jo hakemassa noita kolmea tarvittavaa juttua. No, hain siis Pinterestistä hakusanoilla invitation to play, ja yksi osumista oli jälleen kerran The Imagination Tree -blogista.

Ideana on siis piirtää märällä liidulla värilliselle paperille. Oikeastaan muistin tämän homman tänään tarpeeseen, kun nelivuotias (kuten kuvasta näkee!) halusi piirtää mustalle paperille. Märällä liidulla voi piirtää ja tehdä tutkimuksia. Väri vahvistuu kuivuessa.

Piirtäminen märällä liidulla paperille

liitu

värillistä paperia

vettä

(varalta pyyhe tai talouspaperia)

Muistuta lasta, että vesi kaatuu helposti. Näytä, miten märällä liidulla voi piirtää. (Juo kahvia, lue lehteä jne.)

* Halutessaan voi aloittaa kuten me, eli liimata ensin silmät.

Lisäänpä heti vielä sen verran, että liitu kuivaa ihoa tosi paljon, eli kannattaa muistaa rasvaus jälkihoitona.

Veit sydämeni! -kortti

Mun lapset ei tykkää askarrella. Oikeastaan voi sanoa, etteivät lapset suostu askartelemaan. Onneksi maalaaminen ei ole askartelua, vaan kivaa, nimittäin muuten ois vaikeaa korttirintamalla. Täksi ystävänpäiväksi tehtiin pikapikakortteja, luonnollisesti kylpyhuoneen lattialla ennen pesua.

Korttien nimi vois olla vaikka negative space heart, jos puhuttais englantia. En tiedä, onko tuolla negative spacella joku suomenkielinen nimi, mutta idea on objektin ympärillä oleva tila. Vähän romanttisempi nimi on Veit sydämeni!

Tässä on mun osuus hommasta ideoinnin, ohjeistuksen ja postituksen lisäksi. Suosittelen ehdottomasti käyttämään kontaktimuovia esimerkiksi maalarinteipin sijaan, lopputulos on paljon siistimpi ja hermotkin säilyy muuhun käyttöön.

Kortit maalareiden jälkeen kuivumassa. Ihan ei tullut mitään kädenjälkiä, mutta se tappio oli tiedossa jo ennen maalauksen aloittamista... Tämä on kiva idea, kun vaikeutta voi säätää melkein rajattomasti tekijän mukaan - vauvakin osaa tehdä (syötävällä maalilla) näitä tällaisia, kun taas aikuinen voi hifistellä sekä kuvion että maalauksen suhteen.

Veit sydämeni! -kortti ystävänpäiväksi

Korttipohjia

kontaktimuovia (teippi käy, mutta repii pintaa helposti)

maalia ja mahdollisia maalausvälineitä

Leikkaa kontaktimuotista haluamasi kuvio - sydän sopii ystävänpäivään, mutta kruunu vois sopia prinsessalle tai auto kuskille. Liimaa kontaktimuovikuvio korttipohjaan.

Kutsu taiteilija paikalle, anna maalin, tai jopa pensselin, viuhua. Kortista tulee kivempi, jos maalikerrosta ei mitata senteissä... Me tehtiin parista kortista tuplat painamalla toinen korttipohja päälle.

Anna maalin kuivua hyvin. Irrota kontaktimuovi, kirjoita halutessasi toivotusteksti.

Lopuksi taiteilijan on hyvä antaa toteuttaa itseään rajattomasti, esimerkiksi kierrätykseen meneviä pahvilaatikoita hyödyntämällä. Kolmiulotteinen pinta ja lällymaali on kiva yhdistelmä!

Linnut ikkunassa

Lasten isoisoisä on lintumiehiä, ja isänpäiväksi piti luonnollisesti loihtia jotain. Pinterestistä bongasin kauniit aurinkonapparilinnut, joiden alkuperäislähteeseen en valitettavasti päässyt käsiksi. Miehelle kuva riitti avuksi ja koska tämän oli tarkoitus ollakin isä-lapsi-askartelu, niin sehän sopi, aurinkonapparit kun on lapsille vanha ja tuttu juttu.

Tehtiin sellainen strateginen ratkaisu, että aikuinen leikkasi kolot ja jätettiin loppu leikkaamatta tässä vaiheessa. Vaikea sanoa, oliko se hyvä vai huono idea. Tai siis leikkaaminen oli hyvä, tuohon vaiheeseen jättämisen hyödystä tai haitasta en osaa sanoa.

Isompi lapsi sai valita käytetyt silkkipaperit ja leikata aikuisen avustamana. Pienempi avusti hieman repimällä ja ruttaamalla...

