Työmaa-aistilaatikko on purkamisen jälkeen Sadut eloon -leikki

Muovailuvahat eivät ole olleet Nipsun juttu, koska ne tuntuu ällölöllöltä eli sotkulta. Etusormella tökkääminen inhotusilme kasvoilla on siis ollut suurin saavutus sillä saralla. Ostin kuitenkin Lekmeristä Play-Doh'n hiekka- ja asfalttisetin, kun tilasin sieltä muuta. Yllättäin niillä Nipsu innostuikin leikkimään edes vähän.

Seuraavana päivänä aloin päiväunien aikaan superäidiksi, ja tein aistilaatikon tai pienen maailman. Pohjalle laitoin Ikeasta ostettuja koristekiviä (Nipsu sai itse valita värin), muovailuvahasta kaksi tietä ja parin Playmais-paketin harmaat ja ruskeat palaset. Innostuttuani leikkasin vihreitä pillejä (idea pillit + muovailuvaha -yhdistelmään Pinterestin kautta No Time for Flash Cards -blogista), laitoin vihreää muovailuvahaa palloina tehdäkseni puita ja laitoin vielä vihreitäkin Playmaiseja pensaiksi. Sitten vaan työkoneet kehiin ja odottamaan päiväunien loppumista...

Oletin lapsen olevan vähän vau ja yllättynyt, mutta ei. Se alkoi vaan työhön vakavan keskittyneellä leikki-ilmeellään.

Ja työ oli hänen mielestään koko homman purkaminen. Ensin lähti tiet ja osa Playmaiseista.

Sitten lähti poika, ja äiti jatkoi siivoamista.

Kun jäljellä oli vain koristekivihiekka, leikkijä palasi hommiin, avasi asfalttipurkin ja otti sitä aina välillä mukaan touhuihin. Epäilen, että tämä oli sadut eloon -homma ja Autot-elokuvan kohtaus, jossa Doc Hudson opettaa Salamaa kääntymään soratiellä. Tässä nimittäin oli autona kilpuri, ja vuorosanat menivät: "ei näin, ei sinne päin".

Loppukevennys: Kun kaikki valittaa aina Ikean tuotteiden kasaamisesta, niin koittakaapa joskus pakata niitä takaisin. Mahdotonta!