Sitten liimaamaan!

Lasten työskentelyn jälkeen linnut näytti tältä. Piti vähän lisäillä liimaa ja lopulta päädyttiin laittamaan kontaktimuovi silkkipaperipuolelle, jotta linnut pysyisivät kasassa. Jos kanssasi askartelevat lapset ovat hieman maltillisempia ja jaksavat esim. kuunnella ohjeita, niin teidän linnut voivat näyttää tässä vaiheessa hyvin erilaisilta.

Isi sanoi muutaman taikasanan, ja linnut näyttävät tältä. Eikö ole mahtavaa, miten pieni muotoilu saa ikkuna-askartelun näyttämään ihan uudenlaiselta? Onneksi aurinkokin on näyttäytynyt tänä syksynä, niin eivät ole linnut olleet ihan turhaan isoukin ikkunassa.

Linnut ikkunassa

kartonkia

kynä

viivain

sakset

silkkipaperia

liimaa

Piirrä lintujen ääriviivat kartongille. Leikkaa vähintäänkin maha-aukot, ehkä jopa koko lintu valmiiksi. Tämä homma sopii aikuiselle tai isolle lapselle. Leikkaa tai revi silkkipaperista lapsen kanssa palasia. 

Levitä liimaa  lapsen kanssa linnun maha-aukon reunoille. Liimaa silkkipaperit niin, että silkkipaperin molemmat päät ovat kiinni kartongissa (tai jos näin ei käy, auta myöhemmin kontaktimuovilla, joka näkyy valmiissa työssä vähemmän kuin liimaköntit silkkipaperissa). 

Anna kuivua - painon alla ois jees, mutta sitten kantsii laittaa vaikka leivinpaperia väliin, ettet päädy liimaamaan lintuja kiinni kirjan takakanteen. Sinitarraa linnut ikkunaan.

Keilarata kotona

Meillä oli lasten kanssa projekti. Haettiin alkuun Pinterestistä vähän innoitusta (isompi lapsi haluaa ymmärtää lopputuloksenkin ennen aloittamista) ja siirryttiin kylpyhuoneeseen työskentelemään.

Materiaaleina käytettiin talouspaperirullan hylsyjä (Pinterest-äiti säästää kaiken!), sormivärejä ja erilaisia maalausvälineitä.

Pienempikin innostui maalaamaan - tosin pääasiassa lattiaa. Onneksi meidän kylpyhuoneen lattia on äärimmäisen helposti putsattava!

Projektin innoittamana isompikin innostui bodypaintingistä, ilmeisesti 3D-maalaaminen innoittaa tähän joka kerta. Vähän meinas kyllä mua stressata, että noinkohan vaan lähtee saippuallakaan kuivasta ihosta pois, mutta kyllä se ihan tarpeeksi hyvin lähti.

Illalla maalin kuivuttua (kiitos lattialämmitys!) päästiin testaamaan. Kuvaus oli hitusen haastavaa, kun toinen yritti keilata pallolla ja toinen käsin. Kumpikin kiljui jippiitä ja nauroi ja tanssi onnesta, joten projekti oli vallan onnistunut.

Tarvikkeet:

Talous- tai wc-paperirullan hylsyjä

maalia

(maalausvälineitä)

pallo

Maalaa rullat, anna kuivua. Asettele rullat sopivalla tavalla. Ohjeista leikkijä(-t), huomioi turvallisuus, anna mennä.

* Jos kaapista ei löydy kymmentä tyhjää rullaa noin vaan (just in case joku ei säästä niitä jotain tarkoitusta varten askartelukaapissa), niin vähemmälläkin pärjää. Jos keilat on rivissä, niin todennäköisyys osua (ainakin) yhteen kasvaa. Ehkä.

* Luonnollisesti keiloja voi koristella, jos on vähän enemmän sellaista tyyppiä kuin meidän seurue. Eläimiä on helpohko tehdä, numeroimalla saa lisää käyttötapoja, piirtämällä tai liimaamalla silmät saa jo jotain ideaa noihin...

Suklaajätskimutamuovailuvaha

Okei, myönnän. Muhun on iskenyt kotimuovailuvahahulluus. Etsin sitä täydellisen täydellistä muovailuvahareseptiä... Aiempia kokeiluja on jo muutama takana, nyt oli vuorossa mudalta näyttävä kaakaoihanuus.

Itse asiassa mies teki tämän ja sanoi tekovaiheessa, ettei enää ikinä tee tätä tyhmää muovailuvahaa, mutta perui lausunnon muovailuvahan valmistuttua. Samassa yhteydessä minä myönsin, että reseptin puolittaminen olisi sittenkin ollut hyvä idea.

Tämä muovailuvaha on ehkä suunniteltu mudaksi, mutta me leikittiin jäätelökioskia. Suklaa on Nipsun suosikkijätski!

Pikkuvelikin pääsi mukaan leikkiin, mutta hän ei oikein diggaile näistä muovailuvahahommista, koska muovailuvaha on pahaa. Hän tykkää enemmän syödä vaikkapa näkkäritaikinaa.

Kokonaisarvio on, että koostumus on ihana, tuoksu on ihana, satsi on valtavan (liian) suuri ja tällä on kiva leikkiä, mutta tekemisvaihe on tuskaisa käsivarren lihaksille ja hermoille.

Kaakaomuovailuvaha

(I Can Teach My Child -blogin ohjeella)

4 kuppia jauhoja

1 kuppi kaakaota

5 kuppia vettä

2,5 kuppia suolaa

6 rkl etikkaa

10 rkl öljyä

Sekoita kuivat aineet, lisää loput aineet. Keitä kattilassa keskilämmöllä, sekoita samalla. Tätä kestää tajuttoman kauan ja käsi väsyy ja hermot menee ja lupaat itsellesi, ettet enää ikinä tee muovailuvahaa itse etkä ainakaan sellaista, jota ei sekoiteta koneella. Lopulta mönjään tulee oikea koostumus, ja se on valmista siinä vaiheessa, kun ei tartu sormiin. Lopeta keittely ja sekoittaminen vihdoinkin, anna jäähtyä hetki, jotta voit vaivata taikinaa hetken. Anna jäähtyä loppuun vaikka keittiöpyyhkeen alla. Säilytä ilmatiiviissä pussissa tai rasiassa. 

HARKITSE VAKAVASTI RESEPTIN PUOLITTAMISTA. Ylimmässä kuvassa on permanenttussi paljastamassa mittakaavaa...

Mutta:

Säilyvyys ei ole parhaasta päästä mun mielestä... Tai koska jääkaapissa ollut setti on tahmainen, niin heitin sen pois. Ehkä se ois elpynyt jauhoilla tai jotain, mutta meni tuo nyt yhden huonon päivän pelastajanakin. Eli säilyvyys on sama kuin kaikilla muilla paitsi Jell-Olla, joka oli erittäin hyvä.

Helmimadot

Meillä sataa vettä, joten on hyvä päivä siivota vähän askartelukaappia... joka on siis se paikka, johon kaikki epämääräinen roina tungetaan. Sieltä löytyi myös yhden leikin alku.

Nipsu ei ole yhtään diggaillut tästä hommasta, siis lajittelusta eikä myöskään pujottelusta. Nyt tyyppi kuitenkin innostui hommasta ihan valtavasti.

Tosin tää versio oli niin piece of cake, että samalla pystyi katsomaan telkkaria ihan hyvin.

Minä päättelin valmiit pötköt madoiksi. Ehdotin myös silmien liimaamista, mutta tyyppi ei halunnut. Ehkä pitää kokeilla uudelleen Nappimatoakin, jahka löydän sen jostain... No, osa askarteluhyllyistä on yhä siivoamatta.

Samaan aikaan toisaalla pikkuveljellä oli oma helmileikkinsä. Kaksi kippoa, joista toinen oli ensin tyhjä ja toinen täynnä helmiä. Touhussa kului aika mukavasti, ja lopuksi helmet oli hirveän ihana heittäen ropistella ympäri keittiötä.

Helmimadot:

isoja helmiä

helmien väriin sopivia piipunrasseja

astia helmille

(liimattavia irtosilmiä)

Pujottele piipunrassiin helmi pohjalle, "päättele" siistiksi (ja turvallisemmaksi). Kippaa helmet johonkin kippoon ja esittele idea leikkijälle. Päättele mato siistiksi piipunrassin tai helmien loputtua. Voitte myös liimata silmät valmiille madolle (tai piirtää ne tussilla).

* Homman voi toki tehdä ilmanvärilajitteluakin.

* Samalla tekniikalla voi tehdä lahjaksi korujakin.

Tuomas maalissa ja kylvyssä

Suosikkijuttuja pitää aina välillä tehdä uudestaan. Kulkuneuvojen maalaaminen ja peseminen on yksi N:n mielestä parhaita leikkejä.

Aikuisista leikki on hyvä, koska siinä aikuinen saa aikaa kylvettää rauhassa ensin pikkuveljen...

N tykkää katsoa YouTubesta Tuomas-veturista kertovia videoita, ja itse asiassa useammassakin tarinassa Tuomas käy pesulla. Kun pestiin Tuomaksen pää, niin lapsenkin hiustenpesu sujui helposti samalla vaahdotuksella.

Auto- tai junapesula

vettä sietäviä leluja

sormiväriä

pensseleitä, siveltimiä tms

kylpyvaahtoa muovikipossa

Anna leikkijälle maalia sopiva määrä (kaikki todennäköisesti menee - meillä on filmipurkin kokoisia maalitörppöjä) ja siveltimiä. Kun leikki alkaa olla valmis, esittele pesula. Kannattaa samalla pestä lattia, jos väriä on roiskunut tai mystisesti maalautunut ympäriinsä.

Toimii muuten varmasti myös kauneushoitolana barbeille/nukeille, mutta kannattanee testata ensin värin tarttuvuus hiuksiin...

Pompompurkki 2

Nipsun taaperovaiheessa pompompurkki oli yksi suosikeista. Laitoin sen talteen, johonkin hyvään talteen, ja nyt mies sai toteuttaa uuden version.

Uusi pompompurkki on tehty vispipuuropurkkiin ja siinä on kaksi reikää kahdelle eri kokoiselle pompomille.

Taapero on ihan ok innostunut, mutta pienempi kolo on ihan turha, koska hän ei ole tyhmä. Uudessa pompompurkissa on helppo ja vaikea kolo.

Pompompurkki

kertakäyttömuovipurkki

sakset tai mattoveitsi

pompom-askartelupalleroita

Leikkaa purkin kanteen pompomin mentävä kolo, anna purkki lapselle. Auta kannen avaamisessa ja sulkemisessa.

Suosittelen myös tsekkaamaan edellisen version, joka koostui kahdesta pizzerian salaattikiposta ja yhdestä kannesta... Tämä kahden kolon systeemi kun ei oli muutos, muttei ehkä kehitys.

Kätkettyjä aarteita riisissä

Meillä on ollut kiireinen (ja flunssainen) kevät... Jossain vaiheessa otin itseäni niskasta kiinni ja valmistauduin seuraavaan päivään valmistelemalla  seuraavaksi päiväksi leikin ja syömällä suklaata.

Leikin pohjana oli aiemmin tehdyt leikkiriisit. Pinterestissä näin magneettitutkimustehtävän ja sain vähän (äidille) helpommat idean kätkentätehtävään, ja illalla kätkin ja piirtelin kamaa. N näki hommaa ovenraosta nukkumaanmennessään, ja aamulla hän tuli herättämään minut, että äiti, äiti, herää, tehdään nyt se leikki.

Leikissä oli tvisti: käsin ei saanut kaivaa, vaan apuna piti käyttää erilaisia ottimia. Tarkoituksena oli treenata niiden käyttöä ja vaikeuttaa hommaa vähän. Lisäksi piti merkitä löytyneet tavarat.

Kätköleikki:

Leikkiriisit astiassa

paperia ja kynä (ja tarroja, jos on kuten minä eli ei mikään piirtelijä)

pieniä kätkettäviä tavaroita

lusikoita, reikäkauha, pinsetit jne

Piirrä kuvat (tai tarraa), kätke aarteet riisiin. Kutsu leikkijä paikalle ja kerro, että sormet eivät saa osua riisiin.

Uudet leikit + riisit

Leikkiriisit on hitti. Edelliset tehtiin lokakuussa, ja heitin ne pois toukokuussa. Ei niissäkään ollut mitään vikaa, mutta musta tällaisia on välillä kiva vaihtaa puhtaampiin... Riiseillä leikitään työkoneiden kans ja sitten niitä mittaillaan.

Värjäämiseen käytettiin kaapista jämät, eli toiseen (Ikean) minigrippussiin sinistä ja keltaista elintarvikeväriä, toiseen punaista. Molempiin raastoin sitruunasta kuorta ja värien levittämiseen avuksi sitruunan mehua. Ihan tosi helppoa ja halpaa siis.

Värien loppumisesta johtuen värejä ei todellakaan ole puolet ja puolet, mutta hetihän ne sekoittuvat kuitenkin. Tai varsinkin, kun olin lastannut kippoja ja erilaisia lusikoita jne., ja leikkijä oli aloittanut pikkuveljen hygieniatauon aikana omatoimisesti kauhomalla riisiä kuvassa näkyvään kasariin nostamatta sitä boksin sisään...

Riisileikin lentävästä startista johtuen yksivuotiaskin sai oman riisileikin. Äidillä meni samaan konkurssiin, lapsi oli ihan tohkeissaan.

Samasta syystä isoveli sai myös "piirtää" leikkiriisilaatikon kannella riisiläjään.

Leikkiriisi

Riisiä

elintarvikeväriä

suljettava muovipussi

(sitruuna ja raastin)

Kippaa riisit pussiin, kaada sekaan elintarvikeväriä. Jos haluaa riisien tuoksuvan kivalle, pussiin voi sitruunaraastetta. Olen laittanut mehuakin, jotta väri leviää paremmin. Kun riisien väri on tasainen, laita riisit astiaan kuivumaan. Riisejä voi säilyttää kannellisessa astiassa tai pussissa, kunhan malttaa antaa niiden kuivua ensin kunnolla.

Pikapikapikapikaleikki: VILLIPUTKI!

DIY-mutsi säästää kaiken tarpeellisen. Esimerkiksi talouspaperirullan hylsyt, koska niistähän voi tehdä vaikka mitä, kuten... ööh... niin. No, lapsi purki pahvirullat mutsin kätköistä, joten ajattelin keksiä jotain. 

Keksin tämän:

Pitkä putki, josta voi pudottaa tavaroita!

Villiputki

Pahviputkia

Teippiä

Kulkusia, palloja, pompomeja, autoja, mitä vaan (äänekäs on parempi)

Teippaa putket pitkäksi putkeksi, näytä leikkijälle eka pudotus. Leikkijä juoksee ja nauraa ja tanssii onnesta. Leikki on villiputki, koska leikkijä menee villiksi ja sekoaa ilosta.

Auringonnappaaja (eli naapurisuoja)

Nyt paistaa kevätaurinko, joten mikäpä ois parempi kuin auringonnappaaja ikkunaan. Idea on varmasti tuttu kaikille koulusta tai jostain: aurinko paistaa ihanasti silkkipaperin läpi.

Hommat aloitettiin lapsen toiveella: junat sai törmätä lehtikasaan ensin kaikessa rauhassa (ja kissa katsoa).

.

Kontaktimuovi on hauska matsku; sitä on kiva tunnustellakin vähän.

Leikin järjestäjältä tämä vaatii tietynlaista sotkunsietoa... Ainakin meillä, kun vauvanen on innokkain tekijä.

Ikkunassa tämä kolmiovärisekoitus pääsee oikeuksiinsa. Kauneuden lisäksi meistä nämä on kivat siksi, ettei illalla näy meiltä kaikki koko naapurustoon ja silti voi pitää verhot auki... ja koska ulkona on ollut niin kylmä, etten ole tarennut pestä ikkunoita (vielä).

Auringonnappaaja:

Silkkipaperia
Kontaktimuovia
Sakset
Sinitarraa

Leikkele silkkipaperia palasiksi, kolmiot toimii tosi hyvin. Sinitarraa kontaktimuovi lattiaan tahmapuoli ylöspäin. Kutsu taitelijat paikalle, ota suojapaperi kontaktimuovista ja aloittakaa hommat. Toiset ehkä asettelevat näitä, meillä palat lensivät paikoilleen... Värisade! Valmiiseen työhön voi laittaa toisen samanlaisen kontaktimuovipalan päälle tai jättää laittamatta, kumpi vaan itsestä kivemmalta tuntuu.

Ystävänpäiväksi tehtiin mummille sydän, pääsiäiseksi voi tehdä vaikka nurmikkoa ja munia:

Lisäys 9.4.:

Hallittu hysteria -poppoohan oli jo ehtinyt testata tätä, hieno juttu ja sovellusideoita siis lisää täältä.

Pikapalapeli

Meillä oli yhtenä aamupäivänä taas tilanne. Isomman omat leikit alkoivat äidin mielestä mennä vähän väärille urille - heittelemistä, laatikoiden ja hyllyjen tyhjentämistä jne. Piti keksiä nopeasti jotain. Hain Dinosaurustehtävän paperin kaapista (eka A3, joka osui käteen) ja aloin kahmia leluja ja muita tavaroita. Piirsin tavaroiden ääriviivat paperille ja lastasin tavarat muovilaatikkoon.

N näki minun tekevän jotain kiinnostavaa ja hoksasi heti, että nyt on uusi leikki tulossa. Pari kertaa piti pyytää lasta käymään lukemassa kirja ja viemässä joku tavara paikalleen, ettei kaikki paljastu...

Tehtävä oli selvästi todella mieluisa. Vaikeimmat olivat kahvikuppi vs. päärynä ja Holly Shiftwell vs. keltainen luu. Sen sijaan eri kokoisia ympyröitä ja neliöitä ei tarvinut miettiä lainkaan. Minusta parasta oli, että illalla miehen tultua töistä lapsi huusi ekana: "Isi, minulla on uusi leikki!